Leuka rintaan vaan ja reippahasti kohti uusia pettymyksiä!
Lääkäristä saldona vittuilu; "oletko ehtinyt liikkua vähään aikaan, sulla on noi korsettilihakset vähän huonossa kunnossa" - nou shit sherlock. Ihanko tohtorintutkinto tuohon tarvittiin. Luettelin sitten viimeisen 5kk tapahtumahorisontin jonka jälkeen lääkäri kattoi silmiin ja sanoi, että on tainnut olla vähän kiire. Näinkö veikkaat? "Onko tunnottomuutta" - joo on. Sekä sielussa, että tuossa vatsanmöhkylässä joka sipulisäkki-lempinimeltä tunnetaan. Mutta se on vaan normia.
Mitään buranaa vahvempaa ei tähän kohtalonriepomaan kropanrumilukseen saatu; totesin etten tahtoisi riskeerata imetystä jos ei ole pakko. Pakkohan ei ole kuin käydä paskalla ja kuolla. Lääkäri veikkasi, että reipas liikunta auttaa. Tässä vaiheessaa muo kiinnostaa liikkua yhtä paljon, kuin kiviä kiinnostaa keskustella. Silti puristan ittestäni irti jatkuvaa liikettä: käveltävä on koska istuessa ja maatessa tämä kehoavärisyttävä vitutuksen ja tuskan olotila pahenee. Koira saa lenkkiä ja pakkasessa on kiva olla. On se hyvä että tuli hommattua alkuviikosta uus toppatakki!
Huomisen päivän pelastaa planeetan paras, ihanin, parhain ja muutenkin mahtavin 16v kummityttö, joka tulee jeesimään selkävikaista kummitätiään. Nostokurjeksi tuon kakaran vois nimietä, koska olotilan vaikein ulottuvuus on nimenomaan nostaminen ja kumartuminen.
Apteekissa oli oma tuttu apteekintäti paikalla. Luojan kiitos. Pääsin kertomaan, että viimetreffiemme jälkeen (vesirokko vol 2.) tuli seuraksemme myös paskatauti ja nyt tämä selkäjumi. Täti on ihan mahtava, naurettiin yhtäaikaa kun kerroin tunteistani tätä ah-niin-upeaa terveyttäni kohtaan. Tätsy tenttas, että onhan kaikilla d-vitskut ja maitohappobakteerit kunnossa? On. Otetaan vielä tuo poppamies tuonne olkkarin nurkkaan heiluttelemaan jotain voodoonukkea, niin on koko "näin et sairastu" saldo kasassa. Toivotti hyvää onnea ja sovittiin tapaavamme ens viikolla.
Pulla käytettiin tässä rytäkässä vielä neuvolassa. Viralliset speksit on 65cm ja 8.4kg - rokotteet lykättiin.
ps. Joku anonnilli aikoinaan avautui ettei tahdo lukea enään kun täällä on vain monguntaa sairauksista ja väsymyksestä; kuulemma ihan tavallista kaikissa lapsiperheissä. Pun Intended; jos kaikilla lapsiperheillä on arki näin penaalista, ihmettelen niitä jotka siitä huolimatta jaksaa lisääntyä. Meinaan, tässä vaiheessa tautirumbaa ei hetkeekään kutkuta ajatus suurperheestä. Ei hetkeksikään.
maanantaina, tammikuuta 30, 2012
ei enään kivaa.
Nyt oon matkalla lääkäriin, selkä petti. En saa nostettua itteäni sängystä, saati vauvaa syliin. Katotaan kuin käy imetyksen, mitä myrkkyjä tunkevat.
Jos huumori oli jo noron kohdalla lopussa, nyt sitä ei ole. Jos olisin koira, veisin itseni piikille.
Auttakaa nyt, maailmanuskontojen jumalat. Tästä ei tuu mitään.
Jos huumori oli jo noron kohdalla lopussa, nyt sitä ei ole. Jos olisin koira, veisin itseni piikille.
Auttakaa nyt, maailmanuskontojen jumalat. Tästä ei tuu mitään.
perjantaina, tammikuuta 27, 2012
Ruusuja Kelan tädille?
Vai lasketaanko pelkkä kiitoskortti jo korruptioksi?
Aivansama. Tämä täti latas meille melkein kolmen vuoden päätöksen korotetusta vammaistuesta. Puheterapiat näiollen toteutuu ja hei - minä - paperiänkyröistä pahin säästyn KOLMEKSI VUODEKSI paperisodalta!
Johan laitoin eilen illalla itkupotkuraivareiden kanssa matkaan omaishoidontuen anomukset sossua kohden sekä lääkärinlausunnot kuntoutussuunnitelmineen kohti kelaa, kun puhetarepia alkaa ensi kuussa. Mä en voi sietää tota paperisotaa, mun mielestä se tuntuu siltä että tällä systeemillä kyykytetään vanhemmat märehtimään kaikkea. Samanmoisia dokumentteja kertatoisensa jälestä suuntaan jos toiseen, tulisivat sossut tänne kotio ne lottokuponkinsa täyttämään.
Mutta nyt on aika juhlan. Korotettu tuki kolmeksi vuodeksi mikä tarkoittaa että terapiat jatkuu (ilman tukea ei tipu terapioita nääs!) - ja homma rulla.
Perjantaipäivän bailut!
Moon niin iloinen!
Aivansama. Tämä täti latas meille melkein kolmen vuoden päätöksen korotetusta vammaistuesta. Puheterapiat näiollen toteutuu ja hei - minä - paperiänkyröistä pahin säästyn KOLMEKSI VUODEKSI paperisodalta!
Johan laitoin eilen illalla itkupotkuraivareiden kanssa matkaan omaishoidontuen anomukset sossua kohden sekä lääkärinlausunnot kuntoutussuunnitelmineen kohti kelaa, kun puhetarepia alkaa ensi kuussa. Mä en voi sietää tota paperisotaa, mun mielestä se tuntuu siltä että tällä systeemillä kyykytetään vanhemmat märehtimään kaikkea. Samanmoisia dokumentteja kertatoisensa jälestä suuntaan jos toiseen, tulisivat sossut tänne kotio ne lottokuponkinsa täyttämään.
Mutta nyt on aika juhlan. Korotettu tuki kolmeksi vuodeksi mikä tarkoittaa että terapiat jatkuu (ilman tukea ei tipu terapioita nääs!) - ja homma rulla.
Perjantaipäivän bailut!
