Mulla on jo vuosikausia ollut ongelma. Mä vedän puoleeni paljon erilaisia ihmisiä. Sinänsä se ei ole huono asia. Suurin ongelma on se, että vedän puoleeni myös niitä ilkeitä, töykeitä ja totaalisen kajahtaneita tapauksia - vaikka seisoisin paikallani ihan hiljaa.
Tänään kävi taas niin.
Lähdin kotoa puoli neljän aikaan, iloisella mielellä. Vesisade ei haitannut; hei mä pääsen laatuseurassa ulos ja leffaan. Pääsin metroasemalle kun huomasin edessäni seisovan vanhan miehen, joka pomppasi aina askeleeni eteen. Hän kysäisi, "puhutko suomea" - ensimmäinen iso virheeni oli vastata että joo, puhun.
Setä repäs puvuntakin taskusta flyerin. Totesin samantien, että kiitos mutta ei kiitos, minua ei kiinnosta. Hän korotti ääntään ja sanoi, että lue nyt edes, et voi kävellä näin ohi. Kurkkasin paperinpalaseen ja se oli lipuska ilmaiseen kasvohoitoon jonka arvo oli 89 euroa. Koska haistan aina palaneen käryä kaikissa tälläisissä, totesin, että kiitos paljon tarjouksesta mutten tahdo.
Äijä siitä sitten hermostumaan. Että kyllä pitää katsoa, että "Sinä olet niin täynnä itseäsi ettei enempää mahdu" - olin todella äimistynyt. Totesin, että kiitos mutta tällä hetkellä ei kiinnosta. "Sinä et tiedä elämästä yhtään mitään" - tähän totesin että minulla on omat totuuteni, sinulla toiset - minua ei kiitos kiinnosta. "Sinä et tiedä mistään mitään, sinun totuutesi on kaikki vääriä - minä olen 77 vuotias ja tiedän kyllä; näkeehän sen sinusta ettet tiedä, minulla on faktaa!!!" - tässä vaiheessa vitutti jo kuin vierasta sikaa teurastamolla. Totesin, että kiitos nyt riittää ja lähdin eteenpäin. Koko tämän ajan olin yrittänyt kulkea tilanteesta pois, mutta äijä roikkui hihassa kiinni ja huuti suu vaahdossa.
Vitutti. Ihan suunnattomasti. Miten kellään on oikeutta hyökätä julkisella paikalla moiseen pakkotuputtamiseen päälle? Olin koko keskustelun ajan kohtelias, totesin että kiitos, mutta ei kiitos. Äijä oli itse niin täynnä totuuttaan että päästään tihkui; valitettavasti hänellä oli rintapielessä nappi joka paljasti papparaisen jonkinmoisen hyvinvointituotesarjan promoajaksi. Nyt mun duunini on selvittää, kuka hitto tuo vatipää oli -ja laittaa tulenkatkuinen viesti menemään perään.
Äijällä oli tummat housut, vaalea paita, marimekon liskokuvioinen sininen skraka ja puvuntakki. Vaalea tukka. Jos joku tunnistaa kuvauksen mukaisen papparaisen joka heiluu flyerien kanssa hyökkien ihmisten kimppuun, hihkukaa. Totuuden torvia on ihan riittämiin toitottelemassa, vapaa-aikana sitä tahtoo kulkea ihan ittekseen ilman mitään persriipuksia.
Hitto että pisti vihaksi.
Kysyvälle vastataan, mutta jos on hiljaa ja alusta asti toteaa että ei kiitos - siinä vaiheessa sopis jättää rauhaan.
ps. tästä tuli mieleen eräs toinenkin metromatka, jolloin vastapäätä istuva nainen yhtäkkiä sanoi että "tiedän sinusta kaiken ja kerron äidillesi". Ensin olin että mitä hittoa, kunnes nauratti. Totesin että jaahas, sepä hyvä. "Mä tiedän mitä sä olet tehnyt". Joo. Hienoa. "Tunnen sun äitis hyvin" - aha. Kiva. Se nyt on ollut kuolleena tässä kohta kymmenen vuotta, mutta fine- kerro ihmeessä. Miten mä magnetoin nää kaikki ittelleni??!!
No voihan perkele !!! Oiskohan meikäläisellä jo tossa kohtaa heilahtanu nahkavitonen. Jos itse oisin vihaltani saanut jotain tehdyksi, olisin varmaan kirkunut apua raiskaaja. Henkistä raiskaustahan tuommoinen on, kun ei pyynnöistä huolimatta jätä rauhaan. Jos vaan saat tietää, ja vaikket saisikaan tietää, kuka hän oli, niin ilmoitus poliisille. Muu7tenkin vois poliisille ilmoittaa, jos se on äijän vakipaikka ja on noin agressiivinen kaikkien kanswsa.
VastaaPoistaMä olen myös mänttimagneetti ja mummomagneetti. Kaiken laisii stooreja ja mummokitinää on saanut kuunnella vaikkei haluis. Mutta hihassa ei sentään kukaan oo roikkunu, johtuneeko pituudesta ja massasta sitte.
Se on kyl selvä juttu ettei tuommosta tartte sietää. Ei muuta kuin pippurisuihke kassiin ja suhaus silmille jos kerta ei hyvällä usko ja jätä rauhaan. Josko siitä tuommoset äijät sitte oppis olemaan ihmisiksi.
Joo, mä oon tässä arponut että pistääkö asian poliisille. Oli sen verta ahdistava tapaus, että illalla vielä vitutti. Eniten se, että kenenkään ei tartte huutaa mulle etten elämästä mitään tiedä. Ennen aikuisikääkin oli kokemuksia kasassa parin ihmiselämän verran, joten aika tyhjälsi jää nämä et elämästä mitään tiedä-huudot. Ja se, että äijä huus liittyen mun läskeihin: joo mulla on vaaka ja peili kotona. Kyllä. Mutta kadulla ei tartte huutaa, kukaan kun ei tiedä sen ylipainon syytä. Liian monta tuttua on syöpähoitojen kortisonilastien myötä nostanut elopainoaan ihan perkeleesti. Että totuus siinäkin kyllä.
PoistaEi hitto, että osaa pistää vihaksi tollanen! Kyllä nyt toisella "ei kiitoksella" viimeistään pitäisi tajuta, että ihan tosissaan ei kiitos. Kaikkia kummajaisia sitä onkin liikkeellä. Pitäis varmaan yrittää vaan ajatella, että enemmän tuollanen häiriköinti kertoo miehestä itsestään kuin siusta. Mutta ei se oo helppoa sillon kun vituttaa niin maan perkeleesti!
VastaaPoistaTuo toinen kohtaus sen sijaan jaksaa naurattaa! Onkohan tädillä ihan lääkitys kohdillaan vai onkohan sillä vaan tapana käyttäytyä sosiaalisia normeja rikkovasti ja kokeilla, miten ihmiset siihen reagoi. Sie se kyllä vedät kummajaisia puoleesi!
Joo, ongelmatne taitaa olla isommat siellä lähtevässä päässä :D nää on muuten ihan murto-osa mun seikkailuista, klassisesti aina kun liikun itsekseen niin saan uusia "kavereita" - eipähän ole yksinäistä!
VastaaPoista