Nyt on perheen Pienin kastettu äitin ja vieraiden ilonkyyneleillä. Ja kyllähän sieltä kastemaljasta pappikin vettä pienen päähän läträsi. Tilaisuus oli liikuttava, humoristinen ja ei-niin-jäykkä; meillä on maailman ihanin perhepappi joka on ollut matkassamme mukana toistakymmentä vuotta ja tuntee sukumme kommervekin sun muut. Joten tilaisuudet on aina meidän perheen näköisiä.
Juhlakalu äityi kiljumaan läpi koko seremonian, välillä käytiin äitin sylissä tankkaamassa turvaa. Seuraavasa hetkessä huudon hetkeksi lakattua väläytettiin iiisoja hymyjä. Isoveikkaa jännitti kovasti, mutta rohkeasti jaksoi äidin sylissä olla, kaartaen välillä mummon luo ja yhtäkkiä keksien alttarin (ja äiti kipitti perässä noutamaan!)
Pullasta otetut kuvat ovat osittain hupasia - maitoa täynnä oleva Pullaposki näyttää kaksoisleukojensa kavalkadin parhaansa mukaan. Onneksi mukana on myös edustavampiakin otoksia.
Vieraat oli ihania ja pieni Pulla lahjottiin suurella määrin puketteja. Nimikin käärölle saatiin.
Valto
Kaunis nimi tuli poitsulle kaikenkaikkiaan :) Onnittelut vielä! Ihana kuulla, että osaa ne toistenkin lapset laittaa ranttaliksi oman kastetilaisuutensa ;) Terveisin nimimerkki Kukaan läsnäolijoista ei kuullut papin puheesta mitään... :D Vaikka kyllähän maailmaan ny ääntä mahtuu, semmost se on!
VastaaPoistaOnnea pikkuiselle omasta nimestä :)
VastaaPoistaOnnea pikkuisen matkalle, joka on nyt nimellä varustettu matka. Olkoon se jännittävä, mutta turvallinen. Hauska ja liikuttava sekä täynnä arjen ihmeitä. Isoveikan kanssa käsi kädessä.
VastaaPoistaPerhepappi on jotain ,jota en ole koskaan kokenut. Voin kyllä kuvitella, että tällaisiin juhliin hän antaa ihan toisenlaisen tunteen kuin vain vuorossa oleva