maanantaina, tammikuuta 30, 2012

Näin.

Leuka rintaan vaan ja reippahasti kohti uusia pettymyksiä!

Lääkäristä saldona vittuilu; "oletko ehtinyt liikkua vähään aikaan, sulla on noi korsettilihakset vähän huonossa kunnossa" - nou shit sherlock. Ihanko tohtorintutkinto tuohon tarvittiin. Luettelin sitten viimeisen 5kk tapahtumahorisontin jonka jälkeen lääkäri kattoi silmiin ja sanoi, että on tainnut olla vähän kiire. Näinkö veikkaat? "Onko tunnottomuutta" - joo on. Sekä sielussa, että tuossa vatsanmöhkylässä joka sipulisäkki-lempinimeltä tunnetaan. Mutta se on vaan normia.

Mitään buranaa vahvempaa ei tähän kohtalonriepomaan kropanrumilukseen saatu; totesin etten tahtoisi riskeerata imetystä jos ei ole pakko. Pakkohan ei ole kuin käydä paskalla ja kuolla. Lääkäri veikkasi, että reipas liikunta auttaa. Tässä vaiheessaa muo kiinnostaa liikkua yhtä paljon, kuin kiviä kiinnostaa keskustella. Silti puristan ittestäni irti jatkuvaa liikettä: käveltävä on koska istuessa ja maatessa tämä kehoavärisyttävä vitutuksen ja tuskan olotila pahenee. Koira saa lenkkiä ja pakkasessa on kiva olla. On se hyvä että tuli hommattua alkuviikosta uus toppatakki!

Huomisen päivän pelastaa planeetan paras, ihanin, parhain ja muutenkin mahtavin 16v kummityttö, joka tulee jeesimään selkävikaista kummitätiään. Nostokurjeksi tuon kakaran vois nimietä, koska olotilan vaikein ulottuvuus on nimenomaan nostaminen ja kumartuminen.

Apteekissa oli oma tuttu apteekintäti paikalla. Luojan kiitos. Pääsin kertomaan, että viimetreffiemme jälkeen (vesirokko vol 2.) tuli seuraksemme myös paskatauti ja nyt tämä selkäjumi. Täti on ihan mahtava, naurettiin yhtäaikaa kun kerroin tunteistani tätä ah-niin-upeaa terveyttäni kohtaan. Tätsy tenttas, että onhan kaikilla d-vitskut ja maitohappobakteerit kunnossa? On. Otetaan vielä tuo poppamies tuonne olkkarin nurkkaan heiluttelemaan jotain voodoonukkea, niin on koko "näin et sairastu" saldo kasassa. Toivotti hyvää onnea ja sovittiin tapaavamme ens viikolla.

Pulla käytettiin tässä rytäkässä vielä neuvolassa. Viralliset speksit on 65cm ja 8.4kg - rokotteet lykättiin.

ps. Joku anonnilli aikoinaan avautui ettei tahdo lukea enään kun täällä on vain monguntaa sairauksista ja väsymyksestä; kuulemma ihan tavallista kaikissa lapsiperheissä. Pun Intended; jos kaikilla lapsiperheillä on arki näin penaalista, ihmettelen niitä jotka siitä huolimatta jaksaa lisääntyä. Meinaan, tässä vaiheessa tautirumbaa ei hetkeekään kutkuta ajatus suurperheestä. Ei hetkeksikään. 

10 kommenttia:

  1. NO se on NIIN perseestä! Mulle ne lääkärit hoki ihan samaa silloin. Lihaksia, liikuntaa... just, sellaiset ohjeet kun en pääse sängystä edes ylös?! Kiitti vaan.

    Kävely auttaa. Ja lepo. Ja lääkkeet.
    Voimia toipumiseen. Tiiätkö, toi voi olla ihan sun kropan vastalause kaikelle sille mitä oot nyt joutunu kestämään. Niin mulla kävi. Selkä sanoi naks kun oli niin paljon liikaa kaikkea.

    Tsemppiä. <3 Sympatiaa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos isosti tsempeistä ja sympatiasta, ne vastaanotettiin ilolla ja kerrottiin kropalle, että ny on aika jo hiljalleen hiipiä parempaan. Se tuntuu niiiiiiiiiiin turhauttavalle ajatella tosissaan sitä liikkumista, kun resurssit on mitä on ja kipu kietoo. Mä veikkaan kans että tää työkone aka. kroppa sanoo sopparia irti tästä ajasta. Mutta parempaa kohden on mentävä!

      Aurinkoisia päiviä ja voimia eloon sinne!
      kiitoksia vielä tsempityksistä. Tarpeeseen tulee!

      Poista
  2. Tsemppiä kovasti! Toivottavasti tuo tautilotto kääntyisi taas vaihteeksi vähän onnekkaampaan suuntaan teidänkin osalta.

    Oletko ajatellut käydä näyttämässä selkää hieroja-fysioterapeutille tai vaikka osteopaatille? Itse olen tällaisilta tahoilta saanut kremppoihini ihan konkreettista apua, kun lääkärissä kehotetaan vain syömään särkylääkkeitä ja sanotaan, että kyllä se levolla/liikunnalla paranee ajan kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osteopaatilta oon saanut aikoinani apua! Se oli viime-episodissa 10v sitten pelastus. Tänään oon menossa hierontaan jossa päästään käsiks akupisteisiin, notta josko siitä ois apua. toivossa on hyvä elää...

      Poista
  3. anonillit on arsesta. kun se täällä on nii helkkarin helppoa vaan vaihtaa sivua, jossei tekstit miellytä. hmh.

    on teillä aika persettä ollut tässä viimeaikoina. eikä näköjään helpota vieläkään. mutta, huomauttaisin että sitten kun helpottaa, niin takaan ja vannon että osaat nauttia siitä lapsiperhearjesta! ...laitan pääni pantiksi...
    p.s. vituttaa vaan semmoset ammattinsa edustajat jotka antaa buranaa ja käskee kotiin lepään tai/ja jumppaamaan. se on ammattitaidottomuutta, sanois mein yks luennoitsija. (ja minä myös.) lukiks sun lääkärintodistuksessa "selkäkipu"? mulla viimeeks luki. on se saamari että kymmenisen vuotta opiskelee, ja osaa diagnoosin tehdä. niille kuulemma opetetaan siellä lääkärikoulussa myös lihaksia ja niveliä ja semmosia, ei sillä että niitä töissä tarvis... hmh. (anteeks kyynisyyteni.)
    p.s. sä tartteet mua ehkä kotikäynnille sen selän takia ;) tosin voin tulla vasta kun tää vamma-käsi paranee... huoh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. haha, hyvin arvattu diagnoosi. "lanneselän kipu" - aijaa. Näinkö meinas :D

      Parannetaan vammat. Kyltäätästä vielä...

      Poista
  4. Voihan se olla lapsiperheissä tavallista tuo sairastelu, varsinkin kun lapset on vielä pieniä. Mutta ei se sillä