Älä puhalla tomaattiin -

- ja muita arjen temmellyksiä. Nyt kun itse ollut arkipäivät töissä, tuntuu että viikonlopuista ja perheajasta voi nauttia ihan toisella mitalla. Arjen älyttömyydet jaksaa jo naurattaa. Kuten se, että Bulliksen uusin harrastus on kokeilla, mihin kaikkiin ruokiin voi puhaltaa. Lie mistä moinen älyn riemuvoitto tullut.

Tänään aloitettiin heti aamusta perhepäivä. Hilppaistiin halliin ja torille ostoksille. Taaviainen viihtyi tosi hyvin ja käveli omin jaloin lähes koko matkan, leväten hetken seisomalaudalla. Ihmismassoissa on aikaisemmin ollut se haaste, että poikaa ryhtyy pelottamaan. Usein on ihan jännityksen vuoksi vaadittu pääsyä rattaisiin. Nyt tämä on poissa ja minulla on utelias, reipas pikkuinen poika. Välillä liiankin utelias, koska hallissahan ois pitänyt päästä lihanleikkaajien apuriksi...

Lämpimien säiden myötä meidän perhe pesii ulkona. Sisällä käydään nukkumassa ja syömässä, sitten taas on suuntimo ulos. Molemmilla kundeilla riittää virtaa koko päivän touhuksi. Kesä, mikä ihana aika.

Ainiin. Ostettiin hallista ihkaoikeaa, vastakirnuttua voita. Syntisen hyvää - kuten arvata saattaa...

Poikeloiset

Kyl me toisiamme jeesitään!

Tukiperhe!

Houston ja Vihervaara: Nyt se on tapahtunut!
Naggelbärillä on tukiperhe!

On ihanat emännät, on ihanat lapset, ihanat karvakorvat. Omanikäinen leikkikamu, kunnon painikaveri. On vauhtia ja vipellystä.

Ja kokonainen superonnellinen kööri. Molemmat saadaan mitä halutaan, lapset saa viä enemmän ja karvakorvat siinä sivussa. Mistä näitä ihmisiä oikeen löytyy ja missä heeeeelvatassa te ootte piileskellyt. (Tiedetään, siinähän te koko ajan, mutku aikataulut ja ja ja...)

Ihanaa saada ihania ihmisiä lisää tähän meidän perheen turvaverkkoon. Sydämellisiä, sopivasti sekopäisiä, ihanan äänekkäitä, aitoja. Sitä me kaikki tarvitaan. Ja lapsenvaihtoa. Koska jos nyt kaikki maailmauskojen jumaluudet osuu nappiin, tulee poikasista ystäviä. Uskon ja toivon ja luotan siihen - että se ystävyys kantais pitkällekin.

Ihana viikonloppu, täynnä tohotusta - mutta jokainen hetki sen arvoinen!
Positiivisuutta ei voi estää!!!

Työtyötyötyö

Tähän alkuun ainakin miljoona sellasta nassukirjan sytäntä.

Tiiättekö, mä oon kohdannut yhen tosi hyvän tyypin. Se on se mun persoonan työminä. Se on aika jees tapaus, on paljon pirteempi, aikaansaavempi, mukavampi ja muutenkin koostuneempi tapaus kuin se kotiäitiminä.

Mä oon kaks päivää saanut opetella taas sitä sorvin ääressä oleskelua. Ja tähän mennessä, se on ihanaa! Matkat töihin - ihanaa, ruokahetki - ihanaa, kakkatauko- ihanaa. Kaikki.

Tää huuma vielä rauhoittuu tästä euforiasta kohti "mun duuni on jees" -vaihetta, mutta niin kauan kun pompin innosta riemupähkinänä, otan siitä kaiken ilon irti!!!


Iloista ja ihanaa Wappua. Mä teen vielä vähäsen duunia tässä iltasella, niin tulloo oikeen kunnon vappumieli!

Työelämä-äiti Rocks!

Muutosten pyörremyrskyt!

Tänään vietämme juhlallisesti tärkeää päivää; Äidin viimeinen hoitovapaapäivä. Maanantaina mä astun työelämään. Saan käydä vessassa rauhassa, hoitaa aikuisten asioita sen kahdeksan tuntia päivässä. Mikä riemu, mikä etuoikeus! Pehmeä lasku työelämään onnistuu vapun ja helatorstain avulla.

Isäntä pomppaa revohkan remmiin. Syksyyn asti toimii metriheikkien hyppyukkona. Mikä fiilis - joku muu hoitaa!!!

Tämän lisäksi kesä tuo tullessaan muutakin härdelliä. Meillä alkaa viimen kauan kaivattu putkiremontti/linjasaneeraus; saamme VIIMEIN oman kotimme valmiiksi. Keittiökin uusiutuu tässä samassa ja syyskuussa saamme muuttaa valmiiseen kotiin.

Kaiken keskellä kävin hakemassa uuden tukan, mallia nyrhitty ja lyhyt. Eipähän tarvitse kampaa näyttää eikä tule naamalle. Pääsee nopeasti sängystä tositoimeen kun ei tarvitse käyttää aikaa puunaamiseen. Mitä helpompaa, sitä herkumpaa.


Kohti uusia tuulia!
Jippiii!!!!