tiistaina, syyskuuta 21, 2010

Mennyt on mennyttä?

Tänään oli vuorossa vammaisneuvolan tapaaminen muiden perheiden kanssa - kuitenkin syksyn sateet lenssuineen oli verottanut porukan kahteen perheeseen. Teemana oli ruokailu, nukkuminen ja vanhempien jaksaminen arjessa. Vaikeita, kipeitä, raskaita aiheita - kun oikein tarkasti miettii.

Ohjeena oli, että kun vaikeat ajat ovat ohi, pitää keskittyä tulevaisuuteen. Totta, totta joka tavu, mutta niin paljon helpommin sanottu kuin tehty. Todettua tuli taas se, että kun se paska propelliin possahtaa, ei se jakaannu kauniin tasaisesti vaan mäjähtää pariin suuntaan ja urakalla. Oikein, todella urakalla. 

Keskosuus on minulle edelleenkin kipeä asia. Kun alku on ollut niin epävarmaa, kun kiintyminen lapseen menettämisen pelosta on ollut vaikeaa, ruokailu yhtä tappelua ensihetkistä alkaen - ei sitä soppaa saa työnnettyä taakse. Ensimmäiset puoli vuotta- vuoden päivät olivat juoksua polilta ja lääkäriltä toiselle; aina etsittiin vialla olevia asioita - kunnes todettiin että eipä vikaa ole. Ajatusmallejaan voi muuttaa, käytökseensä voi vaikuttaa mutta tunteilleen ei oikein voi mitään. Itse uskon vahvasti, että kun asiat on läpikäyty - ne menevät paketoituna omatoimisesti taka-alalle. Jos asiat jättää kesken, surut surematta ja pelot pelkäämättä, ne nousee sellaisessa hetkessä esiin jolloin niiden kanssa on vaikea työskennellä. 

Kaadu
usein eteenpäin ja innolla.
Älä ryve.
Erehtyvyys on hyve.
Elämä on
suuri seikkailu
kohti uusia,
kauheita, kauniita virheitä.

- Tommy Tabermann -

Kehitysvammaisuus taasen. Noh, se on poikani ominaisuus, ei sen enempää. Kohdat jossa pysähtyy, on niitä kun näkee kuinka hienosti toiset lapset jo paljon nuorempina tekevät. Välillä se ilahduttaa, välillä se surettaa - mutta useinmiten se on vain asia joka on. Erityisyys on juuri niin erityistä, kuin minkä vallan me sille annamme; riutumalla ja räytymällä kohtalon kourissa ei hommasta tule mitään. Uskon myös vakaasti, että näihin kaikkiin tunteisiin pitää todellakin kompastua, että oppii itse; se ei auta piirunvertaa kun joku käskee, että tee niin näin tai noin. Tunteitaan ei voi hoputtaa, vaan kaikki ottaa sen ajan minkä ottaa - mutta niihin tunteisiin voi toiset valmistaa; varoitella mitä on tulossa ja rohkaista kohtaamaan kaiken.

Alussa olisin toivonut että joku olisi sanonut minulle että kaikki järjestyy; Vaikka välillä on hiivatin tahmeaa, ahdistaa, väsyttää ja erityisyys tuntuu olevan kaiken keskipiste, on olemassa aikoja jolloin elämä vaan menee eteenpäin. On ilojakin, suuria ja uskomattomia iloja, naurua ja ystäviä. Toivon, että voin nämä ajatukset välittää eteepäin sille seuraavalle sukupolvelle, kenties kirjoittamalla tätä blogia - tai sitten halaamalla vertaistapaamissa. 

Vinkeän perheen ajatukset erityisestä alkumatkasta. 

