Päiväkodissa asiat ei taaskaan suju kuten on toivottu. Samaa asiaa veivataan toista vuotta. Nyt mä sanouduin jo hommasta irti, seuraavaksi lähtee mies juttelemaan. Samalla valmistelen sähköpostia päivähoidon alueen johtajalle, oman päikyn johtajalle ja kehitysvammatukiliiton lakimiehelle: sama kirjelmä koko köörille. Asiaa en sen enempää jaksa/tahdo avata, mutta samas veneessä keikutaan yhä edelleen.
Toisaalta, olo oli vähän pessimistisen iloinen; eihän sen ilon olis luullutkaan kestävän niin pitkään. Taas ollaan vääntämässä jotain, on lippua ja lappua ja lomaketta.
Mielen piristi puolentoistatunnin pitkä hikilenkki naapurin kanssa, saipahan mieltään auki ja kiukkua purettua katuun. Haaveissa ois syssyllä vetää Midnight Runin "mammasarja" eli viimeisessä lähdössä raahustaa se 10 km lenkki.
Kyllä tää tästä. Kiukku puretaan pururadalle, prkl.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.