tiistaina, tammikuuta 15, 2013

KLANG-bäng!

Olin eilen nauttimasa korkeakulttuuria. Mulla on joku tosi omituinen fiksaatio selloon. Sellomusiikki saa mun karvat värisemään ja sielun lepäämään. Niinpä päätin jo tovi sitten itseäni hemmotellakseni lähteä kuuntelemaan ihkaoikeaa sellomusiikkia. Sattumusten kaupan kautta pääsin AVANTI!:n KLANG-konserttisarjan Sello- osuuteen. Odotin iltaa todella paljon. Snadi ajatusvirhe tapahtui vaan kohdassa "2000-luvun jälkeen sävellettyä nykymusiikkia". Ne ketkä ovat kuullet nykyklassista, saattaa aavistaa mitä kävi.



Mä säälin niitä selloparkoja. Siis soittajat oli MIELETTÖMÄN taitavia, orkesteri upea ja sävellyksetkin tasanvarmaan hienoja. Mutta kun tällänen itähelsinkiläinen juntti pannaan moisen korkeakulttuurin äärelle, tipahtaa homma pahemmin kuin eno veneestä. Odotin alitajuisesti kauniisti soivaa selloa, matalia värisyttäviä ääniä, upeita melodioita ja nerokkaita temponvaihtoja. Sitä kaikkea saatiin - mutta aika rajulla setillä ja melodia oli kyllä aivan käsittämätöntä (viimeisin kolmesta sävellyksestä, Stone on Stone oli ainoa missä tunsin niitä ns. viboja mitä hain. Elektronista yhdistettynä tosi luovaan soitantaan ja puhaltimiin. Aika päheetä!). Korostan tässä että olen todellakin yhtä musikaalinen kuin keskivertokärpässieni. Päätin rakastua kontrabassoon, koska siitä ei ainakaan saa niin korkeita ääniä kuin sellosta. (Olenhan kertonut että meidän häissä soitettiin selloilla Star Warsin tunnusmelodia, kun marssittiin sisään juhlapaikalle? Oli muuten pikkasen vaikuttavaa!)

Jatkossa siis suuntaaan kulkuni hyvin klassiseen sellonsoitantaan. Tai tulen jokun luo kylään joka haluaa soitella minulle selloa. Kurkkasin myös, että josko sitä voisi päästä kokeilemaan itse, sitä sellonsoittoa. Nou kän duu. Olen vain liian monta kymmentä vuotta myöhässä - tyypillinen soitannan aloitusikä on 7v. Pah. Pitäkää soittimenne, minä kuuntelen.


ps. Bullis on saanut lisänimen Halibullis. Söör on KOKO ajan kiinni puntissa, lahkeessa tai sylissä. Aika tasokas äitikausi siis!

pps. te kaikki, musiikista ihan oikeasti ymmärtävät- älkää ampuko. kokonaisuus oli todella vaikuttava, mutta tosissaan tälläiselle kovin kokemattomalle ja yksinkertaiselle liian vaikea tajuta. Tai sitten on vaan todettava, että mä en osaa.

ppps. Olihan siis oikeesti siellä jotain tosi nautinnollista. Tää Trey Lee huippusellistiheppu oli kyllä nautinnollista kuultavaa. Tsek, allaoleva.



5 kommenttia:

  1. Vautsi, soitettiinko teidän häissä siis se "taa-dii-ta-ta-da-dii-daa-ta-ta-da-dii-daa-ta-ta-di-daa" joka soi siinä kun ne alkutekstit menee ylöspäin vai se Darth Vaderin teema Imperial March joka menee näin "taat-taat-taa-tat-ti-daa-tat-ti-daa"... :DD (Toi jälkimmäinen vain jotenkin sopisi sun tummahkoon huumorintajuun.;) Rispektiä!

    Sello on kyllä ihanan kuuloinen soitin. <3

    VastaaPoista
  2. Pakko sanoa, että vaikka ite oon soittanu viulua yli 20 vuotta (ja pianoakin yli 10, jonka lisäksi vuosia erilaisissa opiskelija- ym orkestereissa) ja jonkinnäköisen ammattitutkinnonkin kyseisen instrumentin soitosta suorittanut, niin ei kyllä tippaakaan iske tuo 2000-luvulla sävelletty musiikki. Joitain poikkeuksia tietysti on, mutta yleisesti ottaen koen ne tekotaiteellisena kakkana. Miks ei nykysäveltäjät ala säveltämään vaikka jotain "neoromanttista" eli vähän rikki mennyttä Chopinia vaikka. Semmosesta mä tykkäisin... (pidän esim Prokofjevistä ja Shostakovichista, koska niiden musiikissa on aidosti kauneutta, vaikka biisit muuten voikin olla jotenkin vinksahtaneita).

    Että tässä "musiikista jotain ymmärtävän" tuomio. ;) Ei se ole pelkästä "ymmärtämättömyydestä" kiinni, jos ei tykkää rumasta musiikista.

    VastaaPoista
  3. Mä oon soittanut selloa 6 v lähtien. Enkä ymmärrä nykymusiikkia. Bachin soolosellosarjat rokkaa enemmän.

    VastaaPoista
  4. En yhtään ihmettele, jos nykymusa ei nappaa. Mä olen lähinnä tutustunut 2000-luvun kitaramusiikkiin ja paikka paikoin pidänkin siitä, mutta on se kyllä usein aika sekoa kamaa. Toisaalta kyllä mä sitä mieluusti soitankin, mutta ehkä mieluummin menee renessanssi- ja barokkimusa (soolosellosarja on ihana! Myös kitaralla). Ja joku neoromanttinen vodellakin voisi olla parasta.

    Mutta älä heitä kirvestä (tai selloa) kaivoon! Kyllä sen soittoharrastuksen voi aikusenakin alottaa.Etenkin, jos löytää jostain yksityisopettajan. Mutta ainakin Helsingin konservatorio tarjoaa opetusta myös vasta-alkaville aikuisille. Se vaan on aika tyyristä puuhaa, mutta niin on myös yksityisellä soittaminen. Aina voi myös koettaa päästä Sibelius-akatemian ja Metropolian pedagogiharjoittelijan oppilaaksi. Ja halvalla sellon saa esim. Tomannin verkkokaupasta. :)

    VastaaPoista
  5. Huoh, sain siis armahduksen!

    Bachin soolosellosarjat on sitä karvojanostattavaa kauneutta, mitä ihanampaa ei ole. Tähän taitaa päteä, että kyllä ennen tehtiin parempaa?

    VastaaPoista






Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...