Kotiin päästyäni runttasin telkkarin auki kanavalta kolme. Tarjolla Elämä Lapselle-konsertti ja voin kertoa, että hanat on auki niin että Niilin tulva jää kakkoseksi. Iso osa inserteissä esiintyvistä perheistä on tavalla tai toisella jo ennalta tuttuja.
Jäin miettimään tätä eloa ihan todella. Miten voikaan olla elo epäreilua ja miten uskomattomista tilanteista perheet ja lapset ovat toipuneet. Ja miten syvällä ne pelot ovat, miten rohkeita ovat toivot. Niin uskomattomia tarinoita, kaikissa skaaloissaan.
Vielä tämän viestinkin välityksellä haluan sanoa jokaiselle rohkeutta, rakkautta ja valoa arkeen. Nämä prässit mistä on tultu läpi ja missä edelleen kuljetaan, on käsityskyvylle liian suuria.
Sivelen armaita kasvojasi,
poskesi pientä omenaa.
Siroja, kirkkaita kulmiasi
tukkaasi silkinruskeaa.
Nenääsi pientä ja lystikästä
-sinua ilman en elämästä
mitään saattaisi aavistaa.
Vain sinun luonasi rakkaani, pieni,
löysin kirkkaan selkeän tieni,
iloni yksinkertaisen.
Olen vain suojeleva syli.
Kasva kauas äitis yli.
-Aale Tynni-
Samaa ohjemlaa katselen minäkin...Itselläni on yksivuotias terve pieni poika.. Voi miten onnellinen saankaan olla, itku pääsee kun kuuntelee näitä tositarinoita, kun ei kaikki menekkään niin kuin on suunnitellut.
VastaaPoistaKylmät väreet nousi viimeistään tuosta runosta <3
VastaaPoistaRunot ovat sielun silmät ja mielen ruoka. Runot nostavat arjesta ylös korkeammalle tai palauttavat mieleen elämän oleelliset asiat ja yksinkertaiset totuudet. Niitä emme usein kiireen keskellä huomaa.
VastaaPoistaKiitos taas, kun palautit mieleeni tämän minulta hetkeksi unohtuneen runoilijan.