Sanottakoon, että vähän uhmainen ja vastahankainen päivä. Pikkuveli on nyt kahdeksanhampainen hirviö ja sen tietää kaikki. Myös isoveli, joka poskessa on aivan kamala puremajälki. Pelästyin aluksi että se ryhtyy vuotamaan verta, sen verta kova oli haukkasu. Parissa tunnissa väri jäljessä vaihtui aluksi sinisestä punaiseen päin, nyt taas kääntyen sinerrykseen. Pikkuveli on niin kovin innokas testaamaan noita uusia raateluvälineitään - isoveljeensä.
 |
| Kuvaa käsitelty efektin esiinsaamiseksi. |
Kun Isoveli itki hätää kärsien kipeää purujälkeä kiljuen "Pipipipipipipiii" komensin Pikkuveikkaa. Joka aloitti huutamaan kuin sumusireeni avomerellä. Jonka jälkeen Isoveli osioitti pikkuveljeä ja huusi kahta kovempaa ja sitten Isoveli pyysi pikkuveljeltä anteeksi. Nyt tössähti tämä logiikka ja pahasti.
Mun kasvatuksellinen kykyni on ollut tänään variksenpelättimen luokkaa. Jostian syystä tämä on ollut niiiiiiiiiiiin maanantai, eikä asiaa auttanut viimeyön tunnin Pikkuveljen vetämä soolokonsertti, aariat aiheesta "minä en varmana nuku kun en tahdo enkä halua".
Siunatkoon, onneks huomenna on tiistai. Huoh.
No huh, mikä vampyyri! Ihmissyöjävauva. Ja toinen rassukka luulee, että hän on tässä nyt se syyllinen ja vikapää, voi rakkaus. Siis edelleenkin, en mä voi mitään muuta kuin nostaa hattua ja korkeelle teille kahden lapsen äideille. Mä. En. Jak. Sais. Oikeasti.
VastaaPoistaToivottavasti saatte ens yön nukkua, eikä vampyyrit hillu. :D