Moon niin iloinen!
torstaina, tammikuuta 26, 2012
Elos ollaan!
Toistaiseksi muu perhe näyttää säilyneen äiteen ansiokkaalta taudilta. Molemmat kundit syö normaalisti ja molemmista päistä tulee ulos asianmukaista tuotosta, ilman tautiepäilystä.
Oma vointi on ollut hutera, keskivartalon lihakset on niin jumissa että itkettää. Sängyssä kääntyminenkin on tuskaisa yritelmä, puhumattakaan siitä kauhusta mikä mulla oli aamulla kun tajusin että mun pitää puunata ton mörssärin hanuri hanan alla. Onnistui se, vaikka pelotti.
Taaviaisen touhuista ei ole nyt tullu kirjoiteltua - ehkä se tietää hyvää siis. Arki rullaa, viittomia tulee, viittomaopetus pyörii hienosti, vammaistukipäätöstä - ja täten puheterapiapäätöstä odotellaan Kelalta, omaishoidontukihakemus seisoo tietokoneella kun ei vaan jaksa ja muuten meno on ihan mukavaa. Ruokailussa on tapahtunut joku maaginen muutos; nyt syödään jo knöölejäkin. Kuitenkin jostain syystä on aamuisin tullut aamupuurot päiväkodissa ylös osittain, tämähän on siis meidän iäikuinen vaiva. Mutta, ehkä tämäkin on vaan joku "vaihe".
Uhmaikä kukkii parasta kukkaansa, "EI" sana on unohdettu muiden tuottamana käskynä - kun taas itse voi kaikkeen vastata "EI!". Pottailussa edetään hyvin; kotona ollaan (lähes) kuivia mutta päiväkodissa saalista ei saada. Itsehän Taaviainen ei kerro koska tarttee mennä, vaan kuivuus on tulosta rytmityksestä. Vaiks ois torttu housussa, niin vastaus on "EI" kun kysytään että oisko tarve potalle, onko pöksyissä jotain.
Mietin, että uskaltaiskohan sitä kotosalla silleen kohtsilleen ryhtyä kalsarilinjalle... Saatais monet märät, mutta tulis ainakin treenattua? Nyt kun sälli on opetellut itte laskeen housunsakin alas, ois hommas toivoa.
Tuikitavallista eloa ja oloa siis. Tautien rytmittämänä, mutta mikäs siinä.
ps. edelleen huhuilen että löytyykö ruuduntakaa kakkufakiireita, 5.2. ois Taaviaisen 3v synttärit - ja sälli Rakastaa dinosauruksia!
keskiviikkona, tammikuuta 25, 2012
varpusparvi.
Viime yönä keskiyön tunneilla aloin oksentamaan. Sitten iski se toisen pään kosto. Norovirus, hyvääpäivää. Järkyttävät vatsakivut. Olo alkaa hiljalleen tasoittumaan, viime yö oli helvettiä. Nyt toivotaan ettei kukaan muu sairastuisi.
Määenjaksa.
Nyt puuttuu enään länsi-niilin virus ja lie mitkä muut harvinaiset; kaikki muut taudit on tässä perheessä tavattu.
Määenjaksa.
Nyt puuttuu enään länsi-niilin virus ja lie mitkä muut harvinaiset; kaikki muut taudit on tässä perheessä tavattu.
tiistaina, tammikuuta 24, 2012
Rytmihäiriöitä?
Lähipäivinä ollaan läpikäyty ihan järkyttäviä rytmihäiriöitä. Aikaisempi hinkkirutiini on haudattu, nyt halutaan pöperö ihan toiseen hetkeen kuin aiemmin. Rintaraivaritkin on kotiutuneet iloisesti paikanpäälle, meidän "vasemmistolaisvauva" ei siedä oikeaa tissiä ollesaan yhtään kärtty tai väsynyt. Noukänduuu.
Viime yönä tapahtui se uskomattomin jhärtslaagi. Iltahinkki maittoi ennen yhtätoista ja seuraavan kerran nahkavekkari piti mekkalaa vasta puoli kolmelta aamyöllä. Sen jälkeen tuhistiin unta kupoliin sinne kuuteen asti. Mulla on olo kuin kolmen abiristeilyn jälestä; huteraa, täristää, väsyttää ja ei oikein tiedä paikkaa.
Tämän rytmin soisi toimivan, eikä minkäänlaista arjen defibrilaattoria tahdota tänne. Unet ois niiiin kaivattua kauraa jatkossakin.
Ps. porkkana on hanurista, perunaporkkana herkkua. Päärynä on pylperöstä - banaanipersikkaa parempaa ei ole. Tuttipullo on helvetin esikartino, nokkamuki siedettävä. Tällä sitä mennään. Ens viikolla parin tunnin hieronta tulossa, pärjätköön poijjaat keskenänsä. Juokoot vaikka t-lusikasta, ihansamamulle.
pps. Lukeeko mun blogia kukaan kakkufriikki? Tahtoisin tilata Taaviaisen 3v synttäreille dinosaurusteemaisen kakun...
Viime yönä tapahtui se uskomattomin jhärtslaagi. Iltahinkki maittoi ennen yhtätoista ja seuraavan kerran nahkavekkari piti mekkalaa vasta puoli kolmelta aamyöllä. Sen jälkeen tuhistiin unta kupoliin sinne kuuteen asti. Mulla on olo kuin kolmen abiristeilyn jälestä; huteraa, täristää, väsyttää ja ei oikein tiedä paikkaa.
Tämän rytmin soisi toimivan, eikä minkäänlaista arjen defibrilaattoria tahdota tänne. Unet ois niiiin kaivattua kauraa jatkossakin.
Ps. porkkana on hanurista, perunaporkkana herkkua. Päärynä on pylperöstä - banaanipersikkaa parempaa ei ole. Tuttipullo on helvetin esikartino, nokkamuki siedettävä. Tällä sitä mennään. Ens viikolla parin tunnin hieronta tulossa, pärjätköön poijjaat keskenänsä. Juokoot vaikka t-lusikasta, ihansamamulle.
pps. Lukeeko mun blogia kukaan kakkufriikki? Tahtoisin tilata Taaviaisen 3v synttäreille dinosaurusteemaisen kakun...
Taitoja
Samikset.
Kiitos Lainamummi T:lle Mallikkaasta, se on oikein upea imeskeltävä, purtava ja heiluteltava. perfect! perjantaina, tammikuuta 20, 2012
Havaintoja
Luulis että ensimmäinen ois opettanut, mutta ei. Kyllä tää täytyy oppia joka kerta uudestaan!
