maanantaina, syyskuuta 10, 2012

Vanhemmuuden kryptoniitti

On olemassa yksi asia, mikä repii mun pinnan tuhannen persvärkin päreiksi. Se on kitinä. Se turhan ulina aiheuttaa mussa aivan järjetöntä raivoa sekä ahdistusta.

Tuolta vuosikkaalta sitä kitinää vielä kuuntelee, kun ymmärtää että pienen maailman on vielä niin rajallinen onnettoman käsityskykynsä sekä ilmaisutaidon kanssa. Mutta Taaviainen uhmaikänsä kanssa, oivoi. Mä en tajua, miten se "äääääääääääuuuuuuuuuuuvväääääääääääääääääähhhhg" - vinkuna saa oikeesti veren kiehumaan. Ja tää tulee siis jaksoissa.

Meillä oli tässä hyvä jakso. Se kesti melkein toista kuukautta. Mutta se jakso on nyt loppu ja vuorossa on taas uusi vaihe. Uusi vaihe puhkeaa kukkaansa aina, kun pitäisi kiivetä kotiportaat kotiin tai astua rapunovesta sisään. Siinä vaiheessa vedetään show "kiljuva lötkömakaroni" käyntiin ja mä en vaan jaksa. Kesällä tein eeppisen kokeen; Ulvo sitten, katsotaan kauanko jaksat. Jaksoihan se. Roikkui pihan puussa yli tunnin, ei liikkunut ees eikä taas vaan ainoastaan ulisi ja ulvoi, kitisi, rätisi ja rähisi. Ai herranen.

Oon yrittänyt uhkaa, lahjo sekä kiristä metodia. Valuu kuin hanhen selästä. Kerran heitin jopa lakupatukan kotiovelle, että mees tuonne - siellä on lakua. Huuto vain yltyi, ei auttanut. Oon nyt sitten nöyrtynyt vetämään rattaat sisään (portaita 6kpl eikä hissiä) ja sen aikaa saa Taaviainen ulista siinä alimmalla portaalla. Sitten kehotan kahdesti että nyt tulet kotiin (ja tehdään jotain kivaa) - kun tämä ei tehoa 9/10 nappaan ipanan poikittain kainaloon ja nostan eteisen nurkkaan monkumaan.

Monkunahan jatkuu. Joskus, kun on oikeen hyvä päivä, jaksan kuunnella sen tunnin sitä "envarmaanriisumitääääääään" vikinää. Jos on vähän huonompi päivä, riisun lapsen ja jätän siihen. Sitten se ulisee hetken ja painuu leikkimään.

Oon kytännyt nyt Supernannyn uusia ohjeita Liv:iltä ja todennut, että nepäs on editoitu oikeeeen kivasti ja viikkojen edistys näkyy parissa minuutissa. Sanomattakin on selvää, että tännemullekaikkihetinyt- tyyppinä mun johdonmukaisuus on kärsinyt.

Antakaas joku ihan mielettömän hyvä, hetken helpotukseen liittyvä ohje. Tai sitten mä ryhdyn ulinan kuullessani aina laulamaan helvetin kovaan ääneen  "OOON KOLMEKYMPPINEN, TAKANA ON LUJA PUTKI RILLUVUOSIEN" - vaihtoehtoisesti voi mennä "AIKUINEN NAINEN MÄ OOOOOOOON" - jotta muistais ees hetken että MINÄ en ole se neljävee. Vaikka fiilis on kyllä sen moinen aika monta kertaa...

23 kommenttia:

  1. Aah, joku muukin painiskelee saman ongelman kanssa! Meillä on ihan käsittämätöntä väninää päivät täynnä, ja sitä ei jaksais kyllä millään kuunnella. Parhaiten olen saanut kitinän loppumaan kerta kaikkisen nololla HILJAA! -huudolla, mutta ei kai se ole se kasvatusoppien mukainen keino. :/ Että jos joku osaa auttaa, niin täälläkin yksi epätoivoinen. Tai sit pitää vaan odottaa, että tuo vaihe menee joskus hamassa tulevaisuudessa ohi. Toivottavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ry epätoivoiset. Tilanne vaatii punaviiniä ja suklaata. Mansikat bonuksena. Mä kans yritän lohduttautua käsittelllä "Vaihe" - kyllä se joskus loppuu. Ehkä. Tai sitten ei.

