torstaina, maaliskuuta 31, 2011

Päivän jeesustelu

Olen seurannut vierestä raskain mielin tätä järkyttävää "homokohua" - seisten siellä puolustavien rannikolla. Taaviaisen kummitäti ja useampi tuttuni kuulu HLBTQ - väkeen. Heidän puolestaan kipuillen olen seurannut, kuinka muutamat fundikset ja vouhottajat huutavat kurkku suorana kuinka heidän saarnama heteronormatiivinen yhteiskunta on se ainoa oikea. Juu ei ole.

Olen itse evlut aka "lutkuseurakunnan" jäsen. Yhä. Monista syistä, siksikin koska koen että kirkollisveroa maksaessani maksan myös ikäihmisille, vanhuksille, lapsille, perheille ja syrjäytyneille palveluita. Tiedän, että valitettavan suuri osa kirkollisverostani menee kyllä aivan muihin käyttöperiin. Olen itse ängennyt itseni lapsena pyhäkouluun, koska tahdoin tietää enemmän. Teini-iän jälkeen olin vuosia seurakunnan aktiivina, ohjaamassa leireijä ja pitämässä kerhoja. Koska se oli kivaa ja meidän seurakunnassa ei kukaan tuputtanut tai pakottanut uskoa. Kun nuorisopastori vaihtui, lähdin lätkimään - minulle ei käy päinsä että sanellaan, millainen minun uskoni pitäisi olla.

Monen vuoden ajan, oli haaveenani opiskella teologiaa - muita uskontoja ja ihmisiä erilaisissa uskoissaan. Evlut itsessään ei antanut minulle yhtään sen enempää, kuin buddhalaisuus tai islam; tahdoin tietää, mikä uskossa laittaa ihmisen tikittämään.

Meidät on puolison kanssa vihitty kirkossa, perhepappimme toimesta. Sama pappi on siunannut äitini haudan lepoon ja kastanut poikani. Hän on perheellemme läheinen ystävä.

Usko ei koskaan ole minulle ollut pakkoa eikä ahdistamista, vaan olen lapsesta asti uskonut seurakuntaan ja jumalaan, jonka ovet ovat auki kaikille. Jokaiselle.

Eilen oli postiluukusta kolahtanut kirkko ja kaupunki, jonka avasin aamukahvilla tänään. Pääkirjoituksessa oli täyttä tykitystä. Seppo Simola sanoi suorat sanat siihen, miten valtakirkko suhtautuu fundismeininkeihin ja herätysliikkeiden suu vaahdossa tylyttämiseen. "Turhan usein tämä rikkaus (herätysliikkeet ja järjestöt) on kolahtanut kirkon omaan nilkkaan" - homokohun jälkimainingeissa erosi kirkosta hillitön määrä väkeä!

Ne tekivät sen taas. Kestämätöntä raamatuntulkintaa harjoittavat järjestöt, joille ihmisen seksuaalisuuteen liittyvistä asioista tuntuu tulleen pakkomielle ja jonkinlainen pelastuksen aamunkoitto, panivat pystyyn kampanjan, jolla saivat lukemattoman määrän ihmisiä etääntymään kristillisestä uskosta ja tuhansia eroamaan kirkosta. (Seppo Simola, Kirkko ja Kaupunki 30.3.11) http://www.kirkkojakaupunki.fi/paakirjoitukset/ja-taas

Uskokoot kuka mihin tahtoo, mutta on väärin tulla kertomaan kenen elämäntapa on tuomittavaa. Ja Pasila sarjan Kyösti pöystin sanoin;
"Jos et erota kahden aikuisen ihmisen vapaaehtoista suhdetta kotieläimeen sekaantumisesta, ehdotan että et koskaan hanki koiraa"

Minkä vuoksi me agnostikot eivät tuolla kaduilla pysäytellä ihmisiä ja jaella traktaatteja, joissa kerrotaan kuinka ehkä sittenkään jumalaa ei ole olemassa. Miksi vauhkot saavat tulla kotiovelleni kertomaan, miten minullekin on tarjolla pelastus jos vain noudatan sen, tämän tai tuon lahkon ohjeita? Rakkaus ei ole tuomittavaa, läheistä tulisi rakastaa niin kuin itseään - mutta itsensä korottaminen jumalan asemaan sanelemalla mitä saa ja ei saa tehdä, se tuomitsee moni. Ja itseasiassa raamattukin.

ps. jumala on tässä kirjoituksessa kirjoitettu pienellä alkukirjaimella, koska en ole täysin varma hänen olemassaolostaan. Kirjoituksellani en tahdo loukata ketään vaan kertoa, missä meidän perhe seisoo atteiltaan. Pyydän myös nöyrästi, ettei kukaan ala loitsuamaan meille pelastusta koska perheen äiti ajattelee näin - emme sitä tarvitse. Meidän jumala on hyvä ja anteeksiantava, sekä toivottaa kaikki ihmiset tervetulleeksi juuri sellaisina kuin he ovat.

