Söör Viisikuukautta-täynnä pötkelö!

Pienin isäntä täytti tänään 5kk. Aika on mennyt kuin siivillä, kun tässä on ollut tätä pienimuotoista puuhaa. Toisaalta, täytyy todeta, että helpottavaa itsessään.

Mun mielestä vauvat on ihania. Ne pienet vastasyntyneet nyytit. Sitten niistä kuoriutuu vaativia, pieniä sinappikoneita jotka turruttaa kuulon ja tekee järjestä vanukasta. Kun pikkaisen kasvaa, alkaa vuorovaikutus toimia, tulee juttuja, naureskellaan puolin ja toisin. Silloin puhkeaa vauva-aika kukkaan.

Nyt hiljalleen me aletaan olemaan siinä "tää tuntuu hyvälle" kohdassa. Tänä aamuna pieni isäntä sai maistella kaurapuuroa ja sitä parempaa herkkua ei näyttävästi maa päällään kanna. Tästä on hyvä jatkaa.

Nuori mies osoittaa keskisormellaan,
että imetys on vain hänen ja äiteen juttu.
Että menkääs nyt siitä tuijottelemasta!

Imetys on onnistunut, mistä olen enemmän kuin isosti ja suuresti kiitollinen. Turhautumisia imetykseen ei ole ollut kuin muutama, mikä on ihmeellistä. Esikoisen kohdalla kun se show oli pelkkää itkua ja hammasten kiristelyä. Tästäkin osaa olla isosti kiitollinen.

Taaviainen on kohdellut päivä päivältä hellemmin ja ihanammin pikkuveikkaansa. Veikkaa lohdutetaan ja uusimpana; nauratetaan. Taaviainen tulee Pullan naaman eteen tuomaan leluja ja vääntelee naamaansa, kunnes saa Pullan naureskelemaan. Ihanat veljekset!

Mummo patentoi sitterin päälle harjanvarresta mobiletelineen Pullaa viihdyttään. Koeajon tahtoikin suorittaa taaviainen. Avot, hyvin pelittää!

Huutoa aamuin, illoin, öin,
äiti hoitaa suurin töin.
Silmän aluset mustina,
järki aivan tuuttina.

 

Vauvan naama kurtistuu,
äidille ensi hymysuu!
Taas jaksaa äiti hoivata,
kiitoksesta oivana.