lauantaina, kesäkuuta 12, 2010

Melkonen myräkkä!

Huh hujaa mikä sää oli tänään! Itseasiassa, sinänsä minua ei haittaa, vaikka taivaalta sataisi pikku-ukkoja poikittain. Mutta tänään oli vuorossa Kvtuki57 perinteinen perheiden retki mustasaareen. Matkaan käytiin puolelta päivin Taivalsaaren laiturista, veneen keikkuessa kuin lastu aallokossa. Jo ensimmäinen askel laiturilla sai minussa aikaan efektin nimeltä ''öäääääh'' - en todella ole merikelpoinen tapaus. Onneksi vesisade hellitti pian ja jäljelle jäi vain reipas tuuli!

Iloista oli huomata, miten nopeasti sitä on sujahtanut ''piireihin''. Laiturilla seisoskelevista ihmisitä tunsin valtaosan ja nappulatkin kaikki olivat entaalta tuttuja - muut vähintäänkin nimeltä tunnettuja. Iloisia ''Morjensseja ja Heippoja'' kuului kaikkialta, puhumattakaan meidän Kvtukiporukoiden henkilökunnan iloisista ''voi kun ihanaa kun tulitte'' huuhdahduksista. Olen miettinyt lähiaikoina, mitä kaikkea pitää kiittää että tämä vasemman ja oikean korvan tila on näinkin hyvässä kunnossa- listalle joutaa automaattisesti kärkipäitä pitävä Kvtuen väki.

Mustasaari on kaunis paikka, luonnon helmassa ja kauniisti huollettuna. Lapsiperheen vetonaulana on puput, kanat ja ennenkaikkea lampaat! Pääsimme taputtelemaan kevään pieniä karitsoja, joista suloisin oli musta villatumpun näköinen pikkuelikko, jolla päälaella oli blondi permanentti. Äiti tunnustaa tästä välistä, että laps ei noista kävelevistä paisteista (isänsä mielipide) välittänyt yhtään, minä taas rapsuttelin pitkään ja hartaudella - lähes sai isäntä ja R-täti raahata minut irti näistä suloisista luontokappaleista! Kertakaikkisen hurmaavia elikoita! (Mieleen putkahti hiljattain lukemani lammasdekkari; ''Murha Laitumella'')



Luonnon helmassa oleskelu sai pikaisen päätteen, kun saaren väki ilmoitti leikkipuiston, luontopolun ja metsän olevan kiellettyä aluetta kaatuvien puiden vuoksi. Tuuli oli yltynyt niin hurjaksi, että ihan tosissaan meinasi tukka lähteä päästä. Parit (onneksi tyhjät) vaunut kaatuivat tuulen voimasta ja minikin meinasi karata kun tuulenpuuska tarttui vaunun kuomuun! Onneksi sisätiloissa oli tarjolla laittoman suuria korvapuusteja ja kuumaa kahvia!

Päivä oli oikein onnistunut. En voi kylliksi korostaa vertaistuen voimaa - on ihana nähdä eri-ikäisiä erityisen ihania lapsia. Tapaamalla heitä voi lannistaa sitä huolipeikkoa joka aina silloin tällöin tunkee inhottavan nokkansa ajatusmaailmaani; kaikesta huolimatta nämä lapset pärjää ihan varmasti!




Kiitos siis vielä kerran, kanssareissaajat ja Kvtuki57!

5 kommenttia:

  1. Mitkä popot Minillä on jalassa? Saappaat? Mikä numero niissä on?

    VastaaPoista
  2. jaa huomasin toiselta puolelta, että "nauha" kengät oli, mutta kuitenkin se numero, jos vahingossa vaikka törmää pienempiin.

    VastaaPoista
  3. Nauhapopot juu ovat, ollaan saatu ystävältä! Koko noissa on 20 - ovat isot. saappaat tarttis ja kenkiä muutenkin, mieluiten sellaisia joissa on nauhat (tarrat Mini avaa itte) - ja mahdollisimman pitkälle varpaisiin päin ne nauhat, mini nimittäin vetää aina varpaat rusetille kun pitäis kengät laittaa. Eli koko 18-20 ois hyvä!

    VastaaPoista
  4. Nättejä ovat lampaat! Ikävää, että tuuli sotki kuvionne. Onneksi sentään oli varasuunnitelma valmiina.

    VastaaPoista






Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...