- 8 tunnin yöunet voidaan korvata sujuvasti 1 tunnin päiväunilla, jotka koisataan kädet puutuneina vauvan ollessa tyytyväisesti hinkkikosketuksessa
- Nutrilet-ateriankorvikkeet on niin sou läst siison. Hommaan kelpaa mikä elintarvike (sekin on sumplittavissa) jonka voi nauttia jääkaapin kelmeässä valossa nopeast tai vauva sylissä hytkyen; ilman lämmitystä, ilman ruokailuvälineitä. Suolakeksit, nakit, näkkileipä, tuoremehu ja jugurtti parhaina esimerkkeinä.
- Lapsi tuo esiin parhaan - eiku- pahimman sinusta. Aamukolmelta, pissahädässä, pääpunaisena huutavaa vauvaa hyssytellen, karmees koomas. Ei paljon naurata. Eikä itketä. Lähinnä hatuttaa.
-Joka kerta kun laps näyttää uinuvan rauhassa, toteaa toiveikkaasti; jokohan se ny nukkuis vähän pidempään. "WROOOOOOOOOOOOOOOOOONG" - summeri soi. Ei nuku. Ei varmana.
- Pitkänukkaiset villalankamatot on hienoja. Erityisen taiteellisia puklulla ja shaiballa koristeltuna. Ja ei muuten irtoo.
- Niskapaska tulee juuri silloin kun laps on ulkovaatteissa, tai kun äiti viimein saa sen kuuman kahvin eteensä, kun saat viimein ruokaa tai kun puhut tärkeää puhelua.
- Kylmä kahvi ei kaunista. Vatsa ei kestä mitä naama vaatis, eikä tälle petolinnunpersukselle enään mitään ole tehtävissä.
- Imetyspaitoja on aina yksi liian vähän. Kaikki on kuitenkin just puklussa, kun pitäis lähteä sinne neuvolaan. Tai pankkiin. Tai minne vaan. Sitten sitä oppii valitsemaan sen vähitentahraisen.
Eikä elo kahden lapsen kanssa "mene siinä sivussa kuin yhdenkin kanssa" - se on valhe jota levitetään, notta polla kestää. Oma mielenterveys menee, siinä sivussa.
Seuraavaksi keksitään vastaavat asiat, mutta positiivisella sävyllä. Vuoden päästä?
- 8 tunnin yöunet voidaan korvata sujuvasti 1 tunnin päiväunilla, jotka koisataan kädet puutuneina vauvan ollessa tyytyväisesti hinkkikosketuksessa
- Nutrilet-ateriankorvikkeet on niin sou läst siison. Hommaan kelpaa mikä elintarvike (sekin on sumplittavissa) jonka voi nauttia jääkaapin kelmeässä valossa nopeast tai vauva sylissä hytkyen; ilman lämmitystä, ilman ruokailuvälineitä. Suolakeksit, nakit, näkkileipä, tuoremehu ja jugurtti parhaina esimerkkeinä.
- Lapsi tuo esiin parhaan - eiku- pahimman sinusta. Aamukolmelta, pissahädässä, pääpunaisena huutavaa vauvaa hyssytellen, karmees koomas. Ei paljon naurata. Eikä itketä. Lähinnä hatuttaa.
-Joka kerta kun laps näyttää uinuvan rauhassa, toteaa toiveikkaasti; jokohan se ny nukkuis vähän pidempään. "WROOOOOOOOOOOOOOOOOONG" - summeri soi. Ei nuku. Ei varmana.
- Pitkänukkaiset villalankamatot on hienoja. Erityisen taiteellisia puklulla ja shaiballa koristeltuna. Ja ei muuten irtoo.
- Niskapaska tulee juuri silloin kun laps on ulkovaatteissa, tai kun äiti viimein saa sen kuuman kahvin eteensä, kun saat viimein ruokaa tai kun puhut tärkeää puhelua.
- Kylmä kahvi ei kaunista. Vatsa ei kestä mitä naama vaatis, eikä tälle petolinnunpersukselle enään mitään ole tehtävissä.
- Imetyspaitoja on aina yksi liian vähän. Kaikki on kuitenkin just puklussa, kun pitäis lähteä sinne neuvolaan. Tai pankkiin. Tai minne vaan. Sitten sitä oppii valitsemaan sen vähitentahraisen.
Eikä elo kahden lapsen kanssa "mene siinä sivussa kuin yhdenkin kanssa" - se on valhe jota levitetään, notta polla kestää. Oma mielenterveys menee, siinä sivussa.
Seuraavaksi keksitään vastaavat asiat, mutta positiivisella sävyllä. Vuoden päästä?
torstaina, tammikuuta 19, 2012
Mysteerimustelma
Meillä on nyt Aghata Christie - tasoinen mysteeri. Mustelmamysteeri.
Viime yö oli taas laatua; eipä nukuta. Jostain syystä mä en saanut unta, valvoin kymmenestä sinne aamuyhteen jolloin Söör otti huikkaa. Sitten asettelin patukan takaisin petiin ja jäin torkkupyörimään. Kolmenkorvilla tapaus heräsi taas, otti huikan ja lähdin pyörittelemään pientä miestä kapaloon. Tästä tuli niin helve*illinen huuto, että isäntä otti pikkumiehen hoteisiinsa. Yritti laittaa uudestaan pakettiin - mutta huuto yltyi vain.
Kolmesta neljään hyssyteltiin pää punaisena karjuvaa kakaraa, joka ei meinannut tyytyä yhtäänmihinkään.
Aamulla pojan herätessä kummastelin jätkän poskea. Oikeassa poskessa on ikäänkuin puremajälki. Ei kokoa haikala, lude tai susi - vaan kokoa "velipoika haukannut". Eli aivan puremannäköinen, kahden symmetrisen sinertävän puolikuun haukkasu.
Tästä päästään mysteeriosuuteen. Isoveikka nukkui yön. Äiti ja isi oli plakkarissa. Kukaan ei muista tai tiedä kolauttaneensa toukan poskea mihinkään. Meillä ei siis ole ollenkaan tietoa, mistä tuo haukkasunoloinen jäki tuohon palloposkeen on saapunut.
Ainoa vaihtoehto on se, että kun se infernaalisin karjunta alkoi kolmen korvilla, on lattialla ollut joku lelu kun poikaa kapaloitiin. Mutta kukaan ei muista sellaista nähneen tai olleen.
