Söör Viisikuukautta-täynnä pötkelö!

Pienin isäntä täytti tänään 5kk. Aika on mennyt kuin siivillä, kun tässä on ollut tätä pienimuotoista puuhaa. Toisaalta, täytyy todeta, että helpottavaa itsessään.

Mun mielestä vauvat on ihania. Ne pienet vastasyntyneet nyytit. Sitten niistä kuoriutuu vaativia, pieniä sinappikoneita jotka turruttaa kuulon ja tekee järjestä vanukasta. Kun pikkaisen kasvaa, alkaa vuorovaikutus toimia, tulee juttuja, naureskellaan puolin ja toisin. Silloin puhkeaa vauva-aika kukkaan.

Nyt hiljalleen me aletaan olemaan siinä "tää tuntuu hyvälle" kohdassa. Tänä aamuna pieni isäntä sai maistella kaurapuuroa ja sitä parempaa herkkua ei näyttävästi maa päällään kanna. Tästä on hyvä jatkaa.

Nuori mies osoittaa keskisormellaan,
että imetys on vain hänen ja äiteen juttu.
Että menkääs nyt siitä tuijottelemasta!

Imetys on onnistunut, mistä olen enemmän kuin isosti ja suuresti kiitollinen. Turhautumisia imetykseen ei ole ollut kuin muutama, mikä on ihmeellistä. Esikoisen kohdalla kun se show oli pelkkää itkua ja hammasten kiristelyä. Tästäkin osaa olla isosti kiitollinen.

Taaviainen on kohdellut päivä päivältä hellemmin ja ihanammin pikkuveikkaansa. Veikkaa lohdutetaan ja uusimpana; nauratetaan. Taaviainen tulee Pullan naaman eteen tuomaan leluja ja vääntelee naamaansa, kunnes saa Pullan naureskelemaan. Ihanat veljekset!

Mummo patentoi sitterin päälle harjanvarresta mobiletelineen Pullaa viihdyttään. Koeajon tahtoikin suorittaa taaviainen. Avot, hyvin pelittää!

Huutoa aamuin, illoin, öin,
äiti hoitaa suurin töin.
Silmän aluset mustina,
järki aivan tuuttina.

 

Vauvan naama kurtistuu,
äidille ensi hymysuu!
Taas jaksaa äiti hoivata,
kiitoksesta oivana.

Pakko lukea.

Täällä pidetään yhä sairastupaa pystyssä- Esikko alkaa tokeentumaan, tosikon tilaa seurataan tarkasti. Ongelmana on ollut liian vähäinen maitomäärä, mutta kuiva tuo ei onneksi ole. Eilen pikkarainen oli kiukkuisempi kuin ampiainen, mutta tänään enemmän oma itsensä.

Mulla alkaa oleen nuppi sekaisin kuin Haminan satama, mutta se on kaiketi ymmärrettävää. Jostain ihmeen syystä mä oon tähän väsymykseen kerännyt himon lukea kerta toisensa jälestä  koskettavampia kirjoja. Jos ei itte tunne kuin kiukkua ja väsymystä, niin kaiketi sitä hakee kirjoista sitä koskettavampaa skaalaa.

Adoptiomatka kolkutteli jotain tosi primitiivisiä tunteita äitiydestä. Jäähyväiset Einolle taas aiheutti pakonomaisen krampin tarttua kirjaan ja lukea se alusta loppuun, kuin repäisemällä laastarin irti. Se häivähdys sitä tuskaa, mihin voi eläytyä itse vastaavaa kokematta- oli lähes kuristavaa. Seuraavana listalle menee ehdottomasti Jäähyväisten jälkeen - joka toivottavasti valaa uskoa siihen, että kaikesta voi selvitä elossa, vaikkakin pirstaleina.

Siinä sivussa on tullut luettua sitä, tätä ja tuota, otteita kaikenmoisista. Viimeisimpänä blogituttava vinkkasi, että uusimmassa kotivinkissä on juttua blogistanian "vauvantekoprojekteista" -sitäkin odotellessa. Mulla alkaa olla nuppini kanssa sellainen pakojärjestelmä, että tavaan vaikka shamppoopullojen taustoja lukemisen tarpeessa.

