torstaina, lokakuuta 11, 2012

Riittämättömän äitiyden syndrooma.

Olen huvittanut/kiduttanut (valitse sopiva vaihtoehto) itseäni katsomalla näitä dokkareita äideistä. Ykköseltä tuli dokkari Tiuskista, kakkoselta tulee uusi sarja Teiniäidit sekä Avalta tämä Vappu Pimiän juontama Erilaiset äidit. Kaikissa on esitelty nuoria äitejä, ensimmäisestä tuli mamma 15-vuotiaana, toisessa on eri-ikäisiä nuoria äitejä ja Erilaisten äitien mamma oli parikymppinen.

Omine haasteidensa kera nuo äidit näyttävät selviytyvän minun katsannoltani "ihan jees". Nuorempien äitien haasteena on se imu muuallekin kuin kotiin, haaveena opinnot ja työpaikat. Mukana on osalla arjessa tiukasti isovanhemmat ja omat vanhemmat. Mukana on myös tukitoimia sosiaalipuolen palvelukentältä.

Katsoin näitä ohjelmia vaihtelevin fiiliksin, ehkä saanut oikeen kiinni omasta ajatuksesta. Välillä tuntui että mä niiin tiedän ton tunteetn, välillä ajattelin että mistä planeetalta sä nyt oot kotoisin. Välillä ylikorostui omaan mieleeni äitien nuoruus ja sitä kautta se tietynlainen "rajattomuus" tai rajojen hakeminen.

sitten mä pysähdyin. Mikä hitto siinä on, että tälläinen kolmekymppinen pre-kurppa lastensa kanssa kokee vieläkin suuremmin riittämättömyyden, taidottomuuden, kykenemättömyyden, osaamattomuuden ja saamattomuuden tunteita? Miks mä en voi yhtä huolettomasti heittäytyä äitiyteen, miksi hitossa mun pitää analyseerata ja pohtia joka helvetin ruttu vaipassa? Mikä juttu tää on, miksi tämä on mulle näin vaikeeta, kun se on näille nuorille äideille niin helppoa - omalla tapaansa?

Välillä mä mietin, että ihan oikeesti, mitä pahaa meidän lapset on edellisessä elämässä tehneet kun ovat saaneet äidikseen näinkin kyynisen-skeptisen-väsyneen-äiteen? Minusta piti tulla paras mahdollinen äiti omille lapsilleni ja valitettavan usein olen omalla skaalallani (ei ole muuten mikään pehmeä arvosteluasteikko) vain hädintuskin välttävän riittävä äiti? Mitä ihmettä tapahtui, missä kohdin minä kasvoin näin kieroon. Jos en jaksa leikkiä enään sadattakertaa "piilota juna äidin alushousuihin" leikkiä, olen mielestäni huono äiti.

Kuka helvetti hilasi tän riman niin korkealle ja mistä löytyykään se vipu jolla sitä lasketaan? Ei vois sanoa, että vastoinkäymiset sitä laskisi, koska niiden myötä tuntuu että se rima vaan nousi. Kun tästäkin kerran selvittiin, niin nyt kyllä.

Muistatte varmaan ne epätoivon hetket, kun pelkää lapsen hengen puolesta? "Mä teen mitä vaan jumala, mitä vaan, jos sä annat lapsen jäädä henkiin" - joku tässä diilissä tuli huijauttua, koska minä luistin; sittenkin hermostun, potkin, kompuroin, komennan enkä jaksa olla kiiltokuvaäiti.

Voi psyyke, voi psyyke ja kiemurasi sun.

12 kommenttia:

  1. Äitiyteen liittyvien "kiellettyjen" tunteiden puiminen on vaikeaa kaikille, mutta kyllä se on erityisen vaikeaa niille äideille, joilla menettämisen pelko on ollut kova jossain vaiheessa.

    Kun pitää olla niin kuin _erityisen_ kiitollinen omasta lapsestaan, ettei sitä vaan oteta pois. Ikään kuin homma toimis niin :-)

    Kun muistais, että on samaan aikaan mahdollista rakastaa lasta ja olla rakastamatta valvomista, kipua, sotkua ja ihmisoikeuksien puuttumista. Vähän samalla tavalla kun voi yhtä aikaa rakastaa suklaata ja olla rakastamatta sitä samaa tavaraa vyötäröllä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heti meni perille, kun kerroit suklaasta.
      Mä toimin kuin koira; herkkupalalla tottelevaksi!

      Poista
  2. Kyynellä asti taas.
    Luithan blogistani myös sen Jari Sinkkosen ajatuksen riittävästä ja riittämättömästä äitiydestä.
    Ei me tarvita mitään poppakonsteja.

    Ja silti.
    Se ajatus.
    "Jos tästä selvitään, olen ikuisesti kiitollinen."
    Karisee oman ihmisyyden edessä.

    VastaaPoista
  3. Riman asettaminen korkealle, ja riittämättömyyden/huonommuuden/saamattomuuden tunteet ovat hyvin tuttuja ja usein tuskailen sen kanssa että miksi minä koen näin(vaikkei minulla konkreettista/aiheellista menettämisen pelkoa yms olekaan lasten suhteen ollut).Ihailen heitä, joilla on huolettomampi/armollisempi suhtautuminen omaan äitiyteen. Mutta haluan oppia sitä itsekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä meen heti sille kurssille, jossa tuo opetetaan! Huolettomuus, tervetuloa!

      Poista
  4. Ihan parhaita postauksia ollu taas sulla viime aikoina! Kiitos!
    t.Sanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Syvistä vesistä on siis apua muillekin ♥

      Poista
  5. Kirjotan myöhemmin paremmalla ajalla, mutta pakko sanoa, että tämä kirjoitus kosketti ja tosi syvältä. Jotenkin mulla on sellainen olo, että vaikka meidän polkumme tähän asti ovat olleet monella tapaa erilaisia, mutta niissä on paljon myös samaa ja samanlaisia tunteita aiheuttaa.

    VastaaPoista
  6. Riittämättömyyden syndrooma tuntuu aktivoituvan äitigeenien pyörähtäessä käyntiin. Ja sitten ne iloisesti hyrräävät yhdessä menemään. Kerro ihmeessä, jos löydät vivun, josta rimaa saa edes hiukan laskettua. Voisin nimittäin tarvita sitä jo näin etukäteen, ennen kuin mitään lasta on edes tuloillaankaan.

    Ei mulla muuta, kun ei löydy sanoja. Mutta hengessä mukana! <3

    VastaaPoista
  7. Mä oon itse kokenut, että juuri se epäonnistumisen ja riittämättömyyden tunne on se joka ajaa lopulta uuvuksiin omalla kohdalla. Ne hetket kun tuntee että on viallinen ja huono, arvoton äidiksi, vaikka toivoo voivansa ja olevansa täydellinen juuri sille omalleen. Silloin ei jaksa mitään, kun jokainen vastoinkäyminen tuntuu oikeutetulta kostolta omasta huonoudesta ja viallisuudesta. Kun siihen lisää erkkaäityiden kaikki ylimääräset huolet, uupuu voimat helposti. Kunpa osaisikin olla aina huolehtimatta, miettimättä mikä on ja miksi jne. Ei sulla ehkä sama tilanne tai samat ajatukset jotka väsyttävät, mutta halusin vain kertoa, että ainakin mun äitiys otti rajun pohjakosketuksen alkutaipaleella, ja sitä on paikattu pala palalta. Mulla on ollut mahdollisuus paikata, kun univelka on vähentynyt tämän yhden lapsen kasvettua. Sulla haastetta on tuplasti sen asian suhteen.

    VastaaPoista






Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...