Hanat auki!

Tänään sain iltapäivällä nauttia ihanasta äidin vapaaillasta. Istuttiin ja jauhettiin elämäntotuuksia ystävän kanssa. Olo on tuhat kiloa kevyempi, niin sitä vaan tarttee vapaata aikaa. Tuli hommattua kakaralle samalla uudet tukevat sandaalit (Tepsut taasen ja kokoa suurempana) sekä yöpukuja kun edelliset olivat aivan liian pieniä.

Kotiin päästyäni runttasin telkkarin auki kanavalta kolme. Tarjolla Elämä Lapselle-konsertti ja voin kertoa, että hanat on auki niin että Niilin tulva jää kakkoseksi. Iso osa inserteissä esiintyvistä perheistä on tavalla tai toisella jo ennalta tuttuja.

Jäin miettimään tätä eloa ihan todella. Miten voikaan olla elo epäreilua ja miten uskomattomista tilanteista perheet ja lapset ovat toipuneet. Ja miten syvällä ne pelot ovat, miten rohkeita ovat toivot. Niin uskomattomia tarinoita, kaikissa skaaloissaan.

Vielä tämän viestinkin välityksellä haluan sanoa jokaiselle rohkeutta, rakkautta ja valoa arkeen. Nämä prässit mistä on tultu läpi ja missä edelleen kuljetaan, on käsityskyvylle liian suuria.

Sivelen armaita kasvojasi, 

poskesi pientä omenaa. 

Siroja, kirkkaita kulmiasi 

tukkaasi silkinruskeaa. 

Nenääsi pientä ja lystikästä 

-sinua ilman en elämästä 

mitään saattaisi aavistaa. 

Vain sinun luonasi rakkaani, pieni, 

löysin kirkkaan selkeän tieni, 

iloni yksinkertaisen. 

Olen vain suojeleva syli. 

Kasva kauas äitis yli. 

-Aale Tynni-