Äitienpäivä tuli ja meni. Sanottakoon, että alku ei ollut kovin mehevä - rakkaalle aviomiehelle ei menen kolmannellakaan kerralla perille se että ois ihan hitsin kiva saada kortti tai joku pieni lahja moisena julhlapyhänä. Meni siis mökötykseksi. Höh. Kolmas äitienpäivä kiukkuista vaimoa katsellessa vois ehkä antaa jo osviittaa siitä, että samaa virhettä ei ihan kannata tehdä neljättä kertaa. Jos luet tämän armas; oikeasti - ens vuonna on paikattavaa.
Kuitenkin ilta toi tullessaan upeutta; meitä oli kuusi todella upeaa naista, hyvää ruokaa ja erinomainen elokuva! Moisella keräilyharvinaisuuserällä kävimme siis ensin syömässä ja sitten katsomassa Kovasikajutun.
Leffa oli oikeasti henkeäsalpaava. Ehkä tämä äitiarsenaali erottui joukossa siltä, että me rutistettiin kourissamme nessupaketteja. Silloin tällöin piti tirauttaa muutama vallaton kyynel. Ihan vain sen vuoksi, että tottakai ajatuksena oli kärjessä se, kuinka meidän lapsemme sitten joskus. Fiilis oli niin mielettömän positiivisella puolella elokuvan päälle, ettei tosikaan - se varmaan herättää oman postauksen ajallaan.
Leffan lopuksi sällit oli keikalla saksanmaalla. Eräällä klubilla soittaessa, kamera kuvasi yleisöä; seinän vierellä istui joraamassa nuori down-sälli, pipo päässä ja huppu korvilla, tuoppi kourassa ja hymyillen. Multa aukesi sekunnissa hanat; jostain maailmankaikkeuden säteistä tuli samantein sellainen olo, että tuollainen on meidän Taavianen sitten isona. Saas katsoa!
Ja kun pätkä oli ohi ja viimeiset lopputekstit rullasivat ohi - meidän arsenaali aiheutti yleistä iloista pahennusta taputtaen ja viheltäen. Että jos olit samassa näytöksessä, tunnustetaan. Me siellä! Ei vain voinut muuta! Kesken leffankin meinasi päästä keikkahuumassa vallattomia huudahduksia ja kiljahduksia, taputuksista puhumattakaan. Ei tuollaista pätkää joka on täynnä tunnetta, voi tasaisella persiillä katsoa. Pitää hytkyä ja hetkua, nauraa ja itkeä. Elää koko tunteiden kirjolla mukana!
Leffan jälesti juotiin vielä pitkän kaavan mukaan iltakahvit.
Ihania äitejä, kullanarvoisia ajatuksia, upeita ihmisiä. Kertakaikkisesti.
Taaviainen voi olla aikuisena mitä vain. Minä toivoisin, että hän on yksi muitten joukossa ja samalla se oma persoonallinen ittensä. Minä toivoisin ettei häntä sormella osoitella sanoen kato down, haluaisin ihmisten sanovan "vitsi, miten hyvä toi jäbä on tossa". Että silloin elettäisiin jo sellaisessa yhteiskunnassa, jossa erikoisuutta, minkäänlaista, ei alleviivata vaan osataan elää tasavertaisina, mutta persoonina. Ja jos toinen tukea tarvitsee, sitä osattaisiin antaa myös alleviivaamatta.
VastaaPoistaVoi olla, että elän jossain haavemaailmassa. Että ihmiset Taaviaisen aikuistuessa ovat yhä vielä raadollisia ja tunteettomia. Että ihanteet ovat silloinkin vääristyneitä ja ihmiskaukaisia. Ajattelin silti tällä vilosofialla tallata tän elämän ja sillä tavoin kantaa ihan pienen korren kekoon, jotta asenteet alkaisivat muuttua.
Taaviainen on ihana poika. Ja sinä olet sellainen äiti, jonka turvissa hänestä takuusti kasvaa aivan upea mies. Omissa kengissään kulkija.
Niinpä!
PoistaSitä toivoo, että maailmankatsomus avartuisi riittävästi myös ympäristössä - jotta Söör saisi olla mitä hän itse haluaa ja tulisi hyväksyttyä juuri itsenään!
Kiitos. Ihania sanoja <3
Taaviaisesta tulee varmasti ihana ja rakastettava mies, kun noin rakastavassa kodissa saa kasvaa!
VastaaPoistaMinäkin haluaisin nähdä tuon leffan. En vaan oikein tiedä, milloin tässä pääsisi sitä katsomaan, kun yksi tissitakiainen rajoittaa vähän elämää juuri nyt. Ehkä Kovasikajuttu tulee joskus telkkarista myöhemmin...
Saanko linkittää blogisi omaan uuteen blogiini ihanhyvaelama.blogspot.com?
ja omapäinen ja temperamenttinen ja ja ja :D
PoistaSuosittelen pätkää kyllä - sen voi sitten vaikka skaffata dvd:llä tai lainata?
tietenkin saa linkittää, pitää pyrähtää vastavierailulle!
Kiitos ajatuksista!
Sama se oli meillä, ei opittu tälläkään kertaa että vaimoa voi ja pitää muistaa äitienpäivänä! :D
VastaaPoistamä kyllä nimenomaan uskon että yhteiskunta muuttuu, ja toivonkin niin, ja koitan omille lapsilleni opettaa maailmaa viisaasti. meillä ei sallita puuttumista kenenkään erityispiirteisiin, niin kauan kun voin asioihin vaikuttaa. tai oikeestaan tarkoitan sillai, että pyrin korostamaan sitä että jokaisella on erityispiirteensä, erilaiset perheensä ja oma elämänsä. nekin on erityisiä jotka näyttää tavallisilta päällepäin. kaikilla on mahdollisuus olla mitä tahansa. jooko?
VastaaPoistamäki haluun nähdä kovasikajutun! ja parasta laatuaikaa on ihan pienet hetket, poissa kotoa, hyvässä seurassa. hiis.