Fysioterapian kuulumisia;
Motoriseen kehitykseen tullut paljon lisää. Taaviainen liikkuu ja toimii rohkeasti erilaisilla alustoilla. Osaa laskea liukumäkeä istuen (pientä mäkeä), kävelee portaita kaiteesta kiinni pitäen (kaksin käsin) ylös sekä alas (jos mahtaa tahtoa). Liikkuessa pääasiallisesti pystyasennossa, siltikin välillä karkaa konttaamaan, kehoituksesta nousee kuitenkin seisomaan. Paikallaan seisominen vielä huteraa tasapainon vuoksi. Tarpeen treenailla tasapainoa, liikkuen erilaisilla alustoilla. Jalkojen koukistamista vielä petrattava, tässä porraskävely ja eri maastot avuksi. Poika opettelee juoksemaan. Ajaa pihalla hurjaa vauhtia plaston mopolla, potkien vuorotellen molemmilla jaloilla. Helppo houkutella mukaan toimintaan! Iloinen ja reipas poika. Fysioterapia ei enään jatku Taaviaisen kolmevuotissynttäreiden jälestä, ellei tule erityistä tarvetta.
Vauhdillahan tuo nykyään paahtaa. Karkuunkin osaa lähteä, välillä nousee sydän kurkkuun. Meinaatko ryhtyä holtittomaksi ryntäilijäksi? Kolmevuotiaat nyt yleensäkin kyllä tuppaa olemaan omapäisiä. Kovasti petrannut nimittäin myös tuossa valikoivan kuulon käytössä.
Aikoinaan kuuli monta kertaa lauseen, että kyllä vielä kiroat kun poika saa koivet alle. Toistaiseksi en - vaikka kaasuakin alkaa löytymään. Tottakai sitä aina välillä pitää paniikkia kun kävellessä toinen ampaisee vastakkaiseen suuntaan kuin me vaunukaravanimme kanssa -mutta eikös tuokin oli ihan normaalia. Taaviainen nimittäin kävelee joka aamu päiväkotiin (silloin kun ei saa slaagiraivaria matkalla) ja iltapäivällä tulee kotiin "surffilaudalla" -eli rattaiden seisomalaudalla. Nyt jätkä on ryhtynyt ilmoittamaan että en muuten seiso siinä- vaan kävelen!
Muilla nämä ilot liikkumisesta yleensä tulevat siinä ensimmäisen ikävuoden kohdalla. Meillä vajaa kolmenvanhana. Mutta voin kertoa -että sitäkin suuremman juhlan säestämänä; meidän poika liikkuu nyt kävellen!
Melkein kirjoittaisin, että tuohan menee reippaammin esimerkiksi portaissa, mitä meidän esikoisemme samassa iässä. Hänellä kävelemään oppiminen meni vielä normaalin rajoissa, mutta sittemmin on tullut yhtä jos toista vastaan.
VastaaPoistaJa meidän kuopukseemme ei sitten verrata ;)
hienoa!! :)
VastaaPoistaMinun isäni sanoi minusta hyvin, kun hänelle ihmeteltiin tuota lausahdusta, jota meillekin viljellään: "Vielä kiroat sen, että Neiti oppii kävelemään." Isäni sanoi, että eihän kukaan vanhempi kiroa lapsen saavuttaessa normaaleja kehitysvaiheita. Ja niinhän se on. Kyllä se on kovin erikoinen äiti/isi, joka toivoo ettei hänen lapsi ikinä opi asioita mitä lapsen kuuluu oppia.
VastaaPoistaSitä voi joskus kirota, että lapsi ehtii joka paikkaa keksimään tihutöitään, muttei kukaan halua ettei lapsi kävelisi. Tosin täällä päässä riemuitaan tällä hetkellä jokaisesta tihutyöstäkin. Neidillä on vihdoin energiaa niihin normaaleihin temppuihin, mitä kolme veen kuuluukin tehdä, kun sytostaatit ovat olleet pidemmällä tauolla.
Riitta ja poikkeama, kiitos :)
VastaaPoistaÄiti - niinpä! Sehän se ristiriitainen fiilis onkin, kun tuo pikku tuhohyönteinen mennä toheltaa ja yhtä aikaa sitä tuntee suunnatonta iloa sekä ärsytystä tuhotyöstä :D Päiväkodissa meidän nassikka on oppinut ottamaan leluja toisten käsistä. Aikasemmin hän antoi muiden viedä lelut omasta kädestään, antoi tilan toiselle.
kelto iloitsi ja sanoi, että tässä on taas tärkeä oppi mennyt lapselle perille; mikä on mun ja mitä mä halua, eli tässäkin on iso ilo! Ristiriitaista riemua!
"säni sanoi, että eihän kukaan vanhempi kiroa lapsen saavuttaessa normaaleja kehitysvaiheita."
VastaaPoistaTuo oli kyllä hyvin sanottu! :) Jossakin kyllä tosiaan mättää, jos kiroaa lapsensa liikkeelle lähdön.
Ja tuo on kyllä varmasti ristiriitainen ilo! SIis, että riemuita nyt siitä, että lapsi osaa pölliä toisen kädestä lelut. :D
Minä kyllä pelkästään nautin siitä, että meidän kuopuksemme osaa pitää puolensa, tekee tuhmuuksia ja koiruuksia, minkä kerkiää. Ja siis tarkoitan niitä täysin ikätasoisia tuhmuuksia, joita esikoinen ei oikein osannut. Kuopuksen päiväkodin tädit ovat välillä hänen kanssaan helisemässä, mutta esikoisen eskariopettaja tuumasi vain, etten minä voi vaikuttaa siihen, mitä koiruuksia parivuotias päiväkodissa tekee.
VastaaPoistaPitäisi varmaan yrittää olla edes näennäisesti pahoillaan, mutta kaiken sen jälkeen, mitä esikoisen kanssa on tullut koettua, en vain voi... ikätasoinen käytös ei ole ongelma, vaikka se olisi huonoakin käytöstä. Päiväkodissa siihen puuttuvat työntekijät, kotona vanhemmat ja isoveli. Ja se menee kyllä ohi!
Mä en myöskään ole koskaan kiroillut yhdenkään lapsen kävelemään lähtemistä enkä näin ole myöskään mitenkään koskaan ymmärtänyt niitä jotka on sitä mieltä (edes leikillään) että se on jotenkin huono tai ikävä tai elämää hankaloittava asia.
VastaaPoista