torstaina, tammikuuta 26, 2012

Elos ollaan!


Toistaiseksi muu perhe näyttää säilyneen äiteen ansiokkaalta taudilta. Molemmat kundit syö normaalisti ja molemmista päistä tulee ulos asianmukaista tuotosta, ilman tautiepäilystä.

Oma vointi on ollut hutera, keskivartalon lihakset on niin jumissa että itkettää. Sängyssä kääntyminenkin on tuskaisa yritelmä, puhumattakaan siitä kauhusta mikä mulla oli aamulla kun tajusin että mun pitää puunata ton mörssärin hanuri hanan alla. Onnistui se, vaikka pelotti.


Taaviaisen touhuista ei ole nyt tullu kirjoiteltua - ehkä se tietää hyvää siis. Arki rullaa, viittomia tulee, viittomaopetus pyörii hienosti, vammaistukipäätöstä - ja täten puheterapiapäätöstä odotellaan Kelalta, omaishoidontukihakemus seisoo tietokoneella kun ei vaan jaksa ja muuten meno on ihan mukavaa. Ruokailussa on tapahtunut joku maaginen muutos; nyt syödään jo knöölejäkin. Kuitenkin jostain syystä on aamuisin tullut aamupuurot päiväkodissa ylös osittain, tämähän on siis meidän iäikuinen vaiva. Mutta, ehkä tämäkin on vaan joku "vaihe".

Uhmaikä kukkii parasta kukkaansa, "EI" sana on unohdettu muiden tuottamana käskynä  - kun taas itse voi kaikkeen vastata "EI!". Pottailussa edetään hyvin; kotona ollaan (lähes) kuivia mutta päiväkodissa saalista ei saada. Itsehän Taaviainen ei kerro koska tarttee mennä, vaan kuivuus on tulosta rytmityksestä. Vaiks ois torttu housussa, niin vastaus on "EI" kun kysytään että oisko tarve potalle, onko pöksyissä jotain.

Mietin, että uskaltaiskohan sitä kotosalla silleen kohtsilleen ryhtyä kalsarilinjalle... Saatais monet märät, mutta tulis ainakin treenattua? Nyt kun sälli on opetellut itte laskeen housunsakin alas, ois hommas toivoa.

Tuikitavallista eloa ja oloa siis. Tautien rytmittämänä, mutta mikäs siinä.

ps. edelleen huhuilen että löytyykö ruuduntakaa kakkufakiireita, 5.2. ois Taaviaisen 3v synttärit - ja sälli Rakastaa dinosauruksia!

4 kommenttia:

  1. Yhden kuivaksioppineen (ja kahden vielä vaipoissa olevan) lapsen äitinä olen vahvasti sitä mieltä, että vaipattomuus ja siitä johtuva huosujen ja jalkojen kastuminen on toimiva keino saada lapsi itse hakeutumaan potalle tai ilmaisemaan hätänsä.
    Suosittelen mattojen ottamista harjoittelun ajaksi pois ja pitämään lattiarätin käden ulottuvilla :)
    (Korostan, että mielipiteeni pohjautuu yhden lapsen kuivaksioppimiseen.)

    VastaaPoista
  2. Kakkufriikkejä ja kondiittoreita mutta liian kaukana pääkaupunkiseudusta!
    Tyttäreni on virallisesti alan ammattilainen ja viimeksi teki 1 -vuotiskakun yhdelle pikkusällille ja siihen tuli päälle taaperokärry jossa oli palloja ja muita suosikkileluja ja "puiset kirjainpalikat" joissa oli sällin nimi.

    VastaaPoista
  3. Minulla oli aikoinaan ihan armoton vääntö päiväkodin kanssa siitä, että vaipan voi jättää pois, vaikkei lapsi ole ikinä potalle oma-aloitteisesti mennyt. Eskarissa sitten vessassakäynti muuttui vapaaehtoiseksi ja eskariopettaja sai opettamalla opetettua, että sinne vessaan voi mennä ihan oma-aloitteisestikin. Siihen saakka kaveri täytyi saattaa / lahjoa vessaan. Mikään "kyllä se oppii kun tarpeeksi monesti housut kastuvat" -taktiikka ei toiminut.

    Hämmentävintä on, että kuopus menee jo nyt oma-aloitteisesti vessaan.

    VastaaPoista
  4. Onnea pottatreeneille! :) Ja ihana kuva.

    Paranemisia!

    VastaaPoista






Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...