4.8.2012 oli juhlan paikka. Meidän "En varmaan syö mitään, en varsinkaan puuroa" lapioi pienellä kannustuksella aamupuuron itse suuhunsa. Se on oikeasti kuin Everestin valloitus tässä torpassa!!!
Pääsiäisen ajasta alkanut voittokulku ruokailun saralla jatkuu. Kesällä oli vähän laihoja jaksoja, jolloin kundin paino putos peräti 400g. Tuossa vajaan 12kg varressa se on aika paljon. Mutta nyt, kun viime viikolla sälli oli kolme päivää treenaamassa päiväkodissa isojen puolella, on ruoka pudonnut ihan uuteen malliin.
Laps syö, se syö jopa puuroansa! Ehkä sittenkin, mun ei tarvitse syöttää Taavaiselle aamupuuroa vielä kymmenen vuoden päästä.
Ja kyllä. Mun mielestä tälläisessä post-keskosuus arjessa vaikein asia on ollut ainaiset ruokailun ongelmat. Ne on vetänyt mehut joka hiivatin kerta.
Mutta nyt. Puuroanarkistin voittokulku on alkanut!
Tämä on kyllä niin hienoa luettavaa! :))
VastaaPoistaKertakaikkisesti mielettömän upeaa!
PoistaAijai, lueskelin tässä noita viime aikojen postauksia ja haluaisin sanoa vaikka mitä. Mutta...en uskalla! Avaudun siis vain puuroaiheesta :D
VastaaPoistaItse inhoan puuroa, eikä lapsikaan siitä liiemmin välitä (itselläni ehkä taustalla lapsuuden tuputustraumat, enkä halua vahinkoa kiertämään ;)). Me siis eletään ilman puuroa ihan onnellisesti, onneksi mualimassa on muitakin ruokia. Eipä se puuro kovin lihottavaakaan ole, ellei sitten iske kahta voisilmää kyytipojaksi...
Ruokastressiin noin muuten osaan kyllä vähän samaistua, ja siihen riemuun kun ruokapöydässä onkin kivaa :) Iloisia syömähetkiä teille!
Saisi tuo syödä vaikka kaarnanpaloja ilta-ja aamupalaksi, jos tahtoisi. Mutta kun ei tahdo. Mieluusti ei tahtoisi syödä mitään jos saisi valita. Suklaata, ranskalaisia ja sipsejä menisi- ei muuta. Tässä on käyty hirvittävän pitkä taisto että ollaan saatu laps syömään ilman oksentamista, ilman masunappia tai nenämahaletkua. Puurosta tuo on tykännyt aina, osannut sitä pyytääkin; muttei tahdo lapioida. Tuputustraumoja tuolla taitaa olla vaikka koko planeetalle jakaa, kun ei ole syönyt omasta tahdostaan yhtään mitään syntymästään lähtien. Paitsi sitä suklaata :D
PoistaOnko muita ehdotuksia? Ei syö kasviksia (rakenne väärä, köittää ja räkii pois), ei syö leipää (vaalea, tumma, välimuoto, täkyillä tai ilman, rieskat, pullaleivät, ruisleivät, karjalanpiirakat - ei) niin että siitä sais murua enemmän (puruvoima liian heikko leuassa, tekstuuri suulle vaikea). Lapsiparka syntynyt kaiketi mielikuvituksettoman äidin perheeseen? Muroja saa aina silloin tällöin, oppi viime viikolla niitä syödä.
Noh, nyt on alkanut todella ne vaivat helpottamaan.
Uskaltamattomuuteen on sanottava, että olen kohteliaasti pyytänyt että jos ei ole asiallista sanottavaa - voi jättää sanomatta. En tiedä onko sanomisesi jätetty sanomatta sen takia että tahtoisit sanoa jotain, joka voisi tuntua kurjalta - vai siksi ettet vain tahdo sanoa. Jotenkin jäi kylmä hiki niskaan etukäteisesti; njäh.