Älä hätäile. Ota Aikaa. Itke, naura ja rakasta. Pelkää välillä, mutta laske pelko pois kun se ohi. Käy läpi kaikki tunteet, ne tulevat kuitenkin; ennenmmin tai myöhemmin. Etsi itsellesi seuraa, joka tajuaa mistä puhut - joku joka ei pidä pöhelönä vaikka sanoisit mitä. Varaa itsellesi aikaa ja älä ihmettele, jos mielesi ei toimi kuten olet tottunut. Äitiys on niin kummallinen asia, se saa pöntön todella sekaisin naurettavistakin asioista; puhumattakaan siitä että päälle lävähtää vielä muita raskaita asioita. Älä kuluta itseäsi loppuun yrittämällä tietää kaikkea, riittää että tiedät omasta lapsestasi! 
Ja ennenkaikkea; Hengitä hyvä ihminen, pysähdy ja hengitä. 

ps. Kukaan ei elä niinkuin opettaa ja alimmasta kappaleesta löydätte monta kohtaa johon kompastuin. Hyvä niin - niin minun pitikin että opin! 

9 kommenttia:

  1. Ei me olla kipeenä, me oltiin yhdistetyssä fyte-pute jutussa ja vielä teidänkin pute oli vinkkejä hakemassa. Se oli jo aiemmin sovittu. :)
    No kyl on vähän turhia neuvoja että unohda ja katso eteenpäin. Vähän kun sanoisi burnouttiselle että kuule Rentoudu! - no shit sherlock, että ihanko rentoudu (kommentti minulle kun olin repeämässä). Jos mä jotain oon oppinut niin ehkä kannattaa olla neuvomatta mitään tai ketään, etenkin jos ei edes tiedä asiasta mitään (kuten jos itsellä ei ole keskosta/vammasta lasta). :))

    No se vaahtoamisesta, keskitynyt nyt niihin hyviin tunteisiin, kuten kivaan puteen ja fyteen. :)) Hyvin kirjottelet. Ei muuta kuin voimia arkeen !

    VastaaPoista
  2. Riia- kiitos!

    Cathya - joo, tuli kieltämättä tuollainen fiilis noista ohjeista joita tänään jaettiin :/ Hyvä kuulla että olitte muualla liesussa ettekä pipinä!

    VastaaPoista
  3. Upeaa Piuku !! Ei asioita tuon paremmin ja huom ! kypsemmin voi juuri sanoa. Kauniisti ja totuudellisesti kirjoitettu, asioiden ja ennenkaikkea elämän tosiasiat nostettu sieltä sopasta esille.
    Kuinka hienosti osasit tässä sanoa, näin kaikesta ymmärsin, että saa olla ihminen. Juuri se oma itsensä, joka antaa toisille oikeuden olla omia itsejään, arkipäivän tallustaja jolla on silmää nähdä myös ne kauniit asiat.
    Piuku, jos olisit tässä ihan likellä, sulkisin sinut syliini ja halaisin oikein perusteellisen lämpimästi. Sä vaan olet niin ihanan sulkkis, ihan kaikkinesi.
    Oma tavikseni on ihan tavislapsi, mutta silti erikoisen erityinen. Blogistasi saa vielä näinkin vanha eukko ajattelemisen helmiä mutusteltavaksi.

    VastaaPoista
  4. Aamen :)
    Tuo viimeinen kappale tuli itselle todeksi viikonlopun aikana. Vertaistuki on yksi tärkeimmistä mitä erityisperheen tulee ja pitää saada. Ensimmäisen kerran tapasimme muita saman sairauden kanssa eläviä perheitä. Ja hyvä kun tapasimme.

    VastaaPoista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Äitiys ja naisena oleminen ei ole helpompia rooleja, todettu henk.koht. monestikin ;o
    Tasapainoilua kauhun+pelon ja muun ympäristön "normiajattelun" kanssa, huh. Lapsen paras menee etusijalle monasti, vaikka sisimmässään itse kaipaisi hellittelyä ja pääkopan nollausta.
    Joo, jaksamista syksyn säihin ja voimia. Kirjoittaminen sinulta sujuu ja tunteiden tuulettamisen välillä pippurisuuskin on teksteistä luettavissa ;D

    VastaaPoista
  7. Sait mut vetistelemään (taas), niin tuttuja juttuja! <3

    VastaaPoista
  8. Maija, Katja, Seija, Lettu (ja sinä joka poistit kauniin kommenttisikin) - kiitos paljon kauniista sanoista!

    VastaaPoista






Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...