maanantaina, marraskuuta 26, 2012

Kuuleko maa?

Tänään oli vuorossa vuosittaisten huoltoviikkojen erä nro 1 - eli lasten kuulopoli. Aamusta ampaistiin kaksin Taaviaisen kanssa matkaan. Pikkuveli jäi perhetyöntekijän huomaan (kiitos teille ihanat tädit, että voin keskittyä esikoisen asioihin kunnolla!)

Ehdin jo metromatkalta soittaa, että me ollaan sitten varmaan hieman myöhässä - kutsussa oli pyydetty saapumaan paikalle 15min ennen varattua aikaa. Sopivasti kuitenkin olimme viittä vaille vastaanotossa.

Ensin vuorossa oli kuulon tutkiminen. Meillä oli tutkijana jo entaaltaan tuttu sh ja aivan mahtava opiskelija! Opiskelija näytti Taaviaiselle, miten pitää kuunnella palikoita ja kun niistä kuuluu ääni, pistetään palikka paikalleen. Hiljaa mielessäni ehdin jo tuhahtelemaan, että saas katsoa mikä tästä vielä tulee. Ja hyvähän siitä tuli! Taaviaine hiffasi heti pelin ja leikin hengen, siinä kuunneltiin tovin aikaa palikoita.

Vuorossa oli sitten jälleen emissiotutkimus; tulppa korvaan ja katsotaan, kuinka kone piirtää käyrää. Eipähän tälläkään kerralla läpäisty, tuo sama tutkimus on taidettu tehdä meille keskimäärin kymmenen kertaa ja ikinä ei sillä tulosta saada. Hoitaja totesi, että tarkemmat kuulot saa sitten kun kundi suostuu pitämään kuulokkeita päässään. Totesin, että hyvin voi suostua jo nyt!

Ja niin mentiin! Kuulokkeet päähän ja taas kuunneltiin palikoita. Palikan sai lattaa paikalleen aina kun kuuli äänen. Viimeisenä tutkimustarjoittimella oli vielä joku korvaan tuikattava härpäke, josta siitäkin tuloksen saaminen oli aika onnen äärellä. Sitten oli vuorossa välipalaa ja rasmusnallea, kunnes päästiin lääkärille.





Lääkärireissu onkin aina se jännittävin osuus; Vuonna nakki, kirves ja muna - eli tarkemmin 2009, oli tohtorinamme metusaleminvanha jäärä. Nähdessään Taaviaisen hän tokaisi että "Eihän noista mongoloideista kukaan tiedä kuuleekone vai ei" - minä tuoreena äitinä (kundi taisi olla häthätään puolivuotias?) sain jonkinasteisen paskaslaagin siinä tilanteessa. Menin niinkin loogiseen tilaan kuin tuppisuuksi. Seuraavalla reissulla sitten aloitin tykityksen että me lähdetään täältä perävalot vilkkuen ja huuto kuuluen jos joku vielä kerrankin erehtyy haukkumaan tätä pentua mongoloidiksi! Kuulemma mieheni mukaan silloin penkissä istui sama lääkäri kuin ekalla kerralla ja olinkin tietämättäni antanut palautteen oikeaan osoitteeseen ja hyvinkin suoraan.

Noh, takaisin tähän päivään. Meidän lääkäri oli kertakaikkisen supermukava nuorimies, joka naureskeli ja jutteli Taaviaisen kanssa. Antoi kurkata mikroskoopillaankin ankkaa, josta minisälli oli tietenkin aivan innossaan! Lopputulemana oli, että kundi kuulee vallan mainiosti ihan normaalisti - eikä jatkotutkimuksille ole tarvetta. Korvat näyttävät rauhallisilta (eli hyvältä, näin ihmiskielellä) ja putkitukseenkaan ei mennä. Vuoden verran ollaan oltu ilman putkia - vuoden verran ilman korvatulehdusta. Hyvältä näyttää siltä osin!

Saimme kuitenkin pyydettyä  että lääkäri kirjaa selkeäsanaisesti epikriisiin, pojan korvat ovat todella hankalat tutkia eikä niitä näe kunnolla terveyskeskuksessa; jos on yhtään epäilystä korvatulehduksesta laittavat terkkarista samantein lähetteen korvapolille. JES! Sitä me tahdottiinkin!

