Räkänokkien valtakunta

Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, pistetään tykittäen! (ja koska ei nyt millään irtoa mitään edes keskinkertaista sanottavaksi...)

Vauvan kuolaa ja räkää. Kiva kun minua purraan polveen. 

Miròn henkeen, täähän voi olla vaiks taidetta?

 Polvi kainaloon ja sohvalle koomaamaan, jos mamma komentaa että pitää hymyillä, irvistetään. Logiikka.

 Katsotaan kun hyväntahtoinen paini äityy suoraksi huudoksi.
"PULLIS ÄLÄ PURE - TAAVIAINEN, ÄLÄ TÖNI!"
(aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaargh)

 Ja nähdään kun Bullis kaatuu sohvapöytää vasten ja saa ventin suuhunsa. Huuto oli eeppinen. Piän torvelo, kävellessä kannattaa laittaa ne kädet ETEEN - ei nostaa kämmeniä kattoon tuulettaakseen.

 Mulla oli joskus olohuone joka oli nätti. Nyt mulla on olohuone, joka on kaaos
(huom; PIENI kaaos vielä tässä kuvassa. Kaksi lelusammiota oli vielä kasassa - seuraavassa hetkessä KABOOM!)

Julmalten juoma, henkinen erävoitto, laillinen piriste ja niineespäin. Nukkuhan ne peräti tunnin. Onneks sai uuden satsin, kun isäntä saapui kotiin. Oonhan tarpeeksi selkeästi ilmaissut, että meidän perheessä EI tule enään ikinä päivääkään ilman espressokonetta? Ei ole tajuntaa eikä elämää ilman tätä.

Armas sulho kyseli vielä eilen, että saisko hää lähtee harrastuksensa pariin suoraan duunista illaksi. Silmissä välähti salama; ET. Menet kun nuo on terveitä, ole sitten vaikka koko päivä. Mutta sairastupapäivän päätteeksi en ota vapaaehtoista koko illan nakkia. Murh. Onneksi ei tarvinnut.