Uskokaa tai älkää, mutta meidän pikkujätkän siirtyminen isojen poikien sänkyyn on käynyt kuin humppa päivänkakkaroilla; hienosti ja ongelmitta! Se kuka jänskäsi eniten, taisi sittenkin olla ihan vain äiti.
Yöunilta ei ole kertaakaan tultu alas sängystä ja uni tuntuu pedissä maittavan paremmin kuin pinniksessä. Ainakin yöt ovat olleet levollisempia, kun raajoja ei tule kolisteltua pinnoihin. Sängyssä mahtuu myös nukkumaan ihan miten päin vain, jolloin pyöriminen onnistuu luovasti ja vauhdikkaasti.
Päiväunilta viikonloppuna tehtiin syöksyt sängystä; mutta kukaan ei tiedä miten. Isänsä oli käynyt kurkkaamassa ja ekalla kerran muksu makas selällään lattialla ja leikki nallen kanssa. toisella kertaa pötkötettiin masullaan ja taas sai nalle kyytiä. Itse tippumisesta ei ole mitään dokumentaatiota, koska itkua tai tömähdyksiä ei ole kuulunut. Liekö sitten niin että pieni onkin kiivennyt sängystä alas, eikä varsinaista "oon supermies" efektiä ole ollut?
On ollut suorastaan helpotus, että näinkin iso muutos on onnistunut näin hienosti. Pidin itseäni ihan pöhelönä, meinasin viime hetkellä pinota pinniksen takaisin käyttöön. Onneksi Iskällä on enempi sisua päällä, hän totesi että "perrrkele, jos kerran tähän siirrytään niin takasin pinnikseen ei ole asiaa!" - ja niinhän se meni.
Pikkumies alkaa olla jo Taaperomies. Mutta onsse silti minun Mini, nyt ja aina.
Ihana!
ps. Mini on oppinut antamaan suukkoja huulet töröllä. Aika hellyyttävää!
Voi miten ihanan rakkaasti kirjoittelet pikkuisestasi:)
VastaaPoistaMinulla pikkusisko jolla sama "erityispiirre" kun teidän minillä, siksi käyn sinun uudet jutut aina lukemassa.Ennen ei ole silti tullut komenttia jätettyä..
Minulle jo lapsena siskoni oli tosi tärkeä,ja nyt aikuisena olen huomannut miten paljon iloa ja valoa hän on elämäämme tuonut. Myös omille lapsilleni täti on odotettu vieras. Kiitollinen olen siskolleni myös siittä että hän on opettanut lapsilleni suvaitsevaisuutta erilaisuutta kohtaan.
Toivon teille onnellisiahetkiä ja aurinkoista kevättä.
-Miikku
Hienoa!! :))
VastaaPoistaKiva, että sujuu! Meidän neitosella on tapana nousta unipäissään istumaan ja huutamaan. Siinä turvalaita on ihan hyvä olemassa.
VastaaPoistaOnnea pusuttelusta! Minä ainakin olen ihan haltioissani tuosta taidosta. On jotenkin liian suloista, kun tuollainen pikkusöpöläinen pusuttelee! Kääk!
VastaaPoistaVoi ihanaa, Taaperomies pusuttaa !!
VastaaPoistaeikö olekin kertakaikkisen mahtava tunne, kun sellaisen suukon saa. On valmis antamaan anteeksi kaikki känkät ja ränkät.
Sinunhan se on Taaperomies, onpa sitten minkä kokoinen tahansa, vuosissakin. Sitä tunnetta ei anna pois. Se on äitien salaisiin kirjoihin kirjoitettu oikeus.
Miikku -kiitos Isosti Ja Kauniisti ja Syvästi Kumartaen kommentistasi <3 Pidetään kiini erityispiirteisten ihanuudesta, lähetän siskollesi ja sinulle paljon lämpimiä ajatuksia!
VastaaPoistaPoikkeama, Riitta, Äiti ja Maija, me luvataan pitää pusumaratoni yllä:)