Et ole ikiunessa, et ole poissa,
olet tuhat tuulta puistikossa,
olet valon välke allokossa,
olet timantti hankien loistossa
Et jättänyt meitä, et ole vaiti,
olet lintujen laulu taivaalla,
olet kuiskaus viljapellolla,
olet henkays rakkaasi poskella.
Hiljentyen perheen suuunnattoman suuren surun äärellä, rintasyöpätaistelija Miran muistoksi. Kiitos että olit tukena oman matkani äärellä, miten epäreilusti elämä kohteleekaan, kovalla kädellä. Liian aikaisin, liian nuorena. Tämä on väärin.
Voi ei. Nyt on Mira saanut levon <3 Olen lukenut Miran blogia aina vuodesta 2007 asti, ja tämä Miran tarina on kyllä yksi epäreiluimmista mitä tiedän. Niin väärin.
VastaaPoistaH
Tämä nostatti muistot oman ystäväni kuolemasta kahden vuoden takaa. Sama sairaus, hieman eri kääntein.
VastaaPoistaEi näitä pysty järjellä itselleen selittämään. Julmaa, väärin, kohtuutonta, raakaa. Pala kurkussa.
Välillä kaikki menee vaan ihan pieleen. Etsi sinä nyt sitten elämän tarkoitusta.
VastaaPoistaMIran tarina -kohtalo- on yksi niistä.
Lämmin osanotto suruusi.
VastaaPoistaSamalla viikolla tuli itselle tietoon kahden nuoren syöpää sairastaneen bloggaajan kuolema, ja tuntuu ettei tälle kaikelle vain ole sanoja. Ei vain ole. Hansun tapaan luin Miran blogia vuodesta 2007 alkaen, miten toisenlaisia oli jutunaiheet silloin! Miten paljon mahtuu viiteen vuoteen.
VastaaPoistaEpäreilu elämä. Taas itkettää...
<3
VastaaPoistaMiraa jäädään kaipaamaan täälläkin. Miten jollakin voi olla sellainen elämänasenne kuin hänellä, vahva ja positiivinen. Itkin kun kuulin hänen sairastuneen ja olen itkenyt taas jo kuukauden verran kun olen seurannut sivusta hänen viimeistä taisteluaan.
VastaaPoistaTodellakin epäreilua!