maanantaina, syyskuuta 27, 2010

Random acts of kindness

Joskus jotkut päivät tökkii ja sitä on alustavasti sitä mieltä, että tää ei voi mennä putkeen. Asia toisensa perään menee plörinäksi, luistavuudesta on turha haaveillakaan. On erimielisyyttä, väsymystä, tuolinjalkoihin potkittuja varpaita, vaikeita ruokahetkiä (koska näitä nyt ei olisi), nuhainen lapsi ja myöhässä kulkeva bussi. Ja töksäyttelevästi jarrutteleva bussikuski.

Ja sitten on yllättäin ventovieras ihminen joka ottaa ja piristää. 

Mentiin iskää vastaan tänään metrolla, Minimiehen kanssa. Juuri kun mukelo torkahti hetkeksi, aloitti vieressä oleva teiniporukka rääkymisen - jummaloora se siitä lepohetkestä. Ehtihän pentu levätä ööö kolme minuuttia. Otin jätkän syliin ja istahdin, vastapäätä istui ''täti''. Minimes aloitti hymyilemään ja vilkuttelemaan tädille. Täti leikitti poikaa laukustaan roikkuvalla avaimenperällä, jossa oli kissa. Mini hoki kissssha, kiiiiiiiiish, viittoen kissaa innokkaasti. Kerroin, että tämä poika viittoo - on nääs ds muksu. Täti ei ollut millänsäkään moisesta, vaan innostui kyselemään viittomista. Mini opetti tädille miten viitotaan kala, koira, kissa ja haluan. Yhtäkkiä täti kekkasi, että ole hyvä, tässä on sulle ihan oma kissa.

Tämä täysin ventovieras nainen antoi meidän minimiehelle pienen, hopeisen avaimenperän, jossa on kaunis kissa. Meinasin pillahtaa itkemään, että teollasi sait minun päivän pelastettua. Olin juuri luopumassa toivosta, että päivästä voisi kasvaa yhtään mitään mukavaa. Mutta sitten tuli täysin ventovieras ihminen joka ystävällisellä teollaan piristi meidän päivän. Kiittelin vuolaasti, aluksi sanoin ettemme millään voi ottaa kissaa vastaan. Mutta täti totesi että tottakai voitte, nyt on pojalla oma kissa.



Olen otettu, sydänjuuriani myöten. Nyt pojallani on suloistakin suloisempi kishhhhhhhhhhh, joka talletetaan tarkkaan tarinan kanssa muistojen kirjaan. 

Kiitos sinulle, täti jonka nimeä en tiedä. Toivottavasti peukalosi parantuu nopeasti ja pääset pian takaisin töihin ( eilen oli sattunut hänelle pieni onnettomuus ja hän oli matkalla lääkäriin).Tarjosit päivääni iloa ja lohtua siitä, että maailmassa on taatusti ihmisiä jotka tahtovat toisille hyvää. Ja onnistuit yllättämään todella perusteellisesti!


6 kommenttia:

  1. Joskus enkelit tulevat ihmisten muodossa!:) Ihana juttu. Ihana kisssh. Kuulostaa siltä lisäksi että teidän minimies myös puhuu (noi lasketaan) ;)

    VastaaPoista
  2. Teidän Minillä on lahja saada ihmiset ystävällisiksi. Mini toi varmasti aivan yhtä paljon iloa tädin päivään. Ihania tuollaiset ihanien ihmisten kohtaamiset. :)

    Ja siis todellakin lasketaan, sehän puhuu! Eihän tuosta puutu kuin yksi kirjain lopusta.

    VastaaPoista
  3. Niin ihanaa! Niin ihanaa kerrassaan!

    VastaaPoista
  4. Näin sitä joskus tapaa enkelin ihan silmitysten :)

    VastaaPoista
  5. Pienillä asioilla on iso merkitys. Pitäisi muistaa itsekkin että välillä se pelkkä ystävällinen hymy tai pari sanaa ventovieraalle saattaa pelastaa koko päivän. :)

    Ihanaa syksyitä päivää koko teidän perheelle <3

    t: Kirsi
    (joka äskettäin blogisi löysi ja taisi samalta istumalta kahlata sekä uuden että vanhan. Koskettavaa tarinaa, ihana Mini ja upea tapa kirjoittaa. Olet mahtava, Piuku!)

    VastaaPoista
  6. Ihana täti, ihana Mini, ihana kishhhhhhhhh...... ;)

    VastaaPoista






Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...