Poski ei ole arka, laps on oma ittensä.
Kuka hiivatti sitä haukkas?
Viime yö oli taas laatua; eipä nukuta. Jostain syystä mä en saanut unta, valvoin kymmenestä sinne aamuyhteen jolloin Söör otti huikkaa. Sitten asettelin patukan takaisin petiin ja jäin torkkupyörimään. Kolmenkorvilla tapaus heräsi taas, otti huikan ja lähdin pyörittelemään pientä miestä kapaloon. Tästä tuli niin helve*illinen huuto, että isäntä otti pikkumiehen hoteisiinsa. Yritti laittaa uudestaan pakettiin - mutta huuto yltyi vain.
Kolmesta neljään hyssyteltiin pää punaisena karjuvaa kakaraa, joka ei meinannut tyytyä yhtäänmihinkään.
Aamulla pojan herätessä kummastelin jätkän poskea. Oikeassa poskessa on ikäänkuin puremajälki. Ei kokoa haikala, lude tai susi - vaan kokoa "velipoika haukannut". Eli aivan puremannäköinen, kahden symmetrisen sinertävän puolikuun haukkasu.
Tästä päästään mysteeriosuuteen. Isoveikka nukkui yön. Äiti ja isi oli plakkarissa. Kukaan ei muista tai tiedä kolauttaneensa toukan poskea mihinkään. Meillä ei siis ole ollenkaan tietoa, mistä tuo haukkasunoloinen jäki tuohon palloposkeen on saapunut.
Ainoa vaihtoehto on se, että kun se infernaalisin karjunta alkoi kolmen korvilla, on lattialla ollut joku lelu kun poikaa kapaloitiin. Mutta kukaan ei muista sellaista nähneen tai olleen.
Poski ei ole arka, laps on oma ittensä.
Kuka hiivatti sitä haukkas?
keskiviikkona, tammikuuta 18, 2012
4kk
Moon jo 4kk iso jätkä! Painan 8,5kg ja pituutta mulla on varmaankin 65cm - noin. Käytän kyllä jo 74cm vaatteita pääosin, koska mä oon sälli jolla on raameja.
Osaan pitää päätä reippaasti koholla, kun makaan maassa. Nyt mä opettelen myös leikkiin lentokonetta sekä suoristaan mun käsiä. Usein mä oon sellasessa toispuoli-pala-ulkona kyynärnojassa. Ympäri en vielä pääse, mutta selällä ollessaan mä möhrään usein kyljelleni. Ja parasta maailmassa tissin lisäks on mun omat nyrkit.
Mä oon saanu maistaa vähän porkkanamössöä ja päärynämössöä. Mössöt on vielä aika vieraita ja mamma horisee että maitobaari kuulemma pysyy auki vielä pitkään. Mä vaan nyt vähän maistelen. Noi fossiilit valittaa, että se kahden tunnin heräily syömisille on muka rasittavaa, mutta mun mielestä elämässä parasta on syöminen ja äitille nauraminen. Äiti taas inttää että jos soseella sais mut nukkuun pidempään. Taitaa horista omiaan. Mä syön ja jos on vie nälkä, puklaan - niin mahtuu lisää maitoa!
Vesirokonkin ehdin jo sairastamaan. Parikytä täplää mulla oli, muttei juuri muuta murhetta. Koivet mulla on kuivat, mutta mikäs ollessa kun äitee holvaa salvaa riemulla. Siitä mä tykkään kans.
nii ja sitten mä tykkään isoveikasta joka pussailee muo ja taputtelee ahterille, sitten se kantaa leluja ihmettelee kun en mä leiki. Mutta sitten veikka vääntää lärviä ja mä nauran sille, se on aika hassu epeli.
Mä oon ny neljän kuukauden ikänen. Ja äiti kirjottaa tätä tyhmää tekstiä mukamas mun ajatuksilta. En muuten kerro mitä ajattelen. Mä nääs kiljun, karjun ja lasken ultraääniä! Moon sellanen epeli!
Osaan pitää päätä reippaasti koholla, kun makaan maassa. Nyt mä opettelen myös leikkiin lentokonetta sekä suoristaan mun käsiä. Usein mä oon sellasessa toispuoli-pala-ulkona kyynärnojassa. Ympäri en vielä pääse, mutta selällä ollessaan mä möhrään usein kyljelleni. Ja parasta maailmassa tissin lisäks on mun omat nyrkit.
Mä oon saanu maistaa vähän porkkanamössöä ja päärynämössöä. Mössöt on vielä aika vieraita ja mamma horisee että maitobaari kuulemma pysyy auki vielä pitkään. Mä vaan nyt vähän maistelen. Noi fossiilit valittaa, että se kahden tunnin heräily syömisille on muka rasittavaa, mutta mun mielestä elämässä parasta on syöminen ja äitille nauraminen. Äiti taas inttää että jos soseella sais mut nukkuun pidempään. Taitaa horista omiaan. Mä syön ja jos on vie nälkä, puklaan - niin mahtuu lisää maitoa!
Vesirokonkin ehdin jo sairastamaan. Parikytä täplää mulla oli, muttei juuri muuta murhetta. Koivet mulla on kuivat, mutta mikäs ollessa kun äitee holvaa salvaa riemulla. Siitä mä tykkään kans.
nii ja sitten mä tykkään isoveikasta joka pussailee muo ja taputtelee ahterille, sitten se kantaa leluja ihmettelee kun en mä leiki. Mutta sitten veikka vääntää lärviä ja mä nauran sille, se on aika hassu epeli.
Mä oon ny neljän kuukauden ikänen. Ja äiti kirjottaa tätä tyhmää tekstiä mukamas mun ajatuksilta. En muuten kerro mitä ajattelen. Mä nääs kiljun, karjun ja lasken ultraääniä! Moon sellanen epeli!
sunnuntaina, tammikuuta 15, 2012
Koht hää on jo kolmen!
Iso poika käveli viimeviikolla reppuselässä päikystä kotiin. Aktivistereppu aktivistiäidin lapsella - fjällrävenit kunniaan. Ja älkää antako kuvan hämätä. Todellakaan tuo pieni mies ei osaa tallustella kotio asiallisesti. Vähintään parit "lötkömato raivoherra"-kohtaukset pitää vetää ja tutkia puskanpohjat. Mutta viikko toisensa perään paremmin mennään.