22 kommenttia:

  1. Hei Piuku! Hyvä kirjoitus! Itse en ole koskaan kuulunut kirkkoon, mutta nuorena tuli kyllä käytyä riparilla ja sen jälkeen pyörittyä seurakuntanuorissa ja gospelkuorossa. Olisin niin halunnut tuntea kuuluvani siihen joukkoon (ehkä se olisi tuntunut silloin helpommalta, kuin olla tällainen vastarannakiiski). Jostain syystä en kuitenkaan kokenut siellä saavani sitä aitoa välittämistä ja rakkautta. Siellä vaan rupesi aina ahdistamaan. Ehkä törmäsin sitten liian ahdasmielisiin kirkon työntekijöihin ja jäseniin. Sen jälkeen olen ajatellut, että voin uskoa omalla kotikutoisella tavallani, jonka uskon olevan lähempänä kristinuskon perimmäisiä arvoja, en tarvitse siihen mitään virallista seurakuntaa ja raamatulla päähän paukuttajia.

    VastaaPoista
  2. Asiaa! Joka sana! Seison kanssasi samalla rannalla ja olen evlut. Taustallani ei ole aatteita kirkollisverojen maksamisesta, eikä varsinaisesti usko Jumalaankaan. Uskon johonkin. Ehkä sitten siihen ellun-kanan vapauteen... Uskon erityisesti siihen, että jos Jumala on olemassa hän ottaa vastaan meidät kaikki juuri sellaisina kuin olemme ja että ansaitsemme kaikki samanarvoisen kohtelun ja samat oikeudet.

    P.S. Lainauksen päivämäärään on tainnut tulla pienen pieni virhe.

    VastaaPoista
  3. Ugh, hyvin puhuttu! Tai kirjoitettu. Miten vain. :D Ja tämä siitäkin huolimatta, että itse olen SLEY:ssä aktiivisesti toimivasta suvusta ja silloin harvoin, kun sunnuntaiaamuna pääsen tarpeeksi aikaisin ylös, saatan poiketa Luther-säätiön messussa; toisin sanoen kuulun ja ainakin tiettyyn pisteeseen asti tuen kahta ao. kohun synnyttämiseen osallistunutta jengiä. Siksipä kai tahdonkin sanoa, ettei me kaikki hullut fundikset olla ihan täysin kaistapäitä eikä sataprosenttisesti allekirjoiteta aina kaikkea, mitä järjestömme tekevät tai sanovat. :D Mä ainakin pidin tuota Älä alistu -kampanjaa kovin mauttomana ja epäkristillisenä.

    Mä myös tykkäisin suunnattomasti siitä, jos agnostikot jakelisivat kaduilla lippulappuja, joissa lukisi vaikka, että Jumala on ehkä kuollut tai Jeesus ei välttämättä pelasta. :D Ihan tosissaan.

    VastaaPoista
  4. Hola kanssasisaret!

    Mullakin ollut ilo kohdata ihmisiä herätysliikkeistä, ketkä eivät samantien hyökkää kimppuun kertomalla pelastuksesta. Itseasiassa yksi läheinen ystävä on moiseen kööriin kuuluva- ja me ollaan vietetty tuntikausia käyden molempien mielipiteitä kunnoittavaa keskustelua aiheesta. Se on ollut upeaa!

    Tärkeimpänä on varmasti nähdä, että kaikki on ihmisiä ja se on todella marginaalinen se sakki, joka rihveleihin kiinni käyden julistaa omaa totuuttaan. Onneksi kaikki fundikset eivät todella ole ihan höyrypäitä- ongelma on että ne kovimmat höyryt pössähtää äänekkäästi pihalle :)

    Aurinkoisiä päiviä meille kaikille, rantaviivasta huolimatta!

