Kun asiat järjestyy!

Mikä fiilis! Mikä FLOW!

Kun asiat lähtivät rullamaan, ne pyörivät upeasti oikeaan suuntaan. Vaippojen hakeminen aiheutti kiristystä leukalihaksissa, kun "ei kuulunut kellekään" - eilisellä terkkarilla ne kuuluivat.

Eilen meni lähete hoitotarvikejakeluun. Aamulla soitti hoitaja, että tilaa - homma on hoidettu. Ennen kuin edes ehdin soittaa, hoitotarvikejakelusta soitettiin että sopiiko perjantaina aamupäivällä, tulis kolmen kuukauden tarpeet.

Asiat vaan toimii. Ihana tunne!

Lääkäri on aivan mahtava. Sanoo, että varaatte ajan ja tulette jos huolestuttaa. Että hoidetaan, ihan varmasti hoidetaan. Terkkari sanoo että soita heti kun on asiaa, kyllä me hoidetaan. Sanoin hoitajalle että lääkärimme on luojan lahja kehitysvammaisten lääketieteeseen; hoitaja sanoi että lääkärin sydäntä lähellä on keva-asiakkaat ja sen huomaa. Hoitajalla itsellään on ds-sukulainen, joten meidän Taaviainen sujahtaa johonkin salaiseen lokeroon hänen sydämessään.

Miten upeaa. Ihmisiä, jotka haluavat auttaa ja ovat sydämellisiä. Sanoin, että te ansaitsette isot kasat kukkasia ja kahvia. Nyt on sellainen olo, että meitä kuunellaan. Meidän terveysongelmat otetaan vastaan. Meitä hoidetaan!

Upeaa.

Sanoin samalla, että välillä lääkäreiden suhtautuminen on ollut "mutta kun tämä down" -tyylistä. Että ei hoideta vaivoja, koska "ne kuuluu downin oireyhtymään". Omalääkäri sanoo, että totta ihmeessä hoidetaan, vaikka kuuluisikin niin miksi pitäisi hyväksyä, kun asialle voidaan tehdä jotain!

Maailmassa on upeita, upeita, upeita ihmisiä!

*hehkuti hehkuti ilo ilo*