torstaina, syyskuuta 16, 2010

Päiväohjelma!

Bongasin Porilan Talossa - blogista sinne heitetyn haasteen; teemana kirjoittaa päiväaikataulu. Olen tässä mennäviikolla hengitellyt syvään ja yrittänyt parhaani mukaan ymmärtää, että rutiinien muodostuminen ottaa aikansa ja tälläiset ruuhkaviikot ovat toivottavasti pelkkiä harvinaisuuksia arjen keskellä.
Tälläinen on meidän perheen arkipäivän aikataulu minun näkökulmastani.

06.00 viimeistään hereille. Äkkiä illalla esillelaitetut vaatteet päälle, hammaspesut, pisut ja aamulenkille koiran kanssa. Koiruudelle sapuskat ja bussipysäkille.

06:45 lähtee bussi.

07.00 työpäivä alkaa; aamukahvia, voileipä, tietokonehommia. Puoliltapäivin ruokaa. 

15.00 kotio, bussi lähtee 5 yli.

15.30 jälkikasvun nouto päiväkodista

15.45 koiran ja lapsen kanssa lenkille.

16.30 ollaan kunnolla jo kotona, kotivaatteet niskaan, halauksia, rapsutuksia, kahvia. Kirotaan postiluukusta tipahtaneita laskuja, iloitaan pakettikorteista jotka tulee myssyprojektilaisilta.

17.00 ruokaa nappulalle, sitten lastenohjelmia, kirjan lukemista, hassuttelua, seisomaharjoituksia, tiskejä, pyykkejä, siivoamista, raivaamista. äiti vaakana sohvalle ekan kerran ees hetkeksi, jotta voidaan havaita että klo 16.30 keitetty kahvi on a) pannussa painuneena b) mukissa jäähtyneenä. Facebook & säpotsekkaus.

17.00-18.00 välisenä aikana isäntä kotio töistä. Komennetaan jälkikasvua; älä syö kumisaappaita, älä pure koiraa hännästä, tule pois vessasta, mitä haluat - ai suklaarusinoita; NO ÄLÄ sylje niitä rusinoita pois imettyäs suklaat niistä - BRUNO VARO odota että saat ne rusinat, haluatko maitoa - ole hyvä; ÄLÄ RÄI sitä äitin NAAMALLE, Irti niistä sähköjohdoista, äiti rakastaa suo silti vaikka ei anna tunkea avaimia pistorasiaan, älä itke vaikka äiti kielsikin radion antennin syömisen (jne.)

17.30 ehkä jotain syömistä äitille. Ruoanlaittoa - napu kun syö pakkasesta tai Hippin Tädin tekemää ruokaa, ellei ruokaa ole laitettu.

18.00 lääkkeet koiralle. Vesimäärän mittaaminen. Kakara iltakylpyyn.

19.30 puuron keittoa, iltapuuron syömistä (isäntä usein syöttää - minä värkkään tiskejä tai mitä milloinkin), koiran pissatusta pikaisesti koska se seisoo eteisessä täristen (hiivatin kortisonit)

20.00 yökkäpuku, hampipesut, pusut, iltavillit; muksu nukkumaan.

20.30 lapsi on toivottavasti nukkumassa. Äiti kaatuu sohvalle, raivoaa ehkä isälle (joo tää on kuulunut tän viikon repertuaariin ja ah että hävettää), lapioi leluja lattialta, kompastuu leluun joka aloittaa laulamaan. 

21.00 kirjan kanssa petiin tai sitten bloggaan, kattelen aivolamauttimesta (telkkari, tuo jokailtainen ihana lobotomia) jotain outoa, laitan seuraavan päivän vaatteet ittelleni ja muksulle valmiiksi, makselen laskuja, annan koiralle ruoan.

22.00 tavoitteena on olla jo unten mailla. kuluneen viikon repertuaariin kuuluu ehkä kuitenkin pyröiskely sängyssä, kirjan lukemisyritystä, pyöriskelyä. 

02-05.00 lapsi rapistelee, juttelee unissaan - tai koira pissii jonnekin. Minä pyörähdän sängyssä, siivoan pissat, tuikkaan tutin mukelon suuhun, teen jotain tai sitten en. Mieluiten nukkuisin.

Herään muutaman minuutin ennen herätyskelloa - ja vielä nukuttais aika makeasti.

