perjantaina, maaliskuuta 30, 2012

Yllätyshyvä?

Tänään päiväkoti pitää kehittämispäivää. Se tietää kotipäivää molempien sällien kanssa. Eilen illalla tajusin, etten ole käynyt kaupassa ja että mulla ei ole kuin hartaasti loihdittavaa ruokaa molemmille.

Aamu valkeni äkäisenä. Esikoinen istui potalla ihmetellen aamuohjelmia kun Tosikoinen kiukkusi lattialla. Yö oli ollut palasia, koska flunssa pärrää edelleenkin Tosikoisen nokassa. Esikoinen pelleili puuron kanssa, Tosikoinen hinkkikieltäytyi.

Fiilis oli jotakuinkin tasoa "jippii ja hanurilleen menee"- tasoa.

Yhdeksän jälkeen päätin, että nyt ulos tästä torpasta; mä en jaksa kokkausturneeta vaan käydään kaupalla. Hyvinrakennetun sotasuunnitelman jälkeen aloin pukemaan Esikoista joka iloitsi suuresti että sai laittaa päälleen Kalahaalarin (ah, välikausi) ja sormikkaat (ah, inhat toppatumput saa laittaa piiloon). Sitten oli Söör Vaateanarkistin vuoro; huutaa täytyy kuin avomerihinaajan, aina kun vaatteita puetaan. Rääkyvä Pulla saatiin nakattua rattaiden alakoppaan ja käskytin Taaviaisen ovenavaushommiin.

Päästiin pihalle ja Taaviainen mennätallusteli iloissaan (ihanaa, hiekat oli harjattu kadulta!). Pitkän matkaan mennäkummasteltiin autoja, kaivureita ja lintuja. Koirankakkapujoittelu oli aikamoista, mutta suuremmilta shaibavahingoilta säilyttiin.

Matka oli lystiä, meillä oli hauskaa. Stressipykälä ei missään vaiheessa noussut ja kerrankin, koko lauma oli pihalla ilman että meinaisin kaupata lapsia vastaantulijoille.

Kaupalta löydettiin palvelutiskistä kalapataa, jälkkärin sai sälli itse valita; otti vanilijavanukkaan (jes, se SYÖ!)

Aamulla isoveikka viihdytti pikkuveikkaa. Taavianen totesi että "Pullaveli Kiltti" - hienoa! Toistaiseksi siis Isoveikka pitää pikkuveikkaa kilttinä, kunnes tuo varastaa Isoveikan lelut...


Tallusteltiin takaisin kotiin, kun Pulla aloitti äänijännetreeniään. Rauhassa mennessä kukaan ei kiukutellut, kukaan ei vetänyt raivareita, kukaan ei aiheuttanut kohtausta. Upeeta!

Kotosalla syötiin ruoat, Pulla veti puolitoista (!!!) purkillista mössöä ja Taaviainen pisteli kalanpaloja riemuhihkuen, kertoen samalla tarinaa lehmästä ja lehmävauvasta jotka lähti veneellä katsomaan kaloja (jep, uusi kuvio maitotölkissä...)

Nyt noi molemmat nukkuu. Siis miettikää!

Niin monta miljoonaa kertaa tän päivän aikana mulla on käynyt mielessä, "näinkö kivaa tää voi olla!?" - koska tähän mennessä, tää ei ole näin kivaa vielä kertaakaan ollut. Jotain iloista on tapahtunut. Ehkä mä oon vaan oppinut miten tän katraan kanssa voi pärjätä, miten palettia pitää pyörittää että jokainen on mahdollisimman rauhallinen? Siihen samaan tietenkin tarttee hyvän päivän lapsille ja itselleen.

Asenne mulla ei ole muuttunut, jos joku nyt siis haluaa kertoa siitä miten vaan pitää ottaa niskasta kiinni. Ei. Tässä vaan tänään kakarapalapelin palaset loksahtivat kaikki mukavasti paikoilleen. Huomenna voi olla vallan toisenmoinen päivä - mutta, tänään ainakin tähän mennessä, on ollut kertakaikkisen IHANAA.

Nyt mä heitin hetulaani ison kahvin, vähän höpöhöpöhiilareita (öhöm. lihiksen ja suklaata...) ja tässä mä ny oon. Valvon noiden unta. Aika mehevää.

8 kommenttia:

  1. Hurraa! :) Onnittelut onnistuneesta päivästä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se ei vielä ole ohi, mutta voiton puolella? :)

      Poista
    2. Hienosti meni ihan iltaan asti <3 Nyt noi molemmat riivendaalerit vetää unta palloihinsa, massut täynnä pöperöä! ohhoh!

      ihmeellistä!

      Poista
  2. Oih ja voih, niiiiin ihana kirjoitus!
    Tuota se lapsiperheen arki on parhaimmillaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä oikeesti on nyt illalla sellainen olo, että hiljalleen voi ymmärtää mistä moni muu vouhkaa. Tää on tosi ihanaa, kun se on ihanaa. Vau!

      Poista
  3. Ihanaa! Satumoista!

    Kuten niiskuneiti sanoi. :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana päivä - hlvetilinen yö. Suoraan satukirjasta Kingin tuotantoon... Me vanhemmat pohditaan parhaillaan, saako silmäpusseista sidottua kaulahuivia :D

      Poista
    2. :D eipä täälläkään kummonen yö ollut.. kuunneltiin yö kuinka sukulaistyttö (1v) huusi koko yön... huoh.. tuli kyllä mieleen, että on ne se 2-vuotias vaan jo iso ja paljon sitä on unohtanut parissa vuodessa. Tuommosiako ne yöt oli? Tuotako me nyt halutaa? :D ies vaan totes että joo,juuri tuota

      Poista






Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...