Päiväohjelma!

Bongasin Porilan Talossa - blogista sinne heitetyn haasteen; teemana kirjoittaa päiväaikataulu. Olen tässä mennäviikolla hengitellyt syvään ja yrittänyt parhaani mukaan ymmärtää, että rutiinien muodostuminen ottaa aikansa ja tälläiset ruuhkaviikot ovat toivottavasti pelkkiä harvinaisuuksia arjen keskellä.

Tälläinen on meidän perheen arkipäivän aikataulu minun näkökulmastani.

06.00 viimeistään hereille. Äkkiä illalla esillelaitetut vaatteet päälle, hammaspesut, pisut ja aamulenkille koiran kanssa. Koiruudelle sapuskat ja bussipysäkille.

06:45 lähtee bussi.

07.00 työpäivä alkaa; aamukahvia, voileipä, tietokonehommia. Puoliltapäivin ruokaa. 

15.00 kotio, bussi lähtee 5 yli.

15.30 jälkikasvun nouto päiväkodista

15.45 koiran ja lapsen kanssa lenkille.

16.30 ollaan kunnolla jo kotona, kotivaatteet niskaan, halauksia, rapsutuksia, kahvia. Kirotaan postiluukusta tipahtaneita laskuja, iloitaan pakettikorteista jotka tulee myssyprojektilaisilta.

17.00 ruokaa nappulalle, sitten lastenohjelmia, kirjan lukemista, hassuttelua, seisomaharjoituksia, tiskejä, pyykkejä, siivoamista, raivaamista. äiti vaakana sohvalle ekan kerran ees hetkeksi, jotta voidaan havaita että klo 16.30 keitetty kahvi on a) pannussa painuneena b) mukissa jäähtyneenä. Facebook & säpotsekkaus.

17.00-18.00 välisenä aikana isäntä kotio töistä. Komennetaan jälkikasvua; älä syö kumisaappaita, älä pure koiraa hännästä, tule pois vessasta, mitä haluat - ai suklaarusinoita; NO ÄLÄ sylje niitä rusinoita pois imettyäs suklaat niistä - BRUNO VARO odota että saat ne rusinat, haluatko maitoa - ole hyvä; ÄLÄ RÄI sitä äitin NAAMALLE, Irti niistä sähköjohdoista, äiti rakastaa suo silti vaikka ei anna tunkea avaimia pistorasiaan, älä itke vaikka äiti kielsikin radion antennin syömisen (jne.)

17.30 ehkä jotain syömistä äitille. Ruoanlaittoa - napu kun syö pakkasesta tai Hippin Tädin tekemää ruokaa, ellei ruokaa ole laitettu.

18.00 lääkkeet koiralle. Vesimäärän mittaaminen. Kakara iltakylpyyn.

19.30 puuron keittoa, iltapuuron syömistä (isäntä usein syöttää - minä värkkään tiskejä tai mitä milloinkin), koiran pissatusta pikaisesti koska se seisoo eteisessä täristen (hiivatin kortisonit)

20.00 yökkäpuku, hampipesut, pusut, iltavillit; muksu nukkumaan.

20.30 lapsi on toivottavasti nukkumassa. Äiti kaatuu sohvalle, raivoaa ehkä isälle (joo tää on kuulunut tän viikon repertuaariin ja ah että hävettää), lapioi leluja lattialta, kompastuu leluun joka aloittaa laulamaan. 

21.00 kirjan kanssa petiin tai sitten bloggaan, kattelen aivolamauttimesta (telkkari, tuo jokailtainen ihana lobotomia) jotain outoa, laitan seuraavan päivän vaatteet ittelleni ja muksulle valmiiksi, makselen laskuja, annan koiralle ruoan.

22.00 tavoitteena on olla jo unten mailla. kuluneen viikon repertuaariin kuuluu ehkä kuitenkin pyröiskely sängyssä, kirjan lukemisyritystä, pyöriskelyä. 

02-05.00 lapsi rapistelee, juttelee unissaan - tai koira pissii jonnekin. Minä pyörähdän sängyssä, siivoan pissat, tuikkaan tutin mukelon suuhun, teen jotain tai sitten en. Mieluiten nukkuisin.

Herään muutaman minuutin ennen herätyskelloa - ja vielä nukuttais aika makeasti.

- - -

Tälläistä haipakkaa meillä. Tähän aikatauluun survotaan vielä niitä lapsen- tai koiran asioihin liittyviä juoksuja, jonnekin väliin kauppareissu (kiitos Alepa että olet myöhään auki) satunnaisesti - ja korvaamattoman ihanat puhelinmaratonit vertaisverkon kanssa.

Eikä ihmetä yhtään että perjantaina on sellainen olo, kun joku ois mäiskinyt viikon halolla päähän - positiivista kuitenkin on, että työelämä antaa taukoa kotiarjesta ja kotiarki laittaa arvostamaan työtä.

ps. Ja uusimpana: mä haluun olla hiljaa. Mä en halua puhua, mä en tahdo että mulle puhutaan, en halua musiikkia, en telkkaria - kun mies katoaa tietokooneelle mun rauhoittuessa päivästä, muutun hyperallergiseksi kaikille äänille. Viimeisin bravuuri on kun huusin miehelle että sen pitää rasvata työtuoli ja hankkia hiljaisempi hiiri. Onneksi mulla on kasa korvatulppia...