Olenkin sanonut, että kun lapset on isompia ja saa sitä ihan oikeaa omaa aikaa; se tulee sisältämään hiljaisuutta, litratolkulla kahvia ja suklaata sekä läjäpäin kirjoja.

Jotain ihan muuta...

Ystäväni facebookstatuksessa hehkutettiin muistoja penkkareista ja Wanhojen tansseista. Ystäväni pohti, että mitä on mahtanut tapahtua hänen tanssiparilleen.

Mulla se on helppoa. Tossa se paimentaa noita kahta kakaraa flunssasena, hänkin. Siihen maailman aikaan, (pelottavaa; yli kymmenen vuotta sitten - en edes laske tarkkoja vuosia!) ei seurusteltu, mutta oltiin samassa kaveriporukassa ja hyvät ystävät.

Hauskaa on, että mulla on hyllyssä kuvasarja; kuva meidän Wanhojen tansseista, kuva lakkiaisista ja hääkuva. Kummityttö kysyi pienempänä, että onko toi teidän hääkuva osoittaessaan Wanhojen tanssien kuvaa. "Ei ole" - ja vuonna 2007 sai hänkin sitten oikean hääkuvan kummasteltavakseen.

oivoi. Kuvaa katsoessa on hauska todeta, että ollaampa me oltu laihoja ja hyvännäköisiä! Pirun hyvännäkösiä ollaan tietenkin (luonnollisesti) edelleen, mutta nyt meissä on niin pal enemmän mitä rakastaa!

Ja itse tein oman vanhojentassipukuni. Tästä ei ole montaa vuotta, kun pienessä punaviinipöhnässä ystäväni kanssa päätin sovittaa pukua (pukua, jonka käyttöaikana uin monta kertaa viikossa, kävin punttiksella ja juoksin lenkkejä...) - saatiin puku kiinni mutta kun uloshengitin, vetoketju repesi.

Mennyt on mennyttä, mutta hauskoja muistoja on läjäpäin! Puhumattakaan siitä mitä kaikkea tuon tanssiparin kanssa ollaan koettu.

Lastenklinikan päivystysreisulta hyvää päivää.

Ei lie kuinkamonetta ilman sitä sadatta. Pulla kainaloon ja päivystykseen, käskettiin terveysneuvonnasta.

Pikkuisännän flunssa oli hiljalleen pahentunut niin, että tän päivän syömiset oli surkeita. Jonka lisäksi, yskänpuuskan tullessa, laps onksensi kauniissa kaaressa syömänsä maidon. Jonka lisäksi kieltäytyi syömästä kun yskitti.

Labrat otettiin, lapsi tutkittiin. Tuloksena,  "lapsellanne on jokin virusinfektio" - no jee. Hoidoksi aikaa ja parasetamolia, tarvittaessa sir ephedrin pead. yskänlääkettä (en ole antamassa ellei ihan pakkopakko ole, koska esikkokaan ei tuota siedä...) ja käsky tulla takaisin jos oireet pahenevat tai henki menee uudestaan tiukalle.


Luojan kiitos korvat ja keuhkot on kunnossa. Että tää on vaan "joku virusinfektio". Eivät tyypittäneet onko influa tai rsv:tä. Jotain se on, koska koko perhe on kipeä.

Mutta taas mennään päiväääävaaaan ja heeeetkikerrallansa...

Kotipalvelu

Kotipalveluun soitettu.

Pohtivat että ollaanko täällä kuinka vammaisia että miten meidän kanssa pärjätään. Vammaistyön puoli sanoo, että kotipalvelu.

miten mulla on välillä sellanen olo, että me ollaan kyllä kaiken maailman puiden ja kuorien välissä?

Soittelevat ensiviikolla, kun ovat käsitelleet meidän casen tiimissä. Jei! Taas uusi sosiaalityön taho meidän perheeseen. Saanko sanoa, että vähän väsyttää olla kivenä byrokratian rattaissa.

Lastensuojelun asiakkaana ei olla oltu vielä, mutta saas katsoa että pitääkö täälläkin tehdä se veto että tekee itsestään ilmoituksen saadakseen tukea? Äitiensuojelua ei taida olla olemassa? Mites se perheen oikeuksien suojelu?

Päivä vain ja hetki kerrallansa, siitä aina lohdutuksen saan...