Hyvä reissu, upea mieli - jälkiperin palkintona Taaviaiselle upeasti suoritetusta reissusta oli ranskalaiset mäkkärissä. Katsellessani kun kundi istui omalla tuolillaan rouskimassa ranejaan, vuodatin huomaamatta muutaman ilonkyyneleen. Niin iso ja reipas poika, niin taitava. Minun maailmanparhain pikkumieheni!

7 kommenttia:

  1. Yhyy, täällä vakiolukijakin meinaa tipauttaa kyynelen silmäkulmastaan! Itse olin alle kouluikäisestä- ala-asteiän korvapolin vakioasiakas, ja on helpotus jos ei teidän tarttis ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Ei meidän ainakaan toistaiseksi tartte :) Ollaan siellä rampattu varmaankin alta kymmenen kertaa, ekana vuonna kuulovammaepäilyn takia useammin, sitten korvapolin puolella putkitushommissa ja nyt tässä kontrollissa josta ei saatu jatkokontrolleja!

      joten, vapaus, täällä ollaan :D Saadaan joku uus poli kuvioihin? ei vaines. Pysytään etäällä!

      kiitos <3

      Poista
  2. Jes! <3 Täällä toinen tippa linssissä, huomenna ite menossa kasvukontrolliin E:n kanssa...

    VastaaPoista
  3. Oi ihana kuulla! Meillä ei Jonskun kanssa nuo kuulokokeet oikein onnannu, hieman oli mies vastarannankiiskinä niissä... Mutta sen verran mitä saatiin reaktioita, niin kuulo vaikuttais normaalilta, tietty seuraava foniatriankäynti vahvistanee sen.

    Ihana kuulla, että käynti meni noin hyvin. :)

    Ja semmoinen lääkäri, joka sanoo lasta mongoloidiksi, ansaisis potkun sukukalleuksille ja tiketin maata kiertävälle radalle lääkärilupansa lilluessa wc-pöntössä. Mur.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nää taitaa olla aika henkimaailman hommia, että milloin tenava on JUST sopivalla päällä tehdäkseen niinkuin tutkija käskee. Saas kattoo saadaanko me foniatrian käyntiä tähän perään vielä. Putelta meinasin ruikata kuitenkin lähetettä hammaslääkäriin, että tsekattais se suu; ettei siinä ole mitään mikä hidastaa puhetta. Kitalaki on aika korkea ja leuat pienet, joten oma osuutensa voi siinäkin piillä. Noh, kattellaan.

      Ja joo, se Metusalem oli tipahtanut kehityksen kelkasta näine nimikkeineen, ymmärrän kyllä että jos sen lääkärinluvan saa silloin 1800-luvulla, voi nimikkeet olla toisenmoisia, mutta ei prrrklee - ei enää 2000-luvulla sopivia. Argh.

      Poista
  4. Nuo onnellisesti päättyvät reissut, hyvin menevät tutkimukset ovat asioita, joiden takia helposti vuodattaa isonkin määrän kyyneleitä.
    Mie ainakin muistan,kuinka niihin henkisesti aina valmistautui,ja pelkäsi etukäteen.
    Kirjoitti itselle lappuja valmiiksi, tai kirjeen,että on kysymykset valmiina. Asiat kirjattuna ylös, mitä haluaa- hakee,tarvitsee.
    Millaista lausunto on nyt tällä kertaa ja mihin vailla.
    Piti olla valmius kaikkeen ja kaikenlaiseen toimintaan,mihin lapsi mahdollisesti ryhtyy,että saataisiin tutkimus menemään edes jollain tavalla läpi.

    Tunsin ilosi itse ja onnistumisesi. Nuo meidän lapset aistivat aina siellä päydän takana sen aidon ihmisen. Vilpittömän mielen, ja heidän kanssaan tutkimuksisssa ei ole koskaan mitään normaalia suurempaa härdelliä.
    Lapsemme ovat taitavia mittareita.
    Opettavat meille ihmismielstä ja suhtautumisesta aika paljon.
    Eivät he muuta ikinä,koskaan halua- kuin että heidät hyväksytään sellaisina,kuin mitä he ovat. Aika simppeli juttu.

    Tuli hyvä mieli, hiton hyvä mieli tästä.

    VastaaPoista






Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...