Terveisiä äitiyspoliklinikalta!
Jännitti ihan hirveästi eilen illasta asti. Yön tuli vettä ja salamoi, nautin siitä että ulkonakin sää oli yhtä levoton kuin mun olo. Sain unenpäästä kiinni vasta kahden aikaan, herätäkseni ennen kuutta.
Söin aamupalaa ja join kahvia- mikä oli aikasmoinen virhetikki. Olo oli aivan karsea, närästi ja oksetti. Lähdin hyvissä ajoin lyllertämään kohti mammapolia. Onneksi, sillä julkisessa liikenteessä oli tarjolla jotain alkuviikon tahmailua.
Odottelin vuoroani polilla ja olo oli kertakaikkisen tärisevä. Pääsin tohtorin pakeille ja tietenkin pillahdin samantein itkemään. Sopersin, kuinka pelottaa niin perkeleesti, että mitä tällä kertaa. Tohtorisnainen totesi, että teidän historialla ei ole mikään ihme että pelottaa!
Ja hopsista vain tutkimuspöydälle pienen rupattelun jälkeen. Tälläkertaa uutiset olivat hyviä - kaikki on kohdallaan. Vatsassani majailee 1250g painoinen Pulla, joka mennä tohelsi minkä ehti. Kaikki mitat täsmäsivät viikkoja, vettä oli tarpeeksi ja virtaukset olivat kunnossa. Taaviaisen sektioarpi näytti siistiltä ja istukkakin oli tarkastelun mukaan ok. Supistelut eivät ole saaneet aikaan mitään hälyyttävää.
Kaikki siis oli ok. Miten hämmentävä fiilis.
noh, okei - mun potilaskansio on hävinnyt (!) ja sen mukana hematologin vastaukset, eikä kukaan oikein tiedä miten tän meidän hpa3a tekijän kanssa todella pitäis toimia, konsultoivat taas sitä speciaalihematologihemmoa viikolla. Neljän viikon päästä uuteen kontrolliin ja sitten synnytystapa-arviointiin. Huiiiii....
Valittelin vatsan kipua johon tohtori määräsi verikokeet. Mulla siis koko vatsapallo on arka, kipeä. Alavatsa eritoten. Liekö olen ainoa jolla moinen oire on, mutta muistelen Taaviaisen raskaudessa olleen samaa. Liekö lihaksisto antamassa lopullisesti periksi?
Tälläisin uutisin.
Kaikki on hyvin.
Mitäs sitten tehdään?
Ihanaa että kaikki on hyvin!
VastaaPoistaMulla eka raskaus oli vaikea ja muistan sen pelon, mikä toisessa raskaudessa oli. Kaikki meni kuitenkin hyvin. Oli ihan pöllämystynyt olo kun mitään hämminkiä ei tullutkaan.
Kyllä se siitä siis, jaksuja!
Sitten yritetään vain nauttia ;)
VastaaPoistaHoet joka aamu vartin kaikki on hyvin, kaikki on hyvin. Jospa se menis pikku hiljaa tajuntaan.
Tiedät kyllä! Tsemppiä!!!!
-puuhis-
PS: posket häviämässä. Syömättömyyttä jo viidettä päivää :( Missä vika? Sen kun tietäis!!
Oisko siitä sektiosta johtuvia venymisen kipuja siinä arvessa.? Tai vain siitä, että pienessä kropassasi kudokset ovat melkoisen venymisen kohteena nyt muutenkin ja se vilkas asukki ei varmaan asiaa helpota.
VastaaPoistaSaattaapi olla, että joudut sektioon nytkin, varaudu siihen tietoon. Monet ovat saaneet seuraavatkin muksunsa sektiolla jos edellinen on maailmaan putkahtanut sillä tyylillä.
Pelkosi ymmärrän täysin. Ei ole helppoa elellä missään "onnellisessa odotuksessa", kun takaraivossa jyskyttää koko ajan se "mitä jos....". Eikä siitä pelosta kykene hellittämään millään järkevilläkään vakuutteluilla. Se on se piru siellä omalla ullakolla joka koko ajan kuiskii omia paskajuttujaan korviin. Omakohtaisesti tämän kokeneena useampaan kertaan tiedän miltä se tuntuu.
Pelkoon en voi muuta sanoa kuin tsemppiä ja pidä kynsin hampain kiinni arjesta joka vie ajatuksiasi muualle. Voimiesi mukaan järkkää itellesi pientä puuhaa koko ajan. Ja päivät kuluvat , ennen kuin huomaatkaan olet sitten jo siinä h-hetkessä.
Kerää lohtua ja voimaa siitä, että kaikilla lukijoillasi on koko ajan peukut ja ehkä varpaatkin varmuuden vuoksi pystyssä sinulle.
En voi ees kuvitella miltä tuntuu, jos on raskuas jossa kaikki HYVIN!! Ihan parasta, että saatte kokea sen nyt! Toivottavasti loppuun asti. <3
VastaaPoistaKerro sinun ja miehesi rakkaustarina (tähän asti tapahtunutta ;)
VastaaPoista