tiistaina, elokuuta 17, 2010

Aina eka kerta

Ensimmäisen kerran soitin päiväkotiin, että sorry meillä ollaan kipeänä. Aina on jokin kerta ensimmäinen! Taatunvarmasti tämä harmitti eniten Äitiä, mutta räkäripan nenäetanoiden edessä se on vaan nöyrryttävä. Onneksi kuumetta ei juurikaan ole ole ollut, iltasella lämpö oli 37.9 - rajalla.

Koko perheen ollessa räkänokkainen, alkaa herkäsit ahdistamaan. Asiat ei etene, kaikki rötvää eri ilmansuuntiin raajat levällään, koirakin kiehnää. Minä olen niin surkea sairastamaan, ettei ole tosi. Onneksi sain ladattua pyykki- ja tiskikoneet käyntiin, pienellä miehellä kun tauti vaikuttaa vaan kaasupolkimen pohjaanhirttämisenä: valtava naurunremakka ja konttausinto. Minä kun sairastun, toivoisin saavani kaatua sänkyyn ja vetää peiton korville, mutta mä oon jo ennenkin ilmoittanut etten tajua lasten sielunelämää - ne on niin kummallisia kapineita ettei ole tosikaan! 

Täällä sitäpaitsi odotetaan että koska Äiti pyörtyy hapenpuutteesta. Nyt on parin päivän sisällä ollut NIIN monta tilannetta, jossa pieni mies on aivan hilkulla nousta seisomaan. Ekalla kerralla ryhdyin huutamaan ja kannustamaan samalla mekkalalla kuin suomi-ruotsi lätkämatsissa. Onnistuneen yrityksen ilo päättyi siihen että lapsi pelästyi, pyllähti ja ryhtyi itkemään. Joten, nyt olen vannottanut itseni hiljaiseen kannustamiseen. Joka tarkoittaa sitä että kuin huomaamatta pidätän henkeäni. Ei mullakaan ihan kaikki murmelit ole koloissaan...



Tärähtänyt kuva, kuten kuvaajansakin.

Vielä on pari viikkoa aikaa ylösnousukilpailussa äidin asettamaan tavoitteeseen; seisomaannousu ennen päiväkodin alkua. Hippasen jännittää. 


7 kommenttia:

  1. Kaikki tuntuu olevan lunssassa, mitä lie arkiviirusta liikkeellä. Yrittää sotkea työtätekevien elämää. Meidän keskimmäinen köhi ja kuumeili jo ennen koulun alkua, ja suuri ilonaihe oli, kun hän parani siitä juuri sopivasti ensimmäiseksi koulupäiväksi. Ei se meillä aikuisilla ehkä ihan noin mene..

    PArantumisia pikkumies ja perhe!

    VastaaPoista
  2. Seisomistsempitykset Napukan poikaystävälle!!!!!!

    Äidille lähetetään parantumissäteitä iso kasa. Lapset on todella kummallisia. Mistä ne ammentaa tuota voimaa paahtaa? Saiskos sitä hiukkasen ladattua äitiinkin?

    VastaaPoista
  3. Joo, eikös ookkin hirveetä, kun pitää hillitä kannustustaan?!? :DD

    Jännäksi menee.

    Pikaisia paranemisia!

    VastaaPoista
  4. Vautsi mitä tukea vasten seisomista! Meillä tökötetään vähän vähemmän tukevan näköisesti :D

    Parantukaahan äkkiä!

    VastaaPoista
  5. Mahdanko sympata sua, kun miniloma alkaa huomenna ja kurkussa tuntuu kirpakalta, kun nielaisee. Parasta kumota tölkki c-vitamiinia.
    Go mini go !!! Kuvassa on jo niin töpäkkä asento että eihän toi vaadi jäbältä kuin pikkasen itseluottamusta enää. Kunhan äiree ei karju sitä "talitintitkin putoo puusta"-huutoo. Mä kyllä ymmärrän sen karjumisen täysin. Tekisin varmaan samaa.
    Koettakee parantuu jotta pääsette arkeen kiinni taas . Tsemppiä.

    VastaaPoista
  6. Ihan jänskättää sun puolesta ;) Kyllä varmasti pieni mies pian jo kävelee muutamia pikkuaskelia. Tuo on muuten todella suloinen kuva siun pienestä miehestä. Kerrassaan syötävän suloinen komistus!

    VastaaPoista






Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...