torstaina, syyskuuta 13, 2012

Talouden yleiskone

Tänään on huhkittu hiki hatussa. Viikonloppuna on mun ja isännän 5v hääpäivä, sen kunniaksi kehitysvammaisten palvelusäätiöstä tulee perhelomittaja  hoitamaan meidän muksuja (kuulostaa samalta kuin maatalouslomittaja, mutta hey - onhan tää aikamoista karjanpaimennusta...)

Olen tavannut laittaa kaikki ruoat valmiiksi jääkaappiin, jotta täti pystyy parhaan kykynsä mukaan keskittymään kakaroihin. Kun kokemuksesta tiedän, että tää dynaaminen duo välillä aiheuttaa harmaita hiuksia kun yrittää saada jotakin tehtyä. Niinpä äiteen keittiössä on iltasella loihdittu nakkikastiketta, makaronilaatikkoa (sekä lihatonta makaronilaatikkoa/mac'n'cheese -styleen) ja huomenna pyöräytän vielä pellillisen lihapullia! Siinä samassa olen pessyt, hinkannut ja putsannut lieden, häslännyt tiskejä puhtaaksi, järkännyt kakaroiden vaatteet ja miettinyt, mitä hiivattia sitä päälleen laittaa lauantaina (seppälä - sä oot paras, sieltä löytyy kaikki).

Suuntimona miehen kanssa on lätäkön toinen puoli, "Eesti Eesti Eesti, kaipaan suo perkeleesti" - ja siellä Spa-hotelli. Lähtö tapahtuu lauantaina ja paluu sunnuntaina, jonka ajan meidän kakaroiden vetovastuun kotosalla nappaa hoitotäti. Ai miten ihanaa!

Tässä kaiken keskellä oon vaan miettinyt, että on tää kotiäiteen duuni ihan oikeesti hikipäistä hommaa. Vaikka laiskuriksi minua ei kukaan duunissa voi vahingossakaan sanoa, voin todeta että yhtälailla tukkaputkella meneviä päiviä harvoin on siellä "oikeissa töissä" - kun tää työmaa vaan jatkaa olemassaoloaan tauotta. Hiki valuen, kakaroiden riitelyä selvittäen, neljän kattilan ja uunin hohteessa sitä todella tuntee olevansa välillä suurtalouden emäntä, vaikka ipanoita on vain kaksi.

Ja mitä romantiikkaan tulee; aivan sama. Ei pahalla, jos mulla on tarjolla pehmeä sänky ja lapseton yö - mä meinaan nukkua. Illallisella lupaan tuijotella silmiin.

ps. kaiken tämän keskellä on unohtunut, että mun ja isännän 10v - merkkipäiväkin oli, tuli ja meni kesäkuussa. Ohhoh ja hupsis. Niin vain se arki vie mennessään!

pps. Taavianen on ihan kunnossa, nukkui hyvin, suuttui yöllä kun kehtasin herättää, viittoi että ÄITI NUKKUMAAN - suikkas käskystä suukon ja jatkoi unia. Tohotti tukka putkella päikkyyn (heillä oli konserttipäivä) ja päikystä kotiin. Illalla lauloin "missääää, silmät sinertää ja neeenäää on kauniin sininen.." - sälli itse ei taida edes koko episodia muistaa. Sen verta vauhdilla riekuttiin taas tuossa sohvalla. Huoh. 

3 kommenttia:

  1. Sulla on ihan blogi ja mainio ote elämään! Olen lukenut tätä hiljaa jo jonkin aikaa, mutta nyt oli pakko hihitellen kommentoida.

    Muistan ajalta ennen eroa jonkun hää/syntymä/spesiaalipäivän, jolloin mies oli ihanasti kustantanut meille hotellihuoneen poreammeineen ja järvinäköaloineen. Lisäksi mulla savihieronnan ja aromaterapeuttisen kylvyn. Lisäksi vielä illallinen viineineen.

    Pieleen meni - olin illalla niin rento, etteivät silmät pysyneet auki edes sen vertaa, että olisin ehtinyt rekisteröidä pettynyttä ilmettään. Aamulla (ehkä) sen jotenkin vaistosin.

    Olis pitänyt sittenkin pyytää aromakylpyyn piristävää eikä rentouttavaa öljyä ;-)

    Nauttikaa kahdenkeskisestä ajasta, täysillä.

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Parhaamme tehdään, mutta epäilen että nukkumatilla ja spa-osastolla on niskaote...

    VastaaPoista
  3. Ehee!

    Hauskaa luettavaa, mutta mikäs se on kun mammat "petaavat" hoitajille kaiken valmiiksi. Pitäis osata jättää kaappiin värkit ja luottaa, että homma hoituu...
    Tiedän, näinhän minäkin junailen. Välillä olen junaillut niin, kun Ukkokulta on jäänyt kotiin. Sitten kun palaan, niin ei ole tajuttu valmiita syödä, ostettu ja kokattu mitä huvittaa...

    Niin ja minähän junailin meidän perheen romanttisen puolen hankkimalla miehelle Pahvi-Paulan, en mitään pumpattavaa-Barbaraa kuitenkaan. Siellä se Paula nytkin makkarissa kököttää, kun me olemme sairaalassa.
    Nyt kun sairaalaan lähdettiin, oli miehellä ruokatunnin televisiovartti menossa, ei etes pussaileen ehtinyt... Paskat, vedin siitä herneet ja kuotaisin sepelit rullalle lähtiessä. Pärjätköön Paulansa kanssa, vaikka joskus kotiutuisinkin...

    Hauskaa reissua!;)

    Tiina

    VastaaPoista






Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...