sunnuntaina, toukokuuta 08, 2011

Ennen kuin....

Ennen kuin minusta tuli leijonaemo

  luulin lääketieteen pystyvän parantamaan kaiken
  luulin lääkäreiden tuntevan sairaudet
  luulin, että sairaalassa käydään ja parannutaan
 
  Ennen kuin minusta tuli leijonaemo
  luulin korkeakoulututkintoni suojaavan minua vammaiselta lapselta
  luulin, että terveenä syntynyt lapsi olisi aina terve
  luulin, että viallisen lapsen saisivat jotkut muut,
  jotkut, jotka olisivat jotenkin ansainneet sen
 
  Ennen kuin minusta tuli leijonaemo
  en tiennyt, että vain minä olisin vastuussa lapseni hengestä,
  että joutuisin lukemaan lääkärikirjaa ennen lääkäriin menoa,
  jotta osaisin vaatia oikeaa hoitoa
  ja että joutuisin taistelemaan saadakseni lapselleni apua
  enkä olisi uskonut, että minulla olisi niin paljon voimia
 
  Ennen kuin minusta tuli leijonaemo
  en tiennyt, kuinka suurta surua ja pelkoa joutuisin kantamaan
  enkä ymmärtänyt kuinka valtavaa onnea saisin silti kokea
  en ennen kuin minusta kasvoi leijonaemo
 
  -Riika ja kolme leijonanpentua-


http://www.leijonaemot.fi/
löydetty http://siirinelamaa.vuodatus.net/blog/2726043
http://leijonaemojenblogi.wordpress.com/
 

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Tein ja söin lämpimiä aterioita.
Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.
Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Nukuin niin myöhään kuin halusin,
enkä kantanut huolta siitä,
kuinka myöhään menin nukkumaan.
Harjasin hampaani ja hiukseni joka päivä.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Siivosin kotini joka päivä.
En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
en tullut ajatelleeksi,
olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.
En miettinyt koskaan rokotuksia.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minun päälleni ei oltu koskaan
oksennettu,
kakattu,
syljetty,
pureskeltu,
pissitty
eikä nipistelty pienillä sormilla.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minulla oli täydellinen mielenhallinta,
-ajatuksieni ja vartaloni hallinta.
Nukuin koko yön.
En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta,
jotta lääkärit voisivat tehdä
kokeita tai antaa rokotuksia.
En ollut koskaan katsonut itkuisiin
silmiin ja itkenyt.
En ollut koskaan ollut äärettömän
onnellinen yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut myöhään yöllä
katsellen nukkuvaa lasta.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa,
vain sen vuoksi,
etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.
En koskaan ollut tuntenut sydämeni
murskaantuvan miljooniksi pieniksi palasiksi,
kun en voinut lopettaa kipua.
En koskaan ollut tiennyt,
että jokin niin pieni voi vaikuttaa elämääni niin paljon.
En koskaan ollut tiennyt,
että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.
En koskaan tiennyt, että rakastaisin olla äiti.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En tiennyt miltä tuntuu
kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua,
kun syöttää nälkäistä vauvaa.
En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin niin pieni
voisi saada minut tuntemaan itseni niin tarpeelliseksi.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan noussut ylös
yöllä kymmenen minuutin välein
tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.
En ollut koskaan tuntenut sitä
lämpöä
iloa
rakkautta
sydänsärkyä
ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon...

Ennen kuin minusta tuli äiti. 
 

Iloista äitienpäivää kaikille äideille kaikkialla!

3 kommenttia:

  1. Tuo Leijonaemo-runo oli hieno! Uskaltaakohan sen linkittää facebookkiin omaan profiilini? Vaikka ihan kaikki kohdat eivät meihin osu, niin muuten kyllä kosketti!

    Hyvää äitienpäivää!! Ja onnea pikkuisen edistymisestä!! Hienoja hetkiä!

    VastaaPoista
  2. Hola!

    Löysin runon netistä toisesta blogista ja tätä kautta koin että sen voin linkittää. Leijonaemojen blogista löytyy lisää aatteita!

    VastaaPoista
  3. Olen kans lukenut tuota leijonaemojen blogia, jopa ennen kuin meidän lapsi syntyi. Jotenkin jo silloin ihailin heitä ihmisinä ja vanhempina. Jossai alitajunnassa salakavalasti toivoin, että voisin olla heidän kaltaisensa, mutta silti saada "tavislapsen".

    Heidän blogia lukiessaan aukeaa väkisinkin omat silmät ja olen suositellut sitä tutuille tavisvanhemmillekin. He vaan eivät halua sitä lukea, kun tulee kuulemma paha mieli eikä kaikille käy noin... hmm. Niin. Lukeminen voisi silti avartaa maailmaa niille joille se on vieras eikä se poista kenenkään onnea tai vie pois kenenkään "tavislasta".

    Oikein hyvää äitienpäivää myöhässä teillekin/ sinullekin!

    VastaaPoista






Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...