Niin tuo tölliäinen vaan kasvaa. Helpotus ja haikeus yhes paketissa.
torstaina, tammikuuta 12, 2012
ToivoTorstai
"MÄ en TODELLAKAAN koskenut tähän, se HYPPÄS tuolta roskakorista ja
IHAN itse rävähti tähän pitkinpoikin IHAN varmasti!"
Taaviainen esittelee kalataitoja äitin kummitytölle joka on sulostuttanut meitä apukäsinä tänään.
Parhautta arjessa. Kiitos Isosti.
Isoveikan leikkejä on mukava tiirailla.
Ihan hyvä päivä. Näppyjä ei hirveästi tullut lisää, niitä on alle parikymmentä. Lapsi on sylimyyrä ja jouduin päikkäreiltä herättämään kun säikähdin että nouseeko kuume - ei noussut, lasta nukutti. Ei tunnu kutisevan mitenkään eriytyisesti eikä kuumettakaan ole ollut. Aamun pikapuhelu terkkariin toi tulokseksi, että jos Pulla voi hyvin ja ei ole ongelmia, voi rauhassa sairastaa ilman lääkärin aamenta. Ja niinhän me suunnittelemme tekevämme.
keskiviikkona, tammikuuta 11, 2012
Le Fcuk.
Eipä ole parempaakaan ilmaisua.
Tänään klo 20:38 löysin Pullasta 6 näppylää.
Tänään klo 20:42 havaitsin, että niitä on 7.
Tänään klo 20:53 laskin uudestaan että 9.
Tänään klo 20 :53:22 huomasin, että näppy nro 9 on vesikello.
Tänään klo 20:54 artikuloin miehelle "voi v*ttu, tällä pikkuraukalla on vesirokko".
Tänään klo 20:58 totesin, että tällä mennään. Keitin kahvia ja avasin keksipaketin.
Tänään klo 21:00 havaitsin että ei oikeen hymyilytä.
Oikeesti, kolmenkuukauden ikäinen pikkupötkis, vesirokossa. Raukkapieni! Mä meinasin singota itteni jo Pullan kanssa hirveet vauhtia klinikalle, mutta pikainen konsultaatio (FB-kautta kaveripiirin lapsiperheet ja duodecimin verkkopalvelu!) ympäristöön toi uskon siihen että mikäli jässi nyt on ihan jees, mennään vasta huomenna lääkärin luokse. Tai ainakin rimpautetaan hoitsulle.
Le Fcuk. Eiks ookki noin kirjotettuna pal kauniipaa kiroamista, kuin tuolla yllä oleva naisen genitaalialueen haukkunimityksen väärinkäyttö?
Eipä ole sitten tarjolla taaskaan, kuin sitä "tyhjänpäiväistä blogikitinää" - joten avot, lyökää raksia jos ahdistaa. Tää ny vaan on niin arsesta, jos ois joku punanen raksi mistä mäsäyttää että pääsis tästä tautikierteestä eroon - oisin jo läiskinyt. Ja näin starttaa - kahden päivän "molemmat lapset terveinä" hetken jälestä viides kuukausi ruttoilemassa. Le Absolyyytli Fabiloyyys Fcuk.
Muthei - tää voi mennä ihan hyvin, eiksjoo?
Tänään klo 20:38 löysin Pullasta 6 näppylää.
Tänään klo 20:42 havaitsin, että niitä on 7.
Tänään klo 20:53 laskin uudestaan että 9.
Tänään klo 20 :53:22 huomasin, että näppy nro 9 on vesikello.
Tänään klo 20:54 artikuloin miehelle "voi v*ttu, tällä pikkuraukalla on vesirokko".
Tänään klo 20:58 totesin, että tällä mennään. Keitin kahvia ja avasin keksipaketin.
Tänään klo 21:00 havaitsin että ei oikeen hymyilytä.
Oikeesti, kolmenkuukauden ikäinen pikkupötkis, vesirokossa. Raukkapieni! Mä meinasin singota itteni jo Pullan kanssa hirveet vauhtia klinikalle, mutta pikainen konsultaatio (FB-kautta kaveripiirin lapsiperheet ja duodecimin verkkopalvelu!) ympäristöön toi uskon siihen että mikäli jässi nyt on ihan jees, mennään vasta huomenna lääkärin luokse. Tai ainakin rimpautetaan hoitsulle.
Le Fcuk. Eiks ookki noin kirjotettuna pal kauniipaa kiroamista, kuin tuolla yllä oleva naisen genitaalialueen haukkunimityksen väärinkäyttö?
Eipä ole sitten tarjolla taaskaan, kuin sitä "tyhjänpäiväistä blogikitinää" - joten avot, lyökää raksia jos ahdistaa. Tää ny vaan on niin arsesta, jos ois joku punanen raksi mistä mäsäyttää että pääsis tästä tautikierteestä eroon - oisin jo läiskinyt. Ja näin starttaa - kahden päivän "molemmat lapset terveinä" hetken jälestä viides kuukausi ruttoilemassa. Le Absolyyytli Fabiloyyys Fcuk.
Muthei - tää voi mennä ihan hyvin, eiksjoo?
maanantaina, tammikuuta 09, 2012
Uusi yöeläin löydetty!
Viimepäivinä tiedemiehet ovat löytäneet makuuhuoneen nurkasta majailevan kokonaisen heimon uusia yöeläimiä. Eläinten koko vaihtelee, mutta yhteneväisinä tekijöinä aikuisilla yksilöillä on sinertävät, suuret silmäpussit. Keskenkasvuisilla lajin edustajilla on tavattavissa kantavaa ääntä joka muistuttaa usein oven narinaa tai mölyapinan karjahtelua.
Nämä uudet nisäkkäät valvovat öisin. Sekä päivisin. Silmäpussiyöeläimen tunnistaa alati sinertävistä silmien alla möllöttävistä pusseista, joiden koko vaihtelee yöelämän tahtiin. Aikuiset yksilöt ääntelevät alkuyöstä murahduksin ja örähdyksin, aamuyöstä kommunikaatioon sisältyy myös eritasoisia voimasanoja.
Tämä eliölaji ei ole kuolemassa sukuputtoon.
Siitä pitää huolen lisääntyminen joka mahdollistuu päiväsaikaan nähtyjen jälkeläisten suloisuuden havainnoinnissa. Yöaikaan useiten kuultu lausahdus sisältää sanat "ei ikinä enään" ja "sterilisaatio" - päiväsaikaan usein kuulee kuitenkin kommentteja siitä, miten ihanaa olisi jos silmäpussiyöeläimillä olisi liuta jälkeläisiä. Silmäpussiyöeläimellä saattaa olla piiloutumisvaiheita jälkeläisten kasvaessa, mutta viimeistään jälkeläisten teini-iän myötä eliö löytyy jälleen valvomasta öitään.
