Jes ja Blää.

Houston, We have water!


Ahdistuksenpoikanen sai kyytiä, kun viimeinkin tänään iltapäivällä saatiin torppaan vedet. Meiltä tosissaan passahti vielä kokonaan pikkuvessastakin vedet, kun lämminvesipumppu vielä kaupan päälle lahosi kellarista. Soitellessani huoltomiehelle totesin että voin vääntää putkarin solmuun munistansa, jos se tekee oharit. Vielä tänään iltapäivälläkään nimittäin sälliä ei näkynyt. Oli luvannut tulla heti aamusta, mutta ei miestä näkynyt. Onneksi, hän saapui sitten paikanpäälle ja loppuviimein kun seinä eilen oli aukipiikattu, oli homma nopea tehdä.

Tiedän, ettei tämä ole niin vakava juttu. Tiedän sen todella. Mutta jostain syystä mun stressikynnykseni meni aivan punaisen puolelle. Viimepostauksessa artikuloimani ajattelemattomuus nimittäin jäi kummittelemaan omaan mieleeni. Tottakai. Tärkeintä on terveys ja perheen hyvinvointi. Kaikki muu tulee jälestä. Siinä hetkessä kun oma stressipalkki vetää punaisella, sitä ei edes osaa ajatella selkeästi. Seitsemän päivän lämminvesipuutos aiheutti infernaalisen hatutuksen, varsinkin viime keskiviikkona kun koko Turunreissu oli vaakalaudalla; oli auki ihan kokonaan että onko meilläkin megaluokan vesivahinko asunnossa ja muutetaanko me tämä perhe johonkin omppuhotelliin. Onneksi ei tarvinnut.

Se miksi tämä stressaa ehkä ekstrastikin, on se että ostimme tämän asunnon siinä uskossa että perinteiseen tapaan toteutetun linjasaneerauksen, sen piti alkaa tänä vuonna. Alustavasti helmikuussa. Kaikki työsuunnitelmat, kaikki oli tehty. Firma valittuna, odottamassa GO- käskyä.

Kunnes, homma puhallettiin poikki; Mummokoalitio on uskonut pinnoitusfirman lobbarin propagandaa siitä, että homma voidaan hoitaa vetämällä uudet pinnat putkien sisään. Ongelma on toisenmoinen; kun taloyhtiön tarpeena olisikin vain tehdä vesinousut. Mutta. Tässä talossa on suurimmassa osassa asuntoja alkuperäinen, vuoden -63 vesieristys. Samoin sähköt ovat menneeltä vuosisadalta. Kaasuputket pitää koeponnistaa. Asbestieristeet purkaa lain mukaisesti vuoteen 2017 mennessä. Vesikalusteet ja pisteet on asianmukaisesti kunnostettava ajan tasalle.Putket on jotakuinkin metallista reikäjuustoa ja niiden paikkaaminen pinnoittamalla on kuin tunkisi purukumia autonrenkaaseen. Kun on kuulemma halpaa. Sen lisäksi Suomessa ei suositella tällä hetkellä tehtävän pinnoitusremontteja talousvesiputkiin koska luotettavaa tutkimustietoa siitä, mitä veteen liukenee - ei ole olemassa. Tehkää poistoviemäreihin mitä tykkätte, mutta lapsia ei myrkytetä jollain rööriin räittävällä paskalla. Onneksi, kaupungin rakennusvirasto ei myönnä käyttövesiputkien pinnoitukselle lupaa tällä hetkellä.

Vanhat sanonnat pätee; köyhän ei kannata ostaa halpaa, pellestä ei tehdä taikuria yhdessä yössä sekä ilmaisia juustoja on vain hiirenloukuissa.

Ostimme asunnon uskoen, että saamme parin vuoden sisään tehtyä tästä unelmien kodin. Nyt on remontti seissyt vuoden, koska varsin ei kannata mitään suurempaa tehdä - kun sitten revitään keittiö, kylpyhuone ja pikkuvessa alkujuurilleen. Elämme siis odotuksen ja laatikoiden keskellä. Ja odotamme myös pahimmassa tapauksessa sitä, että kaksivuotinen karenssi myyntivoittoveron kohdalla umpeutuisi - me lähdemme tästä ja vikkelään, jos tulovedet pinnoitetaan. Vaan kukapa aikapommia ostaisi?