Kun mikään ei riitä...

Sain tänään ryöpyn. En ole kuulemma leikkinyt juuri ollenkaan lasten kanssa tämä loman aikana. Jumalauta että kourasi ja pahasti. Myönnän, en ole keskittynyt täydellä intensiteetillä lasten kanssa puuhaamiseen, koska nyt on ollut sauma hengittää vapaammin. Olen lukenut, nukkunut, nuokkunut koneella - mutta myös pyykännyt, tiskannut, siivonnut, järjestänyt, perkanut, pakannut, kirjoittanut tarpeellisia dokumentteja paikkoihin ö ja x.

Joskus löysin runon

Kuinka tuli minusta nuoresta naisesta huushollin yleiskone.
Olen vuoroin tiskirätti, pölynimuri
tai moppi.

Siinä välissä olen kokki, lastenhoitaja ja
viisas vaimo.


Toivomuksesta olen tyhmä vaimo ja
autonkuljettaja.


Organisaattorista muunnun puhelinvastaajaksi ja

yömyöhällä kiihkeäksi rakastajaksi.
(Kirjoittaja tuntematon)

Niinpäniin. On miljoona ilmansuuntaa mihin revetä. Pitää muistaa, pystyä, jaksaa, hoidettava. Olla kiukuttelematta, olla olematta itsekäs. Toimia, tehdä, jaksaa ja uhrata. Kuopata tahtonsa toisten toiveiden alle.

Olen vastaanottajana kaikkien neuvoille ja ohjeille. Minä riittämätön äiti, minä kykenemätön äiti. Lohdutan väärin tai tarjoan väärää iltapuuroa, höh - miksi en saanut kaakaota.

Voi hevonhelvetin äitimyytti.