keskiviikkona, elokuuta 18, 2010

Vaihtoehtona riemurisat?

Tänään kolahti postiluukusta kirje joka kertoi olevansa ''hoitopalaute käynneistänne korvaklinikalla'' - hetken ihmettelin että mitähän. Luettuani selvisi, että kyseessä on siis epikriisit yhdellä paperilla kaikilta käynneiltä. Ja muutaman rivin päästä aloitin jo ensimmäisen kiroilun.

Eka lääkäri muistaa mainita, että pikku-ukko on ''pieni ikäisekseen'' vaikka edellisissä lauseissa on selvittänyt keskosuuden ja ds-diagnoosin. Niihin nähden meidän ukko ei ole pieni ikäisekseen. Uusi diagnoosikin on saatu: Downin trisomia 21 (siis oikeasti se on JOKO Downin sydrooma/oireyhtymä TAI trisomia 21 - mutta luovasta tulkinnasta lääkärille pisteet kotiin)
Eniten pysäytti viimeinen lause; Hieman kookkaat tonsillat. Hyvä - tästä ei meille kerrottu.

Noh, sitten leikkauksessahan kirurgi ei sanonut noista tonsilloista mitään, mutta se mimmi olikin sellainen sählä-eevertti ettei ollu tosikaan. Poltin päreeni häneen jo ensitapaamisella kun mimmi pärähti nauramaan kertoessani että pelkään jostain syystä intu-ja eritoten extubaatiota. Meidän kokemusten kautta kun tuollaiset asiat ovat ollet pelottavia; jokainen joka on nähnyt keskolassa epäonnistuneet extubaatiot ei todella huvikseen niitä pelkää (naapurikaapin tirppana extuboitiin varmaankin lie kuinka monta kertaa ja aina ne onnistu raapasemaan henkitorvea jolloin putki jouduttiin laittamaan asap- takaisin.) Kyseinen kirurgi leikkauksen jälkeen naureskellen kertoi leikkauksesta tulleesta kämmistä - eikä sanallakaan maininnut tonsilloja vaikka kysyin - vastaus oli mun mielestä jotakin ''niin siellä ne oli, no ei silleen, ehkä vähän joo, mut en ottanut''. Ota tosta nyt sit selvää!

Viime viikolla pojat oli jälkipolilla. Tässä nyt jälkipolin lääkärin lauseet; Hengitys hieman rohisee, nielussa onkin kohtuullisen kookkaat tonsillat. Myös limaa nielussa jonkin verran. Putkituksen jälkeen mennyt hyvin, ollut nyt pari viikkoa vähän räkäinen. 

Nih. Ja jälleen kukaan ei MEILLE sanonut ÄÄNEEN tuota että tonsillat on vähän uhittelevat. Tänään kun luin paperia, koin yhtäkkisen ''voi vattupärshkele'' efektin: voiko ne meidän syömisongelmat johtua risoista?!?! Räkäsyyttähän meillä on 9kk vuodesta. Henki röhisee aina pikkasen (okei johtuu ds-taustasta koska röörit on pienet) ja satunnaisesti kuorsailee öisin. Ruokailuongelmia on ollut pauttiarallallei AINA-aina. Nyt, kun ruoka muuten maistuisi ei knöölit uppoa, mutta kas siinä onkin havainnoinnin jälkeen erityispiirre; Jätkä mielellään ottaa suuhuun knöölejä, pureskelee hartaudella, siirtää poskesta toiseen, ruoka ei valu suusta, haluaa lisää - ja kappas kun pitää nielasta; kökii ja oksentaa. Varmasti taustalla on MYÖS sitä suun alueen yliherkkyyttä/aistiongelmia mutta. Mitäs JOS kyse onkin ''vain'' isoista risoista?! Näin olen kuullut muutamalla olleen.

Kaikki nämä itkut, tuskat, hampaiden kiristykset, kaikki voisi olla osittain kiinni noista riivatuista risoista. Me ollaan puoli vuotta ahkerasti treenattu syömistä eri rakenteilla, knööllikokoluokilla, kylmällä, kuumalla, haalella - aina sama tulos. Yrjö. Mitäs jos tää kaikki ois hoidettavissa yhdellä nipsnaps nappasulla? Voi elämä - minä kun olen aina vaan syyttänyt suurinpiirtein itseäni lapseni huonosta syönnistä. 

Ensi viikolla on puolitoistavuotisneuvola. Meinaan pyytää lähetteen takaisin polille risa-arvioon. Josko sillä sais tätä räkäsyyttä sitten vähän tasotettua ja auttakaa armias jos se auttais syömiseen. 

Huh!
Kaikkea sitä kanssa onkin! 

3 kommenttia:

  1. No olipas kyllä aikamoista luettavaa noi teidän kokemukset sairaalassa! Ei voi hattua nostaa ainakaan lääkärille. Miekii täällä vähän mietiskelen Poikasen risoja, että oliskohan niillä jotain tekemistä joidenkin asioiden kanssa...

    VastaaPoista
  2. Toi on niin tavisjuttua sairaloista ja poleista. Välillä tulee ihan hysteerinen olo, että onko siellä yhtään ainoaa tosi lääkäriä paikalla.
    Kylläpä ne isot tonsillat ahtaa tota nenänielun seutua. Hengitys voi tosiaan olla kapeampaa. Jonskulla ne teetti poskiontelotulehduksia tavan takaa ja niin ne nipsastiin pois. Ja senkin nipsasun se lääkäri silloin Vaasassa sössi. Veti liian syvään ja sitten kiidätettiinkin ylilääkäriä paikalle korjaamaan vahinko. Vaan ehtihän likkaparka siinä vuotaa ja oli valkonen kuin lakana. Siinä sitten selittelivät ja minä olin tukahtua raivooni. Että kantsii kyllä, jos vaan voi, vähän katella kenen antaa niitä risauksia sitten poistella.
    Avaa se hengitysteitä ja vois hyvin olla että korvatulehduksia olis vähemmän kun röörit on enempi auki. Tosin kun nappula kasvaa, ne avautuu kyllä laajemmiksi. Jospa hällä on ns. herkkä kurkku ja jos risat siellä "roikkuu", tuntuu ällöttävältä siellä sitten lisänä ruoka. Tiedäpä nyt tuota. Kysyä kannattaa.
    Voimatuksia sinne.

    VastaaPoista
  3. Järkyttävää... Täältä kyllä täydet sympatiat teille. Uskomatonta, miksi ei voida kertoa vanhemmille moisia huomioita? Tsemppiä koko perheelle! Nyt vaan risa-asia haltuun kun ei kerta lääkärit hoida hommaansa. Onneksi lähettivät epikriisin.

    VastaaPoista






Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...