Silmäpussiyöeläin nauttii ravinnokseen usein sitä, mitä kiinni saa. Ruokailu suoritetaan usein päiväsaikaan hotkien, yöaikaan jääkaapin kelmeässä valossa notkuen. Silmäpussiyöeläin on kaikkiruokainen, aamuyöstä kitusiin uppoaa usein talouden herkkuvarastojen jämät. Suklaata ja kofeiiniä kuluu sen mukaan, miten jälkikasvu sitä sietää toissijaisesti maitoravinnossaan.
National geographic ei vielä ole tehnyt tutkimusta/artikkelia tästä loistavasta eläinlajista. Eikä sitä kyllä kukaan jaksaisi lukeakaan, koska silmäpussit lupsauttaisivat luomet kiinni.
Nämä uudet nisäkkäät valvovat öisin. Sekä päivisin. Silmäpussiyöeläimen tunnistaa alati sinertävistä silmien alla möllöttävistä pusseista, joiden koko vaihtelee yöelämän tahtiin. Aikuiset yksilöt ääntelevät alkuyöstä murahduksin ja örähdyksin, aamuyöstä kommunikaatioon sisältyy myös eritasoisia voimasanoja.
Tämä eliölaji ei ole kuolemassa sukuputtoon.
Siitä pitää huolen lisääntyminen joka mahdollistuu päiväsaikaan nähtyjen jälkeläisten suloisuuden havainnoinnissa. Yöaikaan useiten kuultu lausahdus sisältää sanat "ei ikinä enään" ja "sterilisaatio" - päiväsaikaan usein kuulee kuitenkin kommentteja siitä, miten ihanaa olisi jos silmäpussiyöeläimillä olisi liuta jälkeläisiä. Silmäpussiyöeläimellä saattaa olla piiloutumisvaiheita jälkeläisten kasvaessa, mutta viimeistään jälkeläisten teini-iän myötä eliö löytyy jälleen valvomasta öitään.
 |
| toiset jumppaavat pussejaan pois. Ei auta, lajin edustajat on havaittavissa aina. |
Silmäpussiyöeläin nauttii ravinnokseen usein sitä, mitä kiinni saa. Ruokailu suoritetaan usein päiväsaikaan hotkien, yöaikaan jääkaapin kelmeässä valossa notkuen. Silmäpussiyöeläin on kaikkiruokainen, aamuyöstä kitusiin uppoaa usein talouden herkkuvarastojen jämät. Suklaata ja kofeiiniä kuluu sen mukaan, miten jälkikasvu sitä sietää toissijaisesti maitoravinnossaan.
National geographic ei vielä ole tehnyt tutkimusta/artikkelia tästä loistavasta eläinlajista. Eikä sitä kyllä kukaan jaksaisi lukeakaan, koska silmäpussit lupsauttaisivat luomet kiinni.
lauantaina, tammikuuta 07, 2012
Hanki korkea ja nietokset kaupan päälle.
Meillä on viimeinkin lunta!
Täynnä lapsenintoa paketoin Taaviaisen tamineisiin ja painuttiin pihalle. Sieluni silmin näin, kuinka äiti-poika aikaa viettäen hihkuisimme yhdessä ilosta, heittelisimme lunta ja ah kuinka dinsneyhetki.
Siinä vaiheessa kun saatiin ittemme ulos (hiki valui joka norossa...), jo portaissa alkoi EI EI EI -huuto. Portaita ei kävelty. Äiti hymyili, kannetaan sitten. Ulkona ois pitäny saada jäähä ekaan ruusupuskaan koirankusien keskelle pyörimään. Ei kelvannu maanittelu, mutta sitten pikku-ukko ryömi pulkkaansa. Päästiin pihalle asti. Lumessa kontattiin kuin mikä tahansa myyrä mullissansa, joka kerta kun yritin houkutella että "nouses seisoon niin rakennetaan lumiukko/ leikitään hippaa/ mitäikinä", sain vastaukseks EI EI EI EI EI EI.... Ihkuu. Tää on juuri sitä, lapsen kanssa on niin kiva ulkoilla ja tehdä kaikkea lystiä. Taaperon kanssa voi liikkua ja nauttia yhteisistä leikeistä.
Sitten löydettiin keppi. Koirien jyrsimä, juoppojen kusema risu. Maattiin 45min hangessa tökkien lumipampuloita. Siinä samassa hangessa. Liikkumatta mihinkään. Kommunikoimatta äidin kanssa. Aivan kuin äitiä ei ois ollutkaan olemassa. Mä seisoin vieressä ja yritin. Aina houkutellessa sain kuulla kauniin "EI EI EI EI" -soolon. Vaihdettiin kertaalleen kylkeäkin ja kertaalleen mä nostin Taaviaisen uuteen lumikekoon. Selasin facebookin uusimmat päivitykset. Tätä laadukasta äitilapsiaikaa jatkui vajaan tunnin.
Kunnes äiti raijas lapsen kotiin.
Ah kun oli kivaa.
Ens vuonna uudestaan?
Täynnä lapsenintoa paketoin Taaviaisen tamineisiin ja painuttiin pihalle. Sieluni silmin näin, kuinka äiti-poika aikaa viettäen hihkuisimme yhdessä ilosta, heittelisimme lunta ja ah kuinka dinsneyhetki.
V Ä Ä R I N !
Siinä vaiheessa kun saatiin ittemme ulos (hiki valui joka norossa...), jo portaissa alkoi EI EI EI -huuto. Portaita ei kävelty. Äiti hymyili, kannetaan sitten. Ulkona ois pitäny saada jäähä ekaan ruusupuskaan koirankusien keskelle pyörimään. Ei kelvannu maanittelu, mutta sitten pikku-ukko ryömi pulkkaansa. Päästiin pihalle asti. Lumessa kontattiin kuin mikä tahansa myyrä mullissansa, joka kerta kun yritin houkutella että "nouses seisoon niin rakennetaan lumiukko/ leikitään hippaa/ mitäikinä", sain vastaukseks EI EI EI EI EI EI.... Ihkuu. Tää on juuri sitä, lapsen kanssa on niin kiva ulkoilla ja tehdä kaikkea lystiä. Taaperon kanssa voi liikkua ja nauttia yhteisistä leikeistä.