    VastaaPoista
  5. Täällä yksi samanhenkinen ja samallalailla ajatteleva lutku! :) Minäkin olen käynyt pyhäkoulut, ollut lapsena seurakunan leireillä, seurakunnan kerhoissa ja riparin jälkeen ite vetänyt niitä ja toiminut isosena. Minulla on myös ystäväni herätysliikkeen jäseniä ja lestadiolaisia jopa parhaina kavereina. Mutta minunkin mielestäni seurakunnan tulee olla avoin ja antaa vähemmistöille itseisarvontunto.

    Tyättäremm kastettiin lutkuksi vaikka mieheni on eronnut kirkosta vuosia sitten. Sovittiin että molemmat saavat kasvattaa ja kertoa omasta elämänkatsomuksestaan.

    VastaaPoista
  6. Tähän voin vain sanoa että amen. Minulla on omat uskonkäsitykseni jotka eivät mihinkään uskontokuntaan mahdu. Minulle ei ole mitään lutkuja vastaan, muttei muitakaan - niinkauan kuin ne kuuluisat raamatunkin säännöt pätee: kunnioitetaan ja arvostetaan toisia, rakastetaan ja autetaan lähimmäisiä, lopetetaan tuomitseminen ja pidetään toisistamme huolta. Valitettavasti monelta "klubilta ja lahkolta" on nyt ne sanat unohtunut, tai mennyt uudelleentulkintaan. Eniten mua risoo se että suu vaahdossa puhutaan tuomitsemattomuudesta mutta sitten aletaan määräilemään sääntöjä siitä, millainen kukakin saa olla. Suljen suuni nyt äkkiä ennenkuin riehaannun ... kiitos kirjoituksesta.

    VastaaPoista
  7. Iso eimen tältä lutkulta, Vinkeen mamma puhuu asiaa.

    VastaaPoista
  8. Itse en edes kuulu kirkkoon, mutta oletteko huomanneet, että Suomessa ei enää sallita mielipiteitä... tiedän montakin homoa tai biseksuaalista, jotka ovat vasta "myöhemmällä iällä" löytäneet itsestään tämän puolen, eikö siis myös ole mahdollista, että joku joka löytää itsestään homotunteita, voisi myös kokea olevansa hetero? Suomessa ollaan nyt muka niin suvaitsevaisia, mutta useimpien mielestä homma on ok... kunhan ei vain omasta lapsesta sellaista osoittautuisi tms. :/

    VastaaPoista
  9. On mahdollista että homoseksuaali tajuaa myöhemmällä iällään olevansa hetero - ja moni hetero tajuaa myöhemmin olevansa homo.

    Pointti onkin siinä, ketä pakotetaan mihinkin muottiin syyllistäen!


    Tärkeintä on olla hyväksytty ja arvostettu Juuri Sellaisena Kuin On. Eikä niin että kerrotaan kuinka pitää kääntyä/eheytyä/parantua milloin mistäkin.

    VastaaPoista
  10. Minulla ei ole varsinaista kantaa homouteen tai lesbouteen. Olin kuitenkin vahva kannattaja rekisteröidylle parisuhteelle (ja olen edelleen). Mielestäni oli todella surullista, jos pitkään parisuhteessa eläneet homot/lesbot olivat lain edessä täysin vieraat ihmiset toisilleen.

    Kirkon tuomitsevaa asennetta "homosteluun" en ymmärrä, mutta en myöskään ymmärrä sitä, miksi homojen/lebojen pitäisi saada siunaus liitolleen sellaiselta taholta, joka ei heitä hyväksy. Ei kai ketään voi pakottaa toimimaan omaatuntoaan vastaan? Ja onko sellaisesta siunauksesta mitään iloa, joka on pakolla annettu?

    Itse olen "tapakristitty".

