tiistaina, helmikuuta 05, 2013

Sitten juhlat juhlittiin ja kakut nautittiin!

Olipas päivä!

Aamulla herättiin 15 yli 8 - neuvola-aika oli iloisesti 8:45. Todistettavasti lapsi voi syödä vessanpöntöllä viiliä. Kokeiltu! Hynttyyt niskaan ja minuuttia ennen vastaanottoa oltiin paikanpäällä.

Kundi teki neuvolantädin kanssa kanssa LeNe-testejä. Hämmästyttävintä kaikessa oli se, että esim. piirtämisen kopioinnissa sälli yritti ihan oikeasti piirtää niitä samoja kuvia kuin paperissa oli. Helmien pujottelu siimaan onnistui, pallon koppaaminen ja heitto myös. Kuulon ja näön tutkiminen jätettiin, koska kuulo tutkittiin syksyllä ja näkö ensi kuussa. Sanojen erottelu tuli upeasti - hattu, katti, takki - sieltä osasi poika näyttää sen mitä pyydettiin. Samoin ohjeistuksia "käännä kuppi nurin, laita palikka kupin päälle" sälli totteli ilman ongelmaa. Neuvolantäti kehui, että moni taidoista oli lähes ikätasoisia, vaikka muutamissa tehtävissä ei onnistunutkaan. Kehui, että hienosti kehittyy pikkumies. Siitä taasen äiteelle tuli tosi hyvä mieli - aina se pieni huolipeikko siellä jossain asuu. Mitä jos ei menekään sinnepäinkään? Mitä jos ollaan liemessä?



Herra valitsi itse ruokalapun!


Ravintoterapeutin lähete pätkähti, kundi on nyt 93cm ja rapiat sekä neuvolan vaa'an mukaan vaatteet päällä 12,5kg. (aika mehee paino, kun kotosalla vaaka näyttää 12,1kg!) - päänympärys edelleen siinä 47cm kohdalla. Pieni ja hintelä, sitä suurempi luonne?

Uusi, puhjennut uhmaikä vain aiheuttaa vähän vastahankaa. Viimeviikolla sälli oppi sanomaan kahden sanan lauseita aivan selkeästi. Ongelma on, että 90% kahden sanan lauseista alkaa "EI" sanalla. Ei nukkuu, ei puuroo, ei pissa, ei leikki, ei -ei -ei. Sama toistui neuvolassa. Kaikki oli vain periaatten puolesta pelkkää EI;tä. ARGH. Noh, neuvolakorttiin tuli merkintä että oma tahto löytynyt - juuh, niin taitaa olla!

Sälli sai rokotuksen reiteen, kun neuvolantäti totesi että käsivarressa on niin vähän mihin pistää. Rokotuksen mentyä ohi kundi ilmoitti että "KIITTI" - täti revähti nauramaan; Harvempi lapsi kiittää moisesta tuikkauksesta, itkukaan ei tullut.Täti varoitteli että lämpöä voi tulla ja koipi voi olla kipeä.Vernenpaineen mittaaminen oli aikas vaikeaa, kun pieninkin mansetti meinasi irrota. Hoikkeli mikä hoikkeli!

Noh, neuvolasta Tiimariin hakemaan luvattuja ilmapalloja! Kundi sai muumipallon ja 4-v juhlapallon. oi sitä iloa! Kotona olikin jo Vaari odottelemassa synttärisankaria, syötiin aamuherkkuja ja sitten tulikin jo molempien poikien kummitädit (ja mun kummityttö; sisarukset!) meidän viihdykkeeksi.


Juhlapallo on isompi kuin kundi itse!


Päivä oli aikamoista haipakkaa. Pulliksen avomerihinaajahuutomeno jatkuu, täytyy puhua siitä huomenna neuvolassa. Molemmat kundit oli aika temperamenttisia, aikuisia pyöritettiin taas kuin pässejä narussa.

Kakkua, haleja, Nakin lempiruokaa (pasta carbonara!) ja pitkä iltakylpy!

Nyt on kundi sitten saatettu neljäveeksi! Sälli osaa jo itte näyttää, että mä oon neljä!
Pieni rakas!

9 kommenttia:

  1. Paljon onnea neljävuotiaalle!! Meillä oltiin eilen sydänultrassa/filmissä ja samalla napattiin mitat korttiin ; 12,4kg ja 94,8cm ikää neitillä 4v6kk että tiedän mistä puhut hoikasta puhuessa. Mutta sisua löytyy!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heihoi, muitakin pystyynpaleltuneita talviheiniä täällä <3 JOo, kuikkelit mitkä kuikkelit, mutta luonteessa löytyy mittaa!

