Oltiin tänään hammastarkastuksessa Taaviaisen kanssa! Voi elämä kun jaksan olla ylpeä tosta sällistä.
Ensinnäkin se mennä tohotti ihan innoissaan vieraassa terkkarissa. Kalastin sen kertaalleen jo toisen vastaanottohuoneesta kun erehdyin kääntämään selkäni. Sälliä ei varsin pelota.
Tuli meidän vuoro. Vastaanottava täti oli nuori ja mukava hunnutettu nainen; Taaviainen viittoi tädin huivia innokkaasti. Juteltiin aluksi että onko ongelmia ollut - ei ole. Kerroin että purennasta olen huolissani ja täti totes että katsotaan.
Käskin Taaviaisen avata suunsa isoksi, NIIN isoksi kuin ISO ISO SAURUS pystyisi. Ja poikahan avasi! Täti sai rauhassa käydä kaikki hampulit läpi eikä söör Uhma edes yrittänyt puraista sormeen. Tarkastuksen jälestä täti kehui poikaa vuolaasti; sälli loisti kuin naantalin aurinko.
Siinä sitten juteltiin ja kundi sai oman Nalle Puh hammasharjan. Ja tulipahan sekin luojansuoma päivä että joku "ammattilainen" haukkuu hyväksi äidiksi - kerroin ettei sälli juuri välitä mehuista ja että limut sun muut herkut nautitaan aterialla - Niitäkin tässä torpassa harvemmin kuin useammin. Tuttipullotkin ja tutit jääneet ajat sitten poijes. Kuvitelkaa - mä oon hyvä äiti. Arvatkaas oonko leveä! (tähän vielä klassinen toteamus että ei, hyvän äidin mittarin kanssa noilla asioilla ei ole mitään tekemistä, nauratti vaan silleen positiivisesti että kerrankin meidän perheen toiminnasta tulee näin ronskisti hyvää palautetta.)
Saatiin siis kehut hyvästä ruokarytmistä, hartaasta hampaidenharjauksesta ja erinomaisesta AAAAAAA - kidan avaamisesta! Seuraavan kerran moikkaamaan ks. ammattikuntaa viimeistään koulu-iässä, sitä ennen jos tulee jotakin erityistä.
aika kivaa!
Oi että, ihanan reipas Taaviainen! Sietääkin äidin olla ylpeä. <3
VastaaPoistaOlen jonkin aikaa seurannut teidän arkea ja nyt uskaltauduin kommentoimaankin. Sen verran on itselläni kokemusta erityisistä lapsista, että pikkuveljelläni on määrittelemätön kehitysvamma. Hän on 13-vuotias ja tarvitsee apua kaikkeen aina syömisestä pukemiseen ja liikkumiseen. On edelleen vaipoissa, tiedä vaikka olisi koko loppuelämänsä. Ihanan aurinkoinen ja valoisa sälli, ei turhia kiukkua. Jos on maha täynnä sapuskaa ja vaippa on kuiva niin iloisempaa lasta saa etsiä! Alkaa vain olla jo sen verran painava kanneltavaksi, että sisko ei enää jaksa nostaa. Kävelee muutamia askelia tuettuna, muuten kulkee polvikävelyä tai kontaten. Kaikenmaailman tukivälineet ovat käytössä.
Seurasin Taaviaisen kehitystä ja kävelemäänoppimista henkeäni haukkoen. Ja ajattele, miten paljon hän nyt jo osaa! Ihana pikkumies!
Lämpimästi isosti Hei ja tervetuloa! Hurjaa onkin miten paljon on tapahtunut ja tapahtuu. Jos joku ois kolme vuotta sitten siellä keskoskaapin äärellä mulle voinut vilauttaa tätä tulevaisuutta, olisin ollut paljon huolettomampi. Toistaalta, jokainen etappi on aina voitto tässä elämässä <3
Poista