      Poista
  2. Oletpa pitkäpinnainen, enpä olisi uskonut ;P . Aikuinenhan ne rajat muksuilleen asettaa ja sitä nyt kokeillaan äidin kustannuksella tietty. Välillä sitä vaan jaksaa pidempään olla neutraali ja toimia "aikuisten oikeesti" normien mukaan, kunnes nappaa jäpikät kainaloon ja sisään!

    - Noita MML:n sivustoja tuli itse lueskeltua pahimpaan neuvottomuuteen aikoinaan :) http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/lapsi_on_uhmaiassa/

    - yks käyttökelpoisin juttu, mitä itse tein monesti oli välillä kerätä ne lelut lattioilta piiloon, jotka vain levitettiin ympäristöön eikä leikitty lainkaan niillä. Kun ne otettiin jälleen esiin parin kk päästä, niin kyllä taas ihmeteltiin montaa asiaa ;D.

    Rakkautta ja rajoja vs rakkautta ja anarkiaa...
    Tää on vaihe, jota lapsi harjoittelee myöhempää käyttöä varten myös teini-iässä mm. psyk J.Sinkkosen sanomana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä pinna kestää - välillä ei ollenkaan. Ei ollenkaan päivinä olen äitiyden hirmukuvatus, rumine komennuksenine ja tiuskimisineni. Joskus parempi. Keskiarvo taitaa tipahtaa siedettävän puolelle...

      Mä surffasin tota mll sivua jo aiemmin, mutta siihen käninään en saanut vastausta. Lohtu oli että kun googleen laittaa "Uhmaikä kitisevä lapsi 3v" saa sivutolkulla "JUMALAUTAMÄENJAKSAKUUNNELLATUOTA" - tekstiä. Että onneksi ei olla ainoita :D

      Poista
    2. Ja mitä lyhyemmäksi kuminauha-vieteriä kiristetään niin estot siitä "mitä naapuritkin ajattelevat meidän kasvatusmenetelmistä" häviävät taivaan tuuliin varsinkin hoitovastuussa olevalta :P . Kummasti vaan volyymit kohoaa ja komennot lyhenevät. Itsellä (vieläkin huono omatunto seuraavasta) pahimmat muistot autokyydeistä, jolloin takapenkiltä kuului kiukuttelua ja potku-huutoa... kyllä tuli huudettua mukana ja auto seisoi tienlaidassa usemmankin hetken (=äiti ulkona - riiviöt autossa ##).
      - Hmm ehkä sitten helpottaa, kun muuttavat omilleen :O.

      Poista
    3. meidän naapurit tiedusteli jo toiselta naapurilta, että mä ihan täyspäinen :D :D :D Onneksi tämä toinen naapuri vastasi,että se äiti on vähän enemmänkin väsynyt! - joten akseli "naapurit ajattelee" on ohitettu aikapäiviä sitten

      ps. se "oonko täyspäinen" liittyi minun ja miehen väilenselvittelyyn, kun kukaan ei kesken "sinä saatana saisit joskus siivota" "älä nalkuta aina saatana" -pikku pallottelun unohdettiin että kesähelteellä aukiolevat ikkunat ja parvekkeen ovi aiheuttavat kunnon sosiaalipornoa naapurille...

      Poista
  3. AAAAAARGH. Oisitpa kuullut kuinka mä täällä raivoan ja mesoan kilpaa kolmivuotiaan, jääräpäisen keskostyttöni kanssa. Myönnän. Olen vajonnut todella(!) alas.

    Kiitos. Teit päivästäni päivän. Vertaistuellasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täältä pesee, härifrån tvättas. Ei kyllä, siis se on älytöntä miten sitä ittekin osaa vajota takaisin sinne samalle tasolle sen pikkutyrannin kanssa. Sitten kiukutellaan kaikki kilpaa.

      Voimia sinnekin!

      Poista
  4. Ihmisiähän me äiditkin ollaan ja joskus jaksaa joskus ei. Meillä lasten lelut on kaapissa ja ovessa lukko, leikitään yhdellä asialla kerrallaan ja kaikkea ei levitetä pitkin lattiaan... tämä siis lastensairaalan tiimin ohjeesta. Rappuun on vaikeeta jättää kiukuttelemaan ja huutamaan, mä kannan pojat yläkertaan omaan huoneeseen kiukkuamaan. Niin ja laulan... "Yksi ja kaksi ja kolme pulloo kossuaa..."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jallukossu ja kaljaa, heikun keikun, me nostetaan maaaaljaaaa....
      Tsemppiä sinne. Me ollaan kans karsittu leluja, eri leikit on selkeesti omas kasas. pitäis taas tehdä leluruoppaus... Mistä noita rojuja tuleenkin!