      Kasvuvoimaa ja iloa arkeen sekä suuret kiitokset onnitteluista! Mä en ihan usko tota neuvolantädin mittaamaa painoa, vaatteet oli päällä vielä kundilla että siitä saa kait vähentää sen satagrammasen tai parin. Pituus taasen oli aika liki sitä totuutta, mitä olinkin arvannut!

      Poista
  2. Onnea pienelle miehelle! Reilut neljä vuotta sitten löysin blogisi sattumalta, kun etsin esikoista odottaessani vertaistukea netistä. Meillä oli sama laskettu aika ja minä tykästyin sinun rehelliseen ja lennokkaaseen kirjoitustyyliisi. Neljä vuotta sitten meidän tarinamme lähtivät lennosta eri suuntaan. Olen seurannut teidän elämäänne, aluksi sydän syrjällään pienen miehen taistelua, sitten hänen mahtavaa kehitystään persoonallisen tuntuiseksi omaksi itsekseen. Olen elänyt mukana Sinun taistelussasi oman jaksamisesi ja oman lapsesi puolesta. Olen ihaillut sinun sisuasi ja sitä että teet kaikkesi lastesi eteen. Mietin kuinka onnekas poika taaviainenon kun sai sinut äidikseen. Edelleen nautin sinun kirjoituksistasi ja pystyn samaistumaan moniin kirjoituksiisi. Minun pojat täyttää tänä keväänä 2 ja 4 ja aika samaa rataa meillä mennään uhmaten ja omia rajoja etsien. Kiitos kun kirjoitat, vieläkin saan sinun blogistasi sitä vertaistukea jota sain silloin yli neljä vuotta sitten.ikinä ennen en ole kommentoinut, joten vetäisinsitten pidemmän kaavan mukaan kerralla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana olet, kiitos kaunista sanoista jotka aiheutti pientä silmäkulmien ylivuotoa! Hirveästi haleja sinne, sopii sitä kerta neljään vuoteen hihkasta! Uudestaan 8v synttärien tiimoilla, vai pistätkö pyöreiden kohdalla viestiä ? :)

      Iloa arkeen ja eloon, kiitos vielä ihanasta viestistäsi!

      ps. Uhmaikä. Voi pyhä sylvi mikä aikakausi... Lapsen kehitys sen vaatii, mutta taannuttaa vanhemmat. Voimia!

      Poista
  3. Hienoa miten poika jätkänpätkä kehittyy, ei kun nauttikaa (vaikka ei se uhmaikä aina naurata)siitä että kaikki on hyvin mitta ja paino tulee kyllä aikanaan.
    Yhden ystävän jo teinipoika kokkaa kovasti ja sanoi äidileen että voitko viedä roskat samalla kun menet ulos, kiitos. Upeasti se kehitys heilläkin on mennyt, vaikka oli pieni ja hinetelä aina 9 vuoden ikään asti. Mutta liikunnallinen poitsu. Jokainen kasvaa ja kehittyy aikanaan. Samoin teillä, ja aika mukavaa kun pojilla uhmis yhtäaikaa, todella helppoa noin niin kuin vanhempien näkökannalta kun käsiä ei ole kuin kaksi. Mutta kaikesta sitä selviää jos ei hyvin niin jotenkin kuitenkin. Hyvää kevättä teidän perheelle.

    VastaaPoista
  4. Paljon onnea vielä tätäkin kautta!

    VastaaPoista
  5. Onnea vielä kerran! Aivan mahtavan kuvasarjan oot napannut ilmapallon kanssa!

    VastaaPoista
  6. Isosti onnea 4-vuotiaalle! :)
    Saa nähdä teetetäänkö meille edes noita ikätasotestejä, 3-vuotiaana ne skipattiin, kun olivat jo valmiiksi sitä mieltä, ettei J niitä läpäise. Ihana kuulla, että Taaviaisella ne meni niin hienosti. :)
    Ja meillähän on täällä kans hoikkapoika. Hankala vaan noiden vaatteiden kanssa, kun pituuden puolesta esim. housut sais olla jo aika isoja, mutta ne tippuu päältä... Pitänee hommata ne henkselit, joita olen jo kauan miettinyt.

    VastaaPoista






Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...