Sitten löydettiin keppi. Koirien jyrsimä, juoppojen kusema risu. Maattiin 45min hangessa tökkien lumipampuloita. Siinä samassa hangessa. Liikkumatta mihinkään. Kommunikoimatta äidin kanssa. Aivan kuin äitiä ei ois ollutkaan olemassa. Mä seisoin vieressä ja yritin. Aina houkutellessa sain kuulla kauniin "EI EI EI EI" -soolon. Vaihdettiin kertaalleen kylkeäkin ja kertaalleen mä nostin Taaviaisen uuteen lumikekoon. Selasin facebookin uusimmat päivitykset. Tätä laadukasta äitilapsiaikaa jatkui vajaan tunnin.
Kunnes äiti raijas lapsen kotiin.
Ah kun oli kivaa.
Ens vuonna uudestaan?
perjantaina, tammikuuta 06, 2012
Tulevaisuus kuulantyötäjänä?
On se varsin hurjaa.
Nimittäin seurata kasvavan lapsen kasvua. Nyt 3kk ja 3vk iässä meidän "Arsi Harju" aka "Pulla" rikkoi 8kg maagisen rajan. Posket on pyöreät, reisissä on makkaroita ja pieni on pehmeä Pullanen.
Esikoinen oli 1v2kk samanpainoisena. Aina kovin hoikka ja pikkarainen, teräväluinen mutta ah niin suloinen. Meidän "Sporttiversio" tai "Pitkänmatkanjuoksija".
Saman perheen lapset voivat todella olla eri puista veistettyjä. 2,5v ikäerolla pojilla on painossa eroa huimat 3kg. Vaippakoko on molemmilla sama, esikolle kyllä ostin yhtä kokoa isompia viime viikolla - ehkä ihan periaattesta jo.
On se hurjaa katsoa kahta lasta, jotka on piirteiltään toistensa näköisiä mutta loppupeleissä aivan eri puusta veistettyjä! Meidän Nakki ja Pulla. Ihanat!
torstaina, tammikuuta 05, 2012
Tipahtanut nuolasu.
Just kun alkoi tuntumaan siltä, että nuppi leviää näihin rikkonaisiin öihin (parin viikon kausi nonstoppia) - niin kappaskehveliä, pienin isäntä veti unta palloon niin, että klo 23 nautiskeli, sen jälestä mamma nykästiin pystyyn vasta hieman ennen aamuviittä! Uusinta-ateria pitikin saada sitten ennen kuutta ja tässä vaiheessa jäätiinkin kuorsaamaan jo mammanmaitobaarin nurkalle. Kukaan ei kärsinyt. Paitsi minä, joka raajat jäykistyi totaalisesti.
Nyt ajateltiin hiljalleen siirtyä kehdosta pinnikseen, jonka voisikin asetella mun viereen sivuvaunuksi. Josko sais vaipaiden (eli kun puolisko on himpelissä) aikaan aikaseks. Kokoyön unista pullohuijauksella on aivan turha uneksia, tuo rääppäle nimittäin nostaa niin helvetillisen "avovesihinaajahuudon" päälle heti kun pullo tulee likellekään. Piä tissis.
Jatketaan kiinteiden maistelulla, teeluskka per päivä, mutta mitään kiirettä ei ole jos elo alkaa näyttää auvoisammalta näin pidempien syöntivälien mukaan. Laps ny vaan yksinkertaisesti rakastaa tarjouluaan. Mihin minäkään sen fasun sinisen vaihtaisin - pitäkööt sitten hinkkinsä (as in lempiruoka se on jokaisella...)
Nyt ajateltiin hiljalleen siirtyä kehdosta pinnikseen, jonka voisikin asetella mun viereen sivuvaunuksi. Josko sais vaipaiden (eli kun puolisko on himpelissä) aikaan aikaseks. Kokoyön unista pullohuijauksella on aivan turha uneksia, tuo rääppäle nimittäin nostaa niin helvetillisen "avovesihinaajahuudon" päälle heti kun pullo tulee likellekään. Piä tissis.
Jatketaan kiinteiden maistelulla, teeluskka per päivä, mutta mitään kiirettä ei ole jos elo alkaa näyttää auvoisammalta näin pidempien syöntivälien mukaan. Laps ny vaan yksinkertaisesti rakastaa tarjouluaan. Mihin minäkään sen fasun sinisen vaihtaisin - pitäkööt sitten hinkkinsä (as in lempiruoka se on jokaisella...)
keskiviikkona, tammikuuta 04, 2012
Hitaasti helpottaa...
Täplikäs esikoinen alkaa hiljalleen kuivattelemaan kasaan täpliään. Tauti meni ohi suhteellisen vähällä vaivalla, vaikkakin kolme yötä saatiin kutisevan pikkumiekkosen valvoa. Jätkä itte ei kaiketi niin häiriintynyt, mutta pyöri ja hillui unissaan ihan mahdottomasti.
Huomenna ajattelin ekan kerran kahteen viikkoon saatella pesueen ulos. Kuume on pysynyt pois tämän päivän ja jalkapohjassa olevat rokkopallukat alkavat kutistua. Kotona on riehuttu ihan kauheasti, keksitty kaikki mahdolliset ja mahdottomat leikit.
Pienempi isäntä taasen, jälleen samaa rataa. Eli pystys kukitaan ja unta parempaa ootellaan. Maissivelliä suostui eilen päivällä maistamaan 20ml mutta illalla ei ollenkaan. Musta tuntuu että tolla sällillä on oikeasti öisin NÄLKÄ. Maitoa tulee ämpärikaupalla, mutta liekö sitten tuonkokoinen mörssäri niin nopiasti sitä sulattelemassa että het kohta huikoo taas?
Loppiaisvapaita ootellessa, saadaan pitää iskä kotona yks päivä enempi. Vois potkasta koko äijälauman pihalle ja käydä nukkumaan. Luksusta...
Huomenna ajattelin ekan kerran kahteen viikkoon saatella pesueen ulos. Kuume on pysynyt pois tämän päivän ja jalkapohjassa olevat rokkopallukat alkavat kutistua. Kotona on riehuttu ihan kauheasti, keksitty kaikki mahdolliset ja mahdottomat leikit.
