Työ ja lepo?

Oivoi.

Elämä se on! Nyt kun kaikki planeetat asettuis oikeaan riviin ja murmeli kurkistaisi kolostaan oikein, pääsisin karkaamaan parin kuukauden päästä töihin. Isäntä jäis Bulliksen/Taaviaisen kanssa kotiin syksyyn asti. Tää ajatus on saanut mut suorastaan kehräämään! Kun aamulla lähtisin Taaviaisen kanssa liikenteeseen, jäisi isäntä vaihtamaan pikkupiltin vaippaa. Sitten iltapäivästä hää nappais Taaviaisen mukaansa, kävis kaupassa, laittais ruoan ja ruokkis pesueen. Aikamoisen loman kuuloista.

Työ. Iso osa eloa ja suorastaan loma, tässä vaiheessa.

Totesin, että oikeesti pienten lasten vanhemmat - joilla on puoliso jäämässä kotiin - on täysin aliarvostettu työvoima kentällä. Kukaan ei ole niin motivoitunut työhönsä, kuin hän joka saa jättää isännän muksujen kanssa himaan, keittelemään puuroa ja leikkimään teletapeilla tunnista toiseen.

Kakkarauha, ruokarauha, helmat-vapaana-rauha, työpuhelurauha, työmatkarauha, kädet-vapaana-rauha - VÄLIRAUHA!

ps. Tänään kun survoin pikku murusia petiin hiki tukasta roiskuen ja puurot niskassa, totesin että saatan potkasta nilkkaan kovaan häntä joka arvostelee kotiäitien duunia. Ei jessuseemeli; keuhkot on ventiloituneet pohjaa myöten karjuessa, kroppa notkea kuin pajunvitsa asioita nostellessa ja hauikset tasoa Arsi Harju. Mieli taasen tasoa kampasimpukka.


pps. Kun ois se flunssakausi, isäntä ois kotona hoitamassa kuumekakarat. Kun ois se oksutauti, isäntä hoitais. Kun se ois hetken aikaa joku muu, kuin minä. Se ois gutaa!

töihintöihintöihin...
Pitäkääs ne digitus primuksenne pystyssä että tää setti onnaa!