Meinasi tulla Mikko

Luin hupaisaa kertomusta ystäväni blogista siitä, miten tietyt ihmiset voivat jäädä tietyissä tilanteissa mieleen. Niin pahasti, että lapsen tekonimeksi voi muodostua vaikka Mikko. Tai Paavo.

Oma tarinamme kulki jotakuinkin näin;

Aikana jolloin tohtorin kanssa oli puhuttu, että lupa ensimmäiselle toukalle olisi käsillä, tuli yllättäin. Jouduin hakemaan apteekista lisääntymisterveyteen liittyviä lääkkeitä. Apteekkarina oli nuori kundi, jonka nimilapussa luki "Mikko".

Mikko tavasi itselleen uuden lääkkeen käyttöohjetta. Kerroin, että olen moista troppia aiemminkin käyttänyt ja uskoisin asian olevan tavalla X. Mikko kuitenkin oli sisukkaasti eri mieltä, ja kertoi mitä Pharmaca Fennica opasti ks. lääkkeen käyttötavasta. Kerroin, että oma naistentautien- ja synnytysten erikoislääkärini Pauli oli sanonut toisin.

Mikko siliti kyseenalaisti lääkärin. Terhakkaana luonteena totesin, että mikäli tässä nyt käy vastoin odotuksia niin, että sinun ohjeistuksellasi ks. lääkkestä saamme lapsen, ristittäköön se Mikoksi. Mikäli kuitenkin käy niin, että seuraavasta kierrosta on tuloksena lapsi ja ohjeistuksena omalääkäri Paulin neuvot, ristittäköön syntyvä lapsi Pauliksi. Mikko oli hiljaa ja pienen tauon jälkeen punaisella naamalla kysyi "Anteeksi mitä?"

Lapsesta ei tullut Pauli eikä Mikko. Meni sen verta monta vuotta, että lääkityksessä taisi molemmat kundit olla väärässä - tai ehkä sittenkin luontoäiti oli aivan toista mieltä.


Mutta ennenkaikkea toivon Paavolle hyvää matkaa ja tiukkaa otetta limakalvosta. Jotta Pulla saisi jonain päivänä tavata Paavon, ja käydä vaikka syömässä siinä ravintolassa. Heti sen jälkeen kun olemme käyneet hakemassa Mikolta lääkkeitä. 

Halauksin Sinne, tiedät kyllä kelle; Vinkeän Väki.