perjantaina, elokuuta 24, 2012

Parhaita hetkiä

Sen jälkeen, kun lapset ovat heitelleet puurot suuhun (ja seinälle), pesseet hampaansa, saaneet yöpuvut päälle. Sitten on iltasadun aika. Löysin eilen cd-levyllisen lasten satuja ja ajattelinkin kokeilla meidän musiikkifriikki-Taaviaisen kanssa, malttaako hän niitä kuunnella. Ihmetys oli suuri, kun sälli nauliutui paikalleen kuuntelemaan satua.

Tänään kuunneltiin "Käpertykää nukkumaan, pikkuiset". Niinhän nuo tekikin. Nojasin sängyllä tyynyihin ja Taaviainen käpertyi syliini oikein pieneksi palloksi. Tunsin, kun pojan kaikki jännitykset katosi, sälli vain nautti sylistä ja sadusta. Silittelin pientä poikaa, enkä voinut keskittyä satuun ollenkaan. Ihastelin vain sitä ihanaa ihmisenlasta, joka koko pikkuisella kropallaan nautti äidin sylistä. Äidin syli oli paras paikka.

Samassa kaikessa tuli mieleen alkuajat. Kun poika tuntui vieraalta, kun hän oli "sairaalan lapsi". Mietin, miten niin onnettoman pienestä, eloonjäämistaistelun läpikäyneestä rääpäleestä onkin voinut kasvaa noin ihana pieni lapsi. Poika joka osaa, tahtoo ja kykenee. Uhmaa, huutaa, komentaa - halaa, pussaa ja rakastaa.

Miten ihanlta pojan pieni pää tuoksuikin sylissä. Miten lämpimältä pikkarainen selkä tuntui vatsaani vasten. Miten suloisesti hän oli käärinyt jalat ristiin, silitellen kädellä minun kättä. Miten minä voinkin olla näin onnekas, että olen saanut näin täydellisen lapsen.

Kun satu oli loppu, kannoin pienen unenpöpperöisen pojan sänkyynsä. Hän nappasi unipupun kainaloon ja sulki silmät. Näitä hetkiä pitäisi olla enemmän. Koko päivä täynnä. Minun täydellinen pieni poika, täydellisen ihana minun sylissäni. Pääsihän tältäkin kyynisimmältä satiirikolta ja tragikoomikolta livahtamaan muutama kyynel. Kyllähän niitä onkin vuodatettu, kelpaakin vuodattaa; noin täydellisen rakkaan pojan äitinä.

14 kommenttia:

  1. Puumerkkkiä jättämässä, niin harvoin tulee mitään kommentoitua. Ihana taaviainen :')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos se! valitettavasti samaa vikaa täällä - kaikki luetaan mutta kommentteja ei saa irtoamaan. Ja kyllä - ihana Taaviainen!

      Poista
  2. Ja tuon hetken voimalla jaksaa taas vaikka mitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan!
      Tulkoot vinkukohtaukset ja muut. Pitää vaan silloin palata mielessään tuohon hetkeen.

      Poista
  3. samanlaisia hetkiä joskus kokeneena sun tarinasi kosketti niin syvälle, että hanat aukesivat silmissä taas. Tässä tuli se äitiyden ydin, pieni hetki elämässä niin täynnä rakkautta ja kiitollisuutta. Ja tuo pieni poika, hän on oikea ihme. Taaviainen <3<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Shyyyyh -sanos muuta!! Täällä on silmissä nyt joku vesivahinkovika, kun täälläkin vaan roiskuu!!!
      Ihme tuo pentu on, maailman ihanin ihme. Mulla onkin vaikea artikuloida, että miten mä sanon silel että se on maailman rakkain pikkupoika - kun sitten sillä on se maailman rakkain pikkuvelikin. Mä kerron aina, että Taaviainen, sä oot äiteen maailman rakkain esikoispoika. Snyh.- Ja taas itkettää!

      Poista
  4. Näitä hetkiä todellakin pitäisi olla paljon, paljon enemmän <3 Ne kantaa yli kaiken sen väsymyksen, ärtymyksen ja vitutuksen, mistä arki muuten tuppaa koostumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Valitettavan usein päiväsaika on sitä tiuskimista ja komentamista. Millainenhan on maailma, jos toi ois nonstop arkielämän tunnetta, tuo uskomaton rauha ja tyytyväisyys? En pistäis pahitteeks...

      Poista
  5. sniiiif... hanat aukes perusteellisesti... LIIAN harvoin tulee vietettyä tuollaista hetkeä... pyrin kerran päivässä ottamaan molemmat muksut tiukkaa syliin ja kertomaan kuinka niitä rakastan... toisinaan siinä onnistuen, toisinaan lapsilla ei "oo" aikaa ku kaverit käskyttää... mut makuuasennossa EN voi lukea kirjaa ku siinä tulee uni enne pitkää... nyt ku syksy ja pimeys tulee niin tulee taas myös lukuhetket, kesä oli niin hektistä että lapset oli ulkona kaiken muun ajan mut syömässä ne kävi pari kolme kertaa päivässä ja sit illalla nukkumaan... nyt ku syksy saapuu nii SAA viettää aikoja käpertyen sohvan nurkkaan ja satukirja mukaan :D
    anteeks romaanista...

    VastaaPoista
  6. Nuo on niin parhaita hetkiä, kyyneleet tulvahti silmiin täälläkin <3
    Kait sitä jäisi kaikki arjen kauneus huomaamatta jos päivät olisi sitä pääksytysten? En tiedä. Mutta sen tiedän ettei arjen hienous vaadi kummallisuuksia. Syliin nukahtava lapsi on elämässä parhautta, monen muun niin pienen ja ohikiitävän hetken lisäksi.

    Halausrutistus murunen! Katsohan missä jo ollaan <3 Ja mihin kaikkialle vielä päästäänkään!

    VastaaPoista
  7. Täälläkin tippa linssissä, oli niin kaunista luettavaa <3

    VastaaPoista
  8. Teksti täynnä rakkautta! <3

    VastaaPoista
  9. Ihania hetkiä. :)
    On ihana makoilla pienen lapsen vieressä. Pieni lapsi on löytänyt jostain joskus hylätyn tutin jota imeskelee ja samalla hipelöi äidin hiuksia. Kohta poika ojentaa tuttiaan kohti äidin suuta. Väinö taitaa aika usein ajtella, että äidit tarvitsee tuttia enemmän kuin hän itse. :D No, ehkä kohta olisi aika luopua tutista kokonaan. Öisin se lähinnä on käytössä enää.

    Oikein paljon ihania hetkiä ja supervoimia toivotteleepi Team Nimeni On Väinö!

    VastaaPoista






Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...