syömäääääääääääään!

Viime viikko on ollut ihmellinen. Monestakin syystä, mutta päällimäisenä on uusi elämys; Äiti ei ole enään ollut väsynyt ja ahdistunut, kun lapsi ei syö. Nimittäin, viime viikolla aloitti lapsi syömään. Oikeasti. Enään ei tarvitse sirkuskoulun loppututkintoa ja ruokintalauluaarioita jotta ruoka putoaa. Ei leluja, ei telkkaria, ei potalla istumista. Vaan lapsi istuu syöttötuolissa ja syö, ruokaa jota hälle syöttää. (ei mennä asioiden edelle, knöölit ei vieläkään mene alas, mutta alotetaan ylipäätä siitä että lapsi syö!)

Nyt, kun olen useampana päivänä syöttänyt lasta ilman jälkikäteen vallalleen iskevää surkua, pahaa mieltä tai ahdistusta, alan ymmärtämään miten totaalisen väsynyt mä olen ollut näihin syömispelleilyihin. Alipainoinen, ruoasta kieltäytyvä lapsi on nimittäin oikeasti yksi stressaavimmista asioista joita olen kohdannut. Todella, todella, todella stressaavaa. 

Kaiken päälle, lapsen ruokailu menee suht nopeasti. Kuvitelkaa, laps syö ruoan kymmenessä minuutissa! Aiemmin kökittiin ruokapöydässä kaikkein pahiten peräti toista tuntia. Nyt, lapsi avaa suun ja syö. Oikeaa ruokaa. Raivoamatta, kieltäytymättä, ilman ongelmia. Uskomatonta.

Meidän kakara syö!