Mutta, syöminen voi olla tosissaan hauskaa -se on uskomaton tunne se. Se että lapsi nauttii ruoasta ja ruokahetkistä, tekee gutaa. Se, että laps kertoo olevansa nälkäinen, on UPEAA; se että hää vielä syö on kertakaikkisen megalomaaninsen mahtavaa!
Höh, en tarkoittanut aiheuttaa kylmää hikeä. Tuli vaan vähän paha mieli sun puolesta noista äitimyytti- ja uhrautumisasioista. Ei mulla varmaan mitään asiatonta sanottavaa olisi, kunhan vaan aina kerään kierroksia noista aiheista. Taisin nyt kommentillani turhaan aiheuttaa jotain negistunteita, anteeksi!
PoistaJa joo, oon ymmärtänyt että teillä tuo syömistaival on ollut PIKKASEN haastavampi kuin esim. meillä. Meidän poika on hoikka maitoallergikko, ruokalakkoja on koettu aina hetkittäin, ja kyllä se syömättömyys vaan saa stressikäyrät nousemaan. Vaikka kuinka yrittäisi tolkuttaa itselleen, ettei se lapsi nyt ruokapöydässä voi nälkään kuolla..
Puuron sijasta meillä syödään lähes aina aamu- ja iltapalaksi maustamatonta jugurttia, kaura-sellaista. Yleensä hedelmäsoseella höystettynä, joskus mukana banaania tai marjoja, mysliä tai Talk-muruja. Jos ei olisi tuota maitojuttua, syöttäisin laiheliinille sitä törkeän rasvaista partasuujugua! Toki jos teillä puuro maistuu, niin sehän on hyvä - halpa ja helppo ruokahan se on.
Yhden sukulaistytön vanhemmille oli muuten joskus neuvolassa sanottu, että syöttäkää vaikka sitä suklaata jos ei mikään muu uppoa. Tai tunkekaa suuhun lihapullia telkkarin edessä. Onneksi meillä ei ole tarvinnut ihan kohtuuttomasti kikkailla, tällä hetkellä laps syö oikeinkin hyvin ja ne miinuskäyrätkään ei enää liiemmin hätkäytä... Hienoa että teillä homma sujuu noin hyvin! Toivottavasti tuo Vaihe kestää pitkään :)
Ai, määkö vai herkkisvai minä vai? Hih! Aina uskomassa pahinta. Siispä nöyrimmät anteeksipyynnöt siitä!
PoistaTuo äitimyyttishitti on mun lempiaiheita, sehän muo jaksaakin vallan naurattaa, että tälläinen sukupuolten tasa-arvoa kannattava äiti joka ei tod. usko oikeasti niihin - kompastuu johonkin helkatin sisäänupotettuihin heteronormatiivisiin arvoihin :D
Meillä tuo ruokahomma on kyllä onkelma. Parta-äijää ei syö, ei syö makeita soseita, ei syö tavisjugua, ei soija- tai kaurajugua - siis itse. Jos syöttää, niin sitten uppoaisi. Me yritettään tästä meidän ou sou laajasta varieteetistä löytää ne limbot jolla saa tuon lappaamaan pöperötskelit itse näköä kohden. Lämpimissä ruoissa on jo täydellinen suksee, harvemmin tarttee syöttää. Mutta aamu-ja iltapala vaatii jotain ihmettä vielä - tosin tänäänkin sain puhutettua iltapalalla viisi lusikallista puuroa ihan isse lapioituna (laskeminen on hitti...)
Me joo ollaan oltu tätä sakkia, joka ruokaili telkkarin edessä, kuunteli radiota, käytti käsinukkeja jne. linjastoa. Samoin meille on sairaalan puolelta sanottu, että se on evvk mitä sälli syö, kunhan syö. Mutta taasen vammaisneuvolan terkkari harrastaa hattuilua, se ei ole ollut ihan samalla kentällä tässä pelissä. (Long story - ja taitaakin löytyä täältäkin jostain postista!)
Mutta siis, kiitos, anteeksi, kumarrus, pokkaus, naurahdus ja silleen!
Iloa päiviin ja valoa iltaan :)