    -m-

    VastaaPoista
  11. "Rakkaus ei ole tuomittavaa, läheistä tulisi rakastaa niin kuin itseään - mutta itsensä korottaminen jumalan asemaan sanelemalla mitä saa ja ei saa tehdä, se tuomitsee moni. Ja itseasiassa raamattukin." - Juuri näin! Ja edelleen näin "Meidän jumala on hyvä ja anteeksiantava, sekä toivottaa kaikki ihmiset tervetulleeksi juuri sellaisina kuin he ovat." Hyvin kirjoitit. Ja vielä osui tämäkin niin nappiin "ongelma on että ne kovimmat höyryt pössähtää äänekkäästi pihalle" ;)

    VastaaPoista
  12. Ymmärrän toisaalta anonyymin pointin, mutta tuomitaanhan avioliiton ulkopuolinen seksikin ja silti näitäkin pareja siunataan tai vihitään kirkossa. En itse näe tässä rakkaus suhde asiassa eroa oli seksuaalinen suuntaus mikä tahansa. Toivon että vaikkei minunkaan elintapani (avoliitto) ole kristillisesti "hyväksytty", niin saan elää omaa elämääni ilman tuomitsemista. Tuomitseminen ja avioliittoon siunaaminen vieraannuttaisivat minutkin kirkosta entisestään.

    VastaaPoista
  13. Kirkossa pyydetään Jumalan siunausta liitolle ja kuka meistä voi varmaksi väittää, etteikö hän hyväksyisi myös kahden miehen tai kahden naisen välisen liiton.

    Tietyt kirkon liikkeet pyrkivät esiintymään, kuin heidän tulkintansa Raamatusta olisi se ainoa oikea. Kuitenkin piispoista eksegetiikan (tieteellisen Raamatuntutkimuksen) dosentti Wille Riekkinen olisi valmis vihkimään homo- ja lesbopareja. Hän tuntee takuulla Raamatun paremmin kuin joku SLEY:n rivijäsen (ks. esmes. http://kalaksikukko.blogspot.com/2010/09/wille-riekkinen-piispan-piplia-willeja.html).

    VastaaPoista
  14. Tässä vielä piispa Wille Riekkisen puhetta viime syksyltä: http://www.kuopionhiippakunta.fi/piispa/puheet/?x1539294=1711595

    VastaaPoista
  15. Uskonto on kovin henkilökohtainen asia. Nuo ovien takana vaanivat julistajat saavat yleensä minulta jähmeän vastaanoton. En pidä sen kaltaisesta tungettelusta. selvitän kyllä sitten ihan itse asiat,jos joku pointti alkaa kiusaamaan sitä harmaata aivosolua. En kuulu enää kirkkoon, erosin jo kauan sitten, en näiden hälyjen takia.
    Käsitykseni jumalasta on kaikkea muuta mitä kirkko julistaa. En usko, että siellä jossain olisi joku energia/hahmo/mikäsittenlie joka vain haluaisi kostaa asioita polvesta toiseen. Ja ylipäätään vain tuomitsisi kuin joku ylituomari. Eihän se ole hyvyyttä eikä rakkautta. Mihin kirkolta on unohtunut rakkaus ja suvaitsevaisuus, kun äänensä sieltä saavat nykyään kuuluviin vain kaikenlaiset ääriryhmät. Minulle on sama mikä ihminen on seksuaaliselta suuntaukseltaan, se on tärkeämpää millainen persoona hän on.
    Ei pitäisi puuttua ihmisen henkilökohtaisiin valintoihin. Meistä kukaan ei osaa sanoa siinä kohtaa mikä on oikein, mikä väärin. Mitään absoluuttista totuutta ei ole olemassakaan.
    Rohkea kannanotto taas kerran.Ja asiaa täynnä. Hyvä.

    VastaaPoista
  16. -m- vastaa:
    Ehkä ilmaisin itseni vähän väärin: en tuomitse homoja/lesboja. Minulla ei yksinkertaisesti ole oikein kantaa ko. asiaan. Minun yksi tuttuni on lesbo, ja minä tykkään hänestä, hän on helkkarin hyvä tyyppi. Suhtaudun homoihin ja lesboihin kuin muihinkin ihmisiin. Ainoa, mitä asiasta luulen, että heidän olisi yhtä vaikeaa rakastaa eri sukupuolta kuin minun olisi samaa.

    Siinäkin olen samaa mieltä kanssanne, että elämänsä saa elää niinkuin haluaa (kunhan muistaa kunnioittaa kunniottaa ympärillä olevaa). Mutta jos elää kovasti erilailla kun ympäristö, pitää sekin hyväksyä että muut eivät välttämättä hyväksy. Itse koitan elää mahdollisimman ekologisesti ja olen (lähes)absolutisti, ja niitäkin asioita joudun jatkuvasti puolustelemaan. Vähän sitä minä minä tarkoitin sillä "hyväksymättömällä siunauksella", että en minäkään hae juopolta hyväksyntää juomattomuudelleni. Riittää, kun hyväksyn sen itse.

    Rekisteröity parisuhde antaa käsittääkseni lähes samat oikeudet ja velvollisuudet kuin avioliitto, miksi se ei riitä? Paljonko tuollaisilla muotoseikoilla on yleensäkin tekemistä rakkauden kanssa?

    -m-

    VastaaPoista
  17. Rekisteröity parisuhde ei anna samoja oikeuksia: 1) pari ei saa yhteistä nimeä, 2) ei ole oikeutta ulkopuoliseen adoptioon ja 3) lomakkeista, joissa kysytään siviilisäätyä voi seksuaalinen suuntautuminen käydä ilmi niille, joille asia ei mitenkään kuulu.

    Ensimmäinen kohta on lähinnä kiusantekoa, koska nimenvaihtoa voi anoa myöhemmin ja sen myös saa. Toinen kohta tulee vastaan harvoin, koska adoptiossa haetaan lapsille koteja eikä pariskunnille lapsia. Kolmas kohta voi johtaa syrjintään esimerkiksi työhönotossa.

    VastaaPoista
  18. aamen. sanon minä.
    mä luulen uskovani Jumalaan. ja mun käsityksissä suurinta on rakkaus.

    sun suht viimenen lause, piuku, siitä että toisten tuomitseminen ei ole mein ihmisten tehtävä, on musta se totuus.

    jokainen eläköön totuutensa mukaan on musta kohtuullista. mun mielestä uskonnolliset fundamentalistit saa elää maailmankuvansa mukaan rauhassa, kunhan antavat munkin elää oman käsitykseni mukaan.

    en mäkään yritä käännyttää heteroita, enkä niitä fundamentalisteja omaan katsantokantaani, enkä varsinkaan toitota että mun elämäntapa, tai tyyli rakastaa/rakastua olis se ainoa oikea.

    VastaaPoista
  19. "En usko, että siellä jossain olisi joku energia/hahmo/mikäsittenlie joka vain haluaisi kostaa asioita polvesta toiseen. Ja ylipäätään vain tuomitsisi kuin joku ylituomari. Eihän se ole hyvyyttä eikä rakkautta." - Aivan!

    VastaaPoista
  20. Pakko näin ev. lut. kirkon viranhaltijana kommentoida :) Musta tässä kommenttilootassa on noussut esiin hyviä pointteja. On valitettavaa, että kirkosta nousevat esiin jyrkimmät kannat. Toisaalta, sillä tavalla lehdistö tuntuu toimivan. Harvemmin uutisissa näkee otsikoissa sitä, että jossakin osoitetaan armoa ja hyvää tahtoa. Varmasti näitä tarinoita tulisi niin kirkon kuin monen muunkin tahon suunnalta.

    Olen itse sitä mieltä, että jokainen ihminen on yhtä arvokas - myös ne, joiden mieli ei ole riittävän avara hyväksyäkseen toisten seksuaalisuutta ja elämäntapaa. Julkisessa keskustelussa on ollut se surullinen puoli, että suvaitsevaisuuden nimissä tuomitaan eräs ihmisryhmä - suvaitsemattomat.

    En jaksa ymmärtää, miksi näiden järjestöjen kampanjasta tehdään niin suuri numero. Jos he kerran ovat ymmärtämättömiä, miksi heidän kommenteistaan kannattaisi suuttua tai loukkaantua. Tuskin he siitä muuttuvat.

    VastaaPoista
  21. http://www.youtube.com/watch?v=MwM473N-0dQ

    Toi on aika järkky video homokampanjasta.

    Annin tarinaan erilainen näkökulma täällä:

    http://koti.phnet.fi/petripaavola/annintarina.html

    VastaaPoista
  22. Anonyymillä oli aika tiukkaa propagandaa raamatun puolelta. Nuo Paavolan sivut on ihan hirveät, näin minun mielestä. Kunnon tykitystä ja raamatulla pieksemistä. Ahdistavaa.

    Tässä taitaa molemmat osapuolet hallita omiensa lietsomisen niin hyvässä kuin pahassa. Silti seison sen sateenkaarilipun alla.

    Ahdistavaa nurkkakuntalaisuutta näiltä vaahtopäiltä, joiden oma totuus on ihmisyyttä arvokkaampi!

    VastaaPoista






Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...