keskiviikkona, syyskuuta 19, 2012

Farssi, Fiasko vai Fantasia?

Niinhän se sitten meni, että eilinen päivä alkoi muistuttaa jo kidutusta. Lämpö nousi, nokka tukkeentui, päässä humisi ja hatutti. Lievästi ilmaistuna, hatutti ja todella.

Aamulla herätessä olo oli kuin jyrän alle tintatulla oravalla. Sisälmykset kuitenkin on vielä oikeella puolella nahkaa. Pää on tukossa, joku survoi sinkkiämpärin kuuppaan. Kaikki äänet kaikuu, silmät punertaa ja hatuttaa hieman enemmän. Tuskan parahdus - kiipeilemään oppineen, jatkuvasti jahdattavan yksveen kanssa on todella rauhallista viettää äiteen saikkupäivää (onneksi Taaviainen on päikkykuntoinen; jälleen yksi flunssa selätetty ilman ekstraongelmia- JEE!). Aamulla herättiin, pestiin ja puettiin kakarat, esikko päikkyyn isän kanssa. Paskamutsi unohti lelun kotiin lelupäivänä, sekin vielä. Totesin, että ehkä esikoinen selviää tästä traumasta ilman vuosien terapiaa.



Olin saanut heitettyä puuron tulelle ja kahvia systeemiin, kun kotiovi kolahti. Sisään marssi mies, käsvarrella pussillinen lääkkeitä. "Tuus hakee nappeja, että jaksat paremmin" - isäntä oli nakannut esikon päikkyyn, käynyt apteekissa ja tullut kotio tuomaan lääkkeet mulle. Mikä arkirakkauden teko! Olin valmistautunut kiduttavaan päivään kuuman teen voimalla (rommihömpsyt kaiketi päiväsaikaan on vähän nou nou akselia?) ja buranalla. Nyt sain systeemiini tujumpaa nappia.

Tämän lisäksi isäntä nappas Taaviaisen "Lalli Lohikäärmeen" ja kävi tipauttamassa sen vielä päikylle, että tötteröi sai "näytä ja kerro" osiossa esitellä lohkarinsa. Mitä luksusta!

Aamupalataiston jälkeen soi ovikello; AINIIN - perheytön päivä. Mä olin jotenkin koomassani puoliksi unohtanut koko homman. Sanoin tädille että anteeksi, mä en muistanut soittaa ja varoittaa; mä oon karseessa rutossa mutta tuo patukka on kunnossa. Täti nappas Bulliksen kainaloon ja sanoi että kuulkaas pätkä, me lähdtään nyt puistoon ja laitetaan toi äitee nukkuun tautiaan pois. Niin ne mennä tohels puistolle, jossa tarjolla oli syyskarkeloita; oli heppaa ja pupua ja pikkumies ihan intoa tupaten täynnä. Kotiin palautui ruokaillut ja riehunut pikkumies - äiti sai unta kupoliin parin tunnin verran. Otettiin siinä sitten maitohömpsyt ja Skrapis päiväunille. Tämän jälkeen tapahtui suoranainen ihme.

Söör HullerRullerSrabaBuller veti unta palloon YLI KOLMEN TUNNIN AJAN??!!??! Tämän ajan minä kuorsasin limakalvot klyyvarista repeillen vieressä. Varin yli kolme oli ja pakko herättää poika, täytyy noutaa se ensimmäinen kotio päikystä. Tein vielä ekstravedon; soitin päikkyyn että ehtiikö joku pukea esikon valmiiksi ja työntämään sen eteiseen; mä oon rutossa ja tärisen ja huippaa - se että puran Bulliksen rattaista, änkeen hikipäissäni räkäroiskuen sisään pukemaan Taaviaista ja samalla jahtaan Bullista -saatte kutsua monosen pojat muuten paikalle. Vastaus oli että tottakai laitetaan!

Niin vain hain sitten isomman tihutyöläisen kotia (vetäs veikkaa pataan kaulimella iltapäivällä...) ja tultiin lätäköiden kautta kotio. Rapussa mukeloita ja rattaita roudatessani meinasin luovuttaa ja käpertyä porrastasanteelle itkemään sikiöasennossa, mutta onneksi päästiin kotiin asti. Potkasin pojat olkkariin leikkimään ja asetuin raato-asentoon sohvalle, toinen silmä auki. Poikien tahti, vauhti ja äänentaso on suoraan käänteisesti verrannollinen mun tahtiin, vauhtiin ja äänentasoon. Uskomatonta kakaramatematiikkaa...

Onneksi mies tuli pian himaan.

Mutta, farssin ja fiaskon kautta voittoon, flunssapäivä joka kääntyikin melkein kotiäiteen fantasiaksi siitä, miten onnistuneestikin voi joskus sairastaa. Kyltäätästä. Lisää nappeja, vähän lisää D-vitamiinia, echinaforcea (tsiisus mitä tinneriä, mutta menkööt kun mies sitä mulle tunkee) ja toivoa siitä että tää rutto on pian selätetty. Viikonloppuna ois sekä Bulliksen 1v kahvikutsut että ne ystävän THE bileet. Katotaan kuinka kurjan käy!

4 kommenttia:

  1. Mun täytyy kyllä ihailla tuota sun positiivista elämänasennetta! :DD Ei irtois meikältä tuossa kuosissa. Yritäs parantua siellä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä? Positiivinen? Ei mahdu samaan lauseeseen!!! Mä oon yhtä paljon positiivinen, kuin se että kakka haisis ruusulta!
      Kyynikko, inhorealisti ja ironikko iskis ehkä enemmän :D

      Mut hei, mulla onkin nyt hyvät lääkkeet. sillä mennään. Mut kiitos!

      Poista
  2. Kyllä on ollut onnistunutta sairastamista. Täälläkin köhistään ja koitetaan selvitä päivästä päivään elossa kolmestaan isoveikan ja pikkutytsyn kanssa. Onneksi ne tajusi eilen nukkua myös parin tunnin päiväunet SAMAAN AIKAAN. Wau! Sitä ei ole ennen tapahtunutkaan. Sairas äiti kiittää.

    (Ja miten niin rommitujaus on nounou? Mulle kelpais, jos olis kaapissa. :D)

    Paranemista sinne, jos ei ole jo tauti tajunnut kaikota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo siis yhteisaikaiset päiväunet on sairauspäivänä ehdoton hitti, onnistumisesta ei vaan ole takuuta...

      Mä jotenkin ajattelin että jos mä haisen rommilta kun haen lapsen hoidosta, niin voi tulla sanomista :D Ehkä sitä koko lekaa ei tarttis kitata...

      Tauti ei ole tajunnut kadota, mutta lääkkeet on hyviä ja näinollen ne helpottaa oloa. Vähän jännittää se, että kuinka mun viikonlopun oikein käy.. Noh, aika näytttää!

      parantumista ja tsemppiä sinne!

      Poista






Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...