Pienempi isäntä taasen, jälleen samaa rataa. Eli pystys kukitaan ja unta parempaa ootellaan. Maissivelliä suostui eilen päivällä maistamaan 20ml mutta illalla ei ollenkaan. Musta tuntuu että tolla sällillä on oikeasti öisin NÄLKÄ. Maitoa tulee ämpärikaupalla, mutta liekö sitten tuonkokoinen mörssäri niin nopiasti sitä sulattelemassa että het kohta huikoo taas?
Loppiaisvapaita ootellessa, saadaan pitää iskä kotona yks päivä enempi. Vois potkasta koko äijälauman pihalle ja käydä nukkumaan. Luksusta...
maanantaina, tammikuuta 02, 2012
Toiselle taivaaseen asti?
On mahdotonta sanoa,
mikä on kenellekin sopivasti.
Se mikä toiselle on vähän,
voikin toiselle olla liikaa.
Jaksamme eri asioita
ja eri määrän.
Voimat riippuvat
niin monesta tekijästä.
Toiselle sama asia on alku,
toiselle viimeinen pisara,
jonka myötä malja läikkyi yli.
Näinkö vähästä, ajattelee joku.
Mutta mistä hän tietää,
miten paljon maljassa jo oli
-
On vaikea tietää,
mikä on kenellekin sopivasti.
Se on toiselle niin kovin vähän
ja toiselle taivaaseen asti.
Hanna Ekola; Valoa ja voimaa 2004
Älä koskaan sano:
hyvähän sinun on kun...
Et varmasti tiedä
onko toisen hyvä
hän voi ammentaa voimansa tuskasta
joka mykistää
päivittäisestä kivusta
joka on liian suuri
liian tosi kerrottavaksi
Vain pienet murheet tekevät
puheliaaksi
ja suuret ilot
sunnuntaina, tammikuuta 01, 2012
Namsmums
Me startattiin porkkananmaistelu!
Hauskaa oli, mutta sälli selkeesti on vielä sitä mieltä että ravintoympyrään kuuluisi hinkki, hinkki ja hinkki. Variaatiota saa olla hinkinnauttimisasennossa. Noh, maistellaan rauhassa yhtä teelusikallista per päivä tuota porkkanaa, kyllä se aikanansa! Ainakin jos vanhempien ruokahalua tarkastellaan... Josko sitä ens viikolla maisteltais päärynää? Se vois olla kova juttu!
Mitään varsinaista kiirusta meillä ei ole soseita aloittamaan, mutta kun sais jonkun keinon sille että pääsee hetkeksi tissinkantamaa pidemmälle - ois nääs esikoisenkin lääkärireissuja sun muita, missä ois hyvä keskittyä ihan muuhunkin kuin Pullan hinkkimonguntaan. Jos sais sen yhden soseen mammamaidolla jatkettuna käyttöön, niin sen avulla vois olla tarvittavan max 3h ovesta ulkona!
Nyt on isännän talvilomakin lusittu. Päiväkotiin ja viittomaopelle on viestitelty, että täplikäs on tämä uusi vuosi joten tapaamisia peruuntuu iso kasa. Taaviainen on sitten ollutkin jo kuukauden lomalla päiväkodista meidän kanssa! Täällä me ens viikko poikain kanssa keskenämme ihmetellään oloa ja eloa, kun ees pääsis ulkoilemaan tuon Isomman takia. Kuume on vaan hurjana iltaisin, niin en oikein raatsi pientä laskea ulos riehumaan. Ja kun jalkapohjissakin on mehevät vesikellot, ei se kävelykään taida ihan luistaa. Puhumattakaan siitä, että koko ajan sais huutaa ihmisä pysyyn etäällä - kun on tää vesirokko... (mä ooon noissa tartunta-asioissa tosi tarkka, koska meillä pelätään/vältellään noita tauteja ja tiedetään, miten kovia ne voi olla. Ei siis ees yritetä tartutella tahallansa muihin mitään, toki siis jos joku haluaa, saa meiltä vesirokon noutaa!)
Ainiin, Taaviaisen synttäritkin hiipivät hiljalleen jo oventakaa... Teemabileet tiedossa, dinosauruksia! Tai jos viimehetken suunnanmuutos iskee - kaloja.
Hauskaa oli, mutta sälli selkeesti on vielä sitä mieltä että ravintoympyrään kuuluisi hinkki, hinkki ja hinkki. Variaatiota saa olla hinkinnauttimisasennossa. Noh, maistellaan rauhassa yhtä teelusikallista per päivä tuota porkkanaa, kyllä se aikanansa! Ainakin jos vanhempien ruokahalua tarkastellaan... Josko sitä ens viikolla maisteltais päärynää? Se vois olla kova juttu!
Mitään varsinaista kiirusta meillä ei ole soseita aloittamaan, mutta kun sais jonkun keinon sille että pääsee hetkeksi tissinkantamaa pidemmälle - ois nääs esikoisenkin lääkärireissuja sun muita, missä ois hyvä keskittyä ihan muuhunkin kuin Pullan hinkkimonguntaan. Jos sais sen yhden soseen mammamaidolla jatkettuna käyttöön, niin sen avulla vois olla tarvittavan max 3h ovesta ulkona!
Nyt on isännän talvilomakin lusittu. Päiväkotiin ja viittomaopelle on viestitelty, että täplikäs on tämä uusi vuosi joten tapaamisia peruuntuu iso kasa. Taaviainen on sitten ollutkin jo kuukauden lomalla päiväkodista meidän kanssa! Täällä me ens viikko poikain kanssa keskenämme ihmetellään oloa ja eloa, kun ees pääsis ulkoilemaan tuon Isomman takia. Kuume on vaan hurjana iltaisin, niin en oikein raatsi pientä laskea ulos riehumaan. Ja kun jalkapohjissakin on mehevät vesikellot, ei se kävelykään taida ihan luistaa. Puhumattakaan siitä, että koko ajan sais huutaa ihmisä pysyyn etäällä - kun on tää vesirokko... (mä ooon noissa tartunta-asioissa tosi tarkka, koska meillä pelätään/vältellään noita tauteja ja tiedetään, miten kovia ne voi olla. Ei siis ees yritetä tartutella tahallansa muihin mitään, toki siis jos joku haluaa, saa meiltä vesirokon noutaa!)
Ainiin, Taaviaisen synttäritkin hiipivät hiljalleen jo oventakaa... Teemabileet tiedossa, dinosauruksia! Tai jos viimehetken suunnanmuutos iskee - kaloja.
Tilaa:
Kommentit (Atom)