      Poista
  5. Kiitos, kiitos, kiitos!

    Eipä ole montaakaan hetkeä, kun melkein 3v huusi tuossa pihalla puolisen tuntia putkihuutoa. Tällä kertaajaksoin olla tiukkana, että antaa huutaa. Mies olisi armahtanut naapurit jo vartin kohdalla (ja sitten mies kiukkuili tietty mulle tästä suuresta kasvatuksellisesta erosta)

    Mua niin ärsyttää meidän E:n haluan-enhalua-haluan, äiti riisuu-älä koske-riisu äiti -ota syliin- älä koske. Huoh!

    Harmi, että meillä minä ja esikoinen kiihdytään näissä jutuissa usein samaa tahtia. Pahimmillaan siten itse matkin sitä mankumista. Joskus toimii. Annan jäähyn, vien huoneeseensa huutamaan ja räyhäämään, pidän ovea kiinni, ettei pääse tönimään pikkusiskoaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on kans tää ferrarin vauhti yhtälailla molemmilla. Savu nousee äiteen ja pojan korvista kilpaa. JA lisäksi me kiukkuillaan puolison kanssa toisillemme tosta kasvatusshaissesta. Argh.

      Tänään toimi lääkärissä silakkalaulu kännykästä ja paketillinen dentsejä. Lahjontaa. hahaa.

      Poista
  6. Hei kiitos itsellesi tuosta lauluvinkistä! Olisi voinut olla tarpeen useampaankin otteeseen viikonloppuna. Kun talossa on ajoittain 3v. uhmispoitsun 7v. ja 10v. siskot, joista nuorempi potee koulunalotusuhmaa (juu, sellainenkin "vaihe" voi tulla), niin huomaan turhan usein samaistuvani porukkaan. Että ootellessa sitä kun kahdella näistä helpottaa hetkeks ja vanhimmalla alkaa murkkuikä...

    Kamala muuten, miten ne lapset oppii siellä päiväkodissa kaikenlaisia kirosanoja. Ei meillä kotona vain sellaista kieltä käytetä. O:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon todennut, että tässä on vielä jotain myöhäismurkkuikää kolmessakympissä. Neljänkympin kohdalla kait sitten joku uusi teini-ikä muuten vaan jne jne jne...

      Kriisistä kriisiin... . Ps. onneks taavianen ei vielä puhu - onglemaa on kyllä kun mun pitää siivota tätä suutani...

      Poista
  7. MITÄH!!! Enkö mie olekaan yksin ;)... No niin leikki leikkinä, tiijän, tiijän, mie niin tiijän ton.

    Minnuu on helpottanu taas kerran armollisuus. Omatkin hermot ja jaksaminen paljon paremmalla tolalla, kun päivä kerrallaan annan ittelleni anteeks sen, etten jaksa uhmakkaan kanssa aina olla se esimerkillisin äiti. Ainakin multa vie ihan kauheesti voimia se jatkuva soimaaminen siitä, ettei hermot kestä. No se on mulle ominaista...

    En mie osaa auttaa. Mut kiitos kirjotuksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tällä planeetalla on paljon asukkaita. Voimia sinne kans!

      Poista
  8. Kun joku ei mene niin kuin meidän 3v. heppu oli ajatellut, hän huutaa 5-15min ajan "Haluan nukkumaannukkumaannukkumaannukkumaannukkumaannukkumaannukkumaannukkumaanNUKKUMAAN!!! Huudo aikana hän i autuaasti jo unohtaa, miksi siihen alun perin ryhtyikään, mutta toisaalta nukkumisasian jankuttamista ei niin vaan lopetetakaan; lahjonta, kiristys ja uhkailu eivät toimi meidän tenavaan. Nukkumaan-marina on opittu 6v. isoveljeltä, joten tuota taikasanaa hokee välillä 2 tenavaa yhtä aikaa. Eikä siis kumpikaan suin surminkaan hetkeäkään ajattele haluavansa painua pehkuihin. Hermoja raastavaa joka tapauksessa, samoin naapuruston pinnaa kiristävää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi herranen aika mikä huutokonsertti :D Eikä!!! Marinan jalostamista uuteen asteeseen. Huoh. Voimia!!!