- - -



Tälläistä haipakkaa meillä. Tähän aikatauluun survotaan vielä niitä lapsen- tai koiran asioihin liittyviä juoksuja, jonnekin väliin kauppareissu (kiitos Alepa että olet myöhään auki) satunnaisesti - ja korvaamattoman ihanat puhelinmaratonit vertaisverkon kanssa.

Eikä ihmetä yhtään että perjantaina on sellainen olo, kun joku ois mäiskinyt viikon halolla päähän - positiivista kuitenkin on, että työelämä antaa taukoa kotiarjesta ja kotiarki laittaa arvostamaan työtä.

ps. Ja uusimpana: mä haluun olla hiljaa. Mä en halua puhua, mä en tahdo että mulle puhutaan, en halua musiikkia, en telkkaria - kun mies katoaa tietokooneelle mun rauhoittuessa päivästä, muutun hyperallergiseksi kaikille äänille. Viimeisin bravuuri on kun huusin miehelle että sen pitää rasvata työtuoli ja hankkia hiljaisempi hiiri. Onneksi mulla on kasa korvatulppia...






6 kommenttia:

  1. Ei oo yhtään ikävä työelämään, varsinkaan tämän lukemisen jälkeen.. Mutta haaste oli aika hauska, aika harvon tulee mietittyä tarkasti päivän tapahtumia. :)

    VastaaPoista
  2. Moikka

    Aikamoista menoa. Hatunnoston paikka :D ja paljon voimia työ- ja kotiarjen pyörittämiseen <3

    Mä linkitin sunkin blogisi omalleni (http://samuel213.blogit.fi). Kerrothan jos et halua linkin näkyvän.


    Raisa

    VastaaPoista
  3. Lettu; kaikessa spurtissa silti se työ on oikeasti upea vastapaino kotiarjelle. Jännä huomata, vaikka olen nyt tuhat kertaa väsyneempi, niin on mun pönttö jotenkin kuitenkin paremmassa kunnossa kuin kaksin kotonaollessa mukelon kanssa. Omituista, mutta totta!

    Tää oli ihan mielettömän hyvä aihe blogata, lisää tälläisia haasteita joissa mietitään arkirooleja ja rutiineita :)

    Raisa - kiitos, ilomielin saap siellä olla! Mie oon sut linkittänyt jo ihan ilman lupaa ajat sitten, oho ja hups ja sori. Kiitos voimantoivotuksista, ne tulee kyllä tarpeeseen!

    VastaaPoista
  4. Aivolamautin !!!! Sä kyllä keksit noita just paikalleen sopivia sanoja. Mua itseäni ärsyttää aina kiihtyvämpään tahtiin se, kuinka usein annankaan tuon aivolamauttimen ryöstää minulta aikaa, jonka voisin/osaisin käyttää paremmin.
    Kyllä oli taas herkullinen kuvaus nuoren perheen arjesta. Meillä on vähän rauhallisempaa meininkiä, eli tulevaisuutesi tulee tasaantumaan, ole huoleti. Eikä siihen mene kuin 30 v. Että sitä ootellessa.:)
    Eipä nuo miehet opi koskaan hoitelemaan huushollin arkisia juoksevia asioita, oli sitten sukupolvi mikä tahansa. Ja se on varmaan meidän naisten vika. Joku vipu meissä on varmaan väärässä asennossa kun aina vaan pyöritämme tuota rumbaa niin että aivot naksahtelee väsymyksestä. Ja seuraavana päivänä kaikki alkaa taas alusta. Ja juuri siitä syystä en ole koskaan halunnut jäädä kotiäiteeksi. Pakkohan se on olla pakopaikka jossa voi välillä edes tehdä jotain omasta mielestä ainakin älyllistä ja merkityksellistä. Joskin se lapsen kasvatuskin on sitä.
    Hyvä Piuku. Upea kirjoitus arjesta. Sä kyllä osaat. Että sitä kirjaa ootellessa.....

    VastaaPoista
  5. Mä nappasin tämän meemiksi omaan blogiini. :)

    VastaaPoista
  6. Niin, arvaa vaan, meillä on kerran ostettu uusi työtuoli, koska vanha narisi ;)Ai miten niin täälläkin kaipaa hiljaisuutta :)

    VastaaPoista






Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...