Pinkeä olo ja sekavat selitykset

Huh hujaa!

Lämpömittarit törrää siellä kolmenkympin kiertämillä ja ilma on kuin lehmän hönkä. Kosteankuumaa jokasuunnasta. Samalla oma olo on nuutunut ja voimaton, johtuen tuhannesta eri asiasta.

Iloinen puoli on siinä, että nyt olen saanut syötyä niitä rautalääkkeitä. Tuntuu, että vaikka se maltofer maistuu ihan järkyttävän pahalle - ei se aiheuta samanlaista yrppärefleksiä kuin obsidan. Röyhtäyksetkään ei maistu enään vanhalta rautanaulalta.

Vatsan tilanne taasen on kantajansa mielestä vähintäänkin mielenkiintoinen. Eilinen ilta meni itkua tihertäessä, kun Pulla potki niin kovaa, että uhkasin vetää lekan kossua ja kolme askia röökiä (toim.huom. musta huumorintaju!!!)  - tänään massun oikea puoli on kosketusarka. Tila alkaa selkeästi loppumaan, koska liikkeet alkaa olla pönkeämistä, puttaamista ja molskinnansekaista möyrintää. Raivotarjonta on tehnyt sen, että suurin osa liikkeistä tuntuu ylävatsalla.

Vatsanahka itsessään on arka. Tänään on uutena fiiliskenä tullut yrjöttävä olo syömisen jälkeen. Vaikuttaa siis siltä, että yksi kappale kakaroita on ominut vatsalaukun tilan. Samalla olen huomaavinani, että tapaus on nyt pötsissä joko a) poikittain tai b) perätilassa jotakuinkin, koska iskua ei ylävatsalle heru niinkään. Kummastusta aiheuttaa se, että kun menen pitkälleni, aloittaa Pulla sen kyljen moukaroinnin joka on patjaa vasten. Onko tämä normaalia - vai onko sieltä taas vesi lopussa? (ja älkää kysykö mistä mä sen keksin, että sieltä ois vesi lopussa - pötsi on ISO!)

Ystävän yllättävä keskostaival on tuonut tutut muistot mieleen. Välillä tulee ihan sellainen "vittu tämäkin vielä" -fiilis, luulisi jo Rouva Fortunan jättävän nämä piirit rauhaan! Toisaalla toinen ystävä on kärsinyt erittäin harvinaisista ongelmista liittyen Pienen Ihmeen alkuunsaantiin. Meidän tuttavapiirissä tuntuu, että arki pyörii kaikenmaailman yliopistollisten keskussairaaloiden äiti-gyne-ja keskospolien ympärillä. Sekä osastoilla. Että josko hiljalleen se propelli joka sitä paskaa syytää - syytäisi jonnekin ihan muualle kuin tuntemieni ihmisten suuntaan!!! Ja tämä ei ole pyyntö, tämä on käsky!

Olo on hatarapäinen ja totesinkin jo, että joko on gravihaimer löytänyt tiensä tänne. Saatan haahutan useamman tunnin eessuntaas muistamatta, mitä hiivattia olin tekemässä. Tänään lähdin kaupalle käymään tavoitteena ostaa uusin Kodin Kuvalehti (suosittelen, siellä artikkeli pariskunnan avioliitosta, ekstrana se että molemmilla osapuolilla on se Yksi Enemmän Kuin Muilla!) ja mukaan tarttui mansikoita, herneitä sekä limua. Lehti jäi kaupalle. Ai mikä muistihäiriö?

taulu - joka odottaa paikkaansa ja ehkä uutta kangasta.
pyykkikasat jotka odottavat vaatekaappia. Pieni mies, joka odottaa päiväunia.

Pieni Mies on aivan yltäpäältä hikinäppylöissä. Kylvyssä käydään kerta- pari päivässä, jotta viilennys toisi vähän iloa. Silti jokainen vaateparsi tuntuu hiostavan. Pikkanen. Illalla nukkumaanmeno oli yhtä helvettiä, kun koko ajan kiukutti. Lopulta saatiin Mini-Isännän huoneeseen läpiveto ja propelli puhaltelemaan viileämpää ilmaa. Toinen on ihan hiki hatussa.

kotona on vähän saatu tehtyä. Minä puran pyykkivuorta ja isäntä saattelee remonttia loppuun. Tänään saimme makkarin välioven viimein paikoilleen (tähän sisältyy tarina myös siitä, miten myötätuntoisen säälivästi K-raudan setä kohteli minua kun hain muttereita oven kiinnitykseen - "Näillä säillä ja tuolla vatsalla remonttia, voi herranen aika; tsemppiä ja jaksamista" - tuntui siltä että Setä meinasi tulla jo avuksi...) - mikä helpottaa sitä että ovet saa välillä kiinni.

Huomenna Minun ja Taaviaisen on tarkoitus karata päivästä muualle, jotta isäntä saa laittaa lattialistoja. Me taasen todella paetaan mieluusti sitä kaikkea pölyä ja lähdetään etsimään uutta langatonta ovikelloa sekä keittiöön lamppua. Suunnitelmahan sekin!

Tälläisin erittäin montahoisin sekavin selityksin tähän iltaan.