      Poista
  9. Olen täysin samaa mieltä, että mikään ei ole niin hermoja raastavaa kuin jatkuva kitinä, vikinä, kätinä, ulina, miksi sitä nyt haluaakaan sanoa, jolle ei ole mitään kunnollista, OIKEAA syytä! Kestän lapsen itkuakin miljoona kertaa paremmin kuin tuota ärsyttävää vinkumista ja vonkumista, sillä itkuun on yleensä joku järkevä syy ja itku lakkaa, kun äiti on puhaltanut pipin pois/karkottanut nälän laittamalla hyvää ruokaa/lukenut kirjan/vaihtanut kuivan paidan kaatuneen maitomukin jälkeen/silitellyt väsyneen taapero untenmaille jne. Mutta tuohon kitinään ei auta muu kuin aika ja aina ei vain yksinkertaisesti jaksa laskea minuutteja (tai tunteja!!) sen loppumiseen.

    Ja kaiken huippu on tosiaan se, kun lapsi ei itsekään tiedä mitä oikein vinkuu! Viimeksi eilen illalla Pikkumiehemme (pian 3 v.) vinkui saada rusinoita. En suostunut antamaan niitä ennen kuin iltapala oli syöty ja arvata saattaa, että iltapalahetkemme oli yhtä vinkumista alusta loppuun. Miten lapsi voikin vinkua ja syödä yhtä aikaa? Miten ääni ei lopu, vaikka suu on täynnä puuroa...?! Kun viimeinenkin leivänmuru oli saatu syötyä,kaivoin rusinarasian kaapista ja voi luoja, mikä hel....ti pääsi valloilleen! Ei halua rusinoita, ei halua, EI!! Ok, älä ota sitten, lisää vinkumista, aukaisenko rasian valmiiksi?, lisää vinkumista ja kitinää, vai avaatko itse?, lisää vinkumista, kitinää ja ulinaa, laitetaanko tämä kappiin takaisin? lisää ja lisää vinkumista, päätä nyt ja lopeta tuo kitinä!, lisää ja lisää ja lisää vinkumista...

    Lopulta sain pojan hiljaiseksi, kun ehdotin uuden satukirjan lukemista: Joo! Kunnes päästiin olkkarin puolelle ja poika keksikin, että ei haluakaan lukea, ei halua, EI! Pakenin paikalta suihkuun ja jätin siinä vaiheessa jo huutavan pojan istumaan keskelle lattiaa. Palatessani vartin päästä poika istui tyytyväisenä isänsä sylissä sohvalla lukemassa sitä samaa satukirjaa - kuinkas muutenkaan. Huoh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmmm, ja meillä mies olisi tuohon että miks et säv aan jo heti kitinän aluks menny suihkuun, kyllä me miehet oltas tää hoideltu keskenämme... ARGH! Ens kerralla menen heti sinne suihkuun. LENKIN KAUTTA!

      Poista
  10. Kyllä, kitinä on raivostuttavaa! Mutta sulla oli jo hyvät vinkit - tuo laulaminen :) Ystäväni sanoi joskus, että hän alkaa laulamaan jotain lastenlaulua, kun alkaa hermot mennä ja sitä ei voi tehdä vihaisena :) Tosin multa onnistuu laulaa lastenlauluja hampaat irvessäkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä taidan kyllä sen naama rusinana laulamisen kans. Jaa eetä joku vtun piippolan käppänä vielä... Nih, :D

      Poista
  11. en nyt mitenkään tahtoisi pilata teidän haaveita siitä "vaiheesta-joka-kyllä-menee-ohi-joskus.." mutta mutta!!! meillä kitiseevinkuu kolmevuotias, etenkin kun sintti on tissillä, niin mikään ei ole hyvä.. ja joo, se on normaalia kyllä, mutta sitten 15v kitiseevinkuu, kun pienetkin saa kitistävinkua, niin miksei sitten hänkin.. ja kun nää kaikki kolme em. tytteliä kitiseevinkuu, niin voitte ehkä kuvitella, mikä on pian 19 vuotiaan esikoispojan perusilme..? joten, kokemuksesta voin luvata, että sitä kitinäävinkumista kestää ainakin siihen saakka, kun muuttavat kotoa pois.. (esikko lähtee tammikuussa inttiin, siinä sitä kitinäävinkumista sitten vasta onkin..)

    VastaaPoista






Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...