Kakarat

Pian on pikkarainen nykäissyt ensimmäisen kahden kuukauden rajapyykin läpi. Isoveikkakin alkaa toipumaan alkujärkytyksestään ja hiljalleen palaa takaisin Taaperoksi. Vielä menee isoveikalla sormet suuhun ja kaikkia leluja sekä muita matkaan tarttuvia objekteja jyrsitään kuin hampaidentekoikään. Pikkaisen taitaa jässikkää vauvattaa.

Pulla on loppupeleissä perustyytyväinen pötkelö. Iltaoperetit on tullut tutuiksi ja äänijänteillä on yllättävän hyvä kestävyys. Huudot liittyvät aiheisiin joita kukaan ei tiedä. Karjutaan karjumisen jalosta taidosta. Samalla äänipalettiin on tullut omalaatuisia kiljahduksia ja haukahduksia, kaiketi Pulla on tajunnut että näin metelöimällä saa huomiota. Massu on vaivannut pikkaisen kastejuhlan jälkimainingeissa, liekö äitee syönyt liikaa kakkua?

Yörumba on edelleen kuluttavaa, mutta parina viimeisenä yönä on se pisin unijakso likennellyt 3 tuntia ja herätyksiä tämän jälestä tullut kolmisen kappaletta. Viime yönä nukahdin nojatuoliin Pullan maiskutellessa baarilla ja heräsin umpipuutunein jäsenien sekä särkevän niskan kanssa seitsemän jälestä. Usein yöllä ruokaillaan pötkötellen sängyssä, mutta kun nyt jätkä on halunnut vehdata ruokansa kanssa on siirrytty olohuoneen nojatuolille.

Ensimmäiset kunnon leveät hymyt kalastettiin kastejuhlassa. Sen nyt parin päivän aikana on pieni leiskautellut hampaatonta hymyään oikein urakalla. Leikkimaton kaarien alla maltetaan tovin aikaa ihmetellä roikkuvia ihanuuksia ja hoitopöydän päällä oleva mobile ansaitsee paljon hymysiä.

Äiteen pönttö alkaa taas hiljalleen olemaan paremmassa kasassa. Nyt kuitenkin loppuvuoden rutistuksiin kuuluu Taaviaisen kelalottolomakeshow joka vie henkisiä voimia ja paljon. Mutta kun sekin saadaan hoidettua pois päiväjärjestyksestä, helpottaa. Ainakin hetkeksi.

Taaviaisenkin yöt ovat rauhoittuneet. Pari viikkoa sitten naurettiin kahden jälkeen yöllä kirosanokaaoksen keskellä, kun molemmat ipanat hilluivat pitkin yötä. Taaviaisellakin oli joku "riehun ja rellestän" kausi joka aiheutti jo epätoivoa. Mutta nyt näyttää paremmalta silläkin saralla!

Lauman kanssa, päivä kerrallaan kummastellen.
Kyllä tää tästä vielä selkeemmäksi rutiiniksi muuttuu. Toivottavasti pian!