maanantaina, marraskuuta 08, 2010

Joulua ootellessa

Nyt on ollut täällä vähän hiljaisempaa. Tuo tarkoittaa vaan sitä, että arki on mennä runnonut tavalliseen tahtiinsa etteenpäin. Viime viikolla ihmettelin, että mikä ihmeen myöhäissyysahdistus mulla on; kunnes tajusin. Vuosi sitten, 7.11. rakas Vaarini nukkui pois. 7.11. on myös äitini syntymäpäivä, äitini joka nukkui pois jo -03. Toukokuussa on toinen kausi, jolloin ahdistukseni hiipii maksimiin. Vaikeita kuukausia, muistoja vaikeista ajoista.

Kaunis hautakivi äitini haudan lähellä


Kävimme sunnuntaina haudoilla mummon kanssa. Olin jo menneenä viikkona itkenyt niin paljon, että päätin että nyt riittää. Tuloksena oli, että seisoin kuin jäykkä tikku haudoilla. En osannut sanoa mitään, kun olisin jälleen vain itkenyt. Meillä on nimittäin tapana jutella niitänäitä, esittää toiveita, raportoida kuulumisia ja kertoa terveisiä. En vain kyennyt. Ei sillä, itkemisessä ei ole mitään pahaa, mutta kun on itkeskellyt jo viikon päivät, ei vain enään pysty. Torstaista sunnuntaihin pääni särki sellaista väsynyt-itkemään jomotusta. 


Joku pohtii jo kirjettä pukille...


Väsymys on seurannut minua tähänkin viikkoon. Fiilis alkaa olla nousujohteinen, mutta yhä vaisu. Mutta, kohti talvea ja valon juhlaa menään. 


4 kommenttia:

  1. Tää on nyt muutenkin synkkää aikaa, niin ei ihme jos nuo menetysten vuosipäivätkin kummittelevat mielessä. Jaksuja kovasti!

    Lauantaina mie pyörin ite kotona kuin pieru nahkapöksyissä ja sytyttelin kynttilöitä ihan mielettömän määrän. Issukka katseli hetken vierestä ja sanoi sitten, että lähes nyt sinne hautuumaalle viemään niitä kynttilöitä. Tiesi kyllä, mikä "lääke" auttoi sillä kertaa. Kolme hautakynttilää löysin ja niitä sitten ajatuksissani jaoin useammalle läheiselle.

    Hetken aikaa oli todella surullinen olo, mutta kun tulin kotiin, mieli oli keventynyt hurjan paljon.

    Valonpilkahduksia teidän päiviin!

    (Ja näköjään sitä ollaan varustauduttu joulunodotukseen ihan niinkuin isot pojat konsanaan... ;D)

    VastaaPoista
  2. Taitaa oma jaksamisesi olla aika äärirajoilla tässä lyhyiden pävien aikana, jolloin luonnonvalo on vähäisimmillään. Kaikesta huolimatta toivottavasti saat mahdollisuuden viikottaiseen liikunta- tai muuhun toimintaan ja aikaa itsellesi.

    VastaaPoista
  3. Aatteleppas miten ihana joulu on tulossa lapsen kera.
    Brunis on kunnossa ja taapero oppii uusia asioita koko ajan. Oisko niin, että tähän asti sun on vaan pitäny jaksaa ja jaksaa ja..... ja nyt kun hippasen helpottaa, väsymys kertoo sinulle että pitäis saada levätä.
    Sen ajan siihen lepäämiseen joudut varmaan ihan ryöstämään, mutta parempi kun sen teet. Tuppaa olemaan silviisii, että jos äippä väsähtää totaalisesti on koko huusholli lamassa. Fazerin sinistä ja lasi vinkkua, välly ympärille ja silmät joko kiinni tai kohti tv:n mitäänsanomatonta saippuaa. Eiköhän se lepo hellitä tuota väsymyksen kaamosta ainakin hetkeksi. Sä ansaitsisit semmosen hellittelypäivän. Hierontaa ja paapomista ilman perhettä. Saisit voimia.Duracellinkin pitää saada välistä ladata sitä duraceliaan.

    VastaaPoista
  4. Ei ole ihme, että vetää mielen matalaksi. On tuossa paljon surua. Kovasti jaksamista ja parempia fiiliksiä tähän viikkoon!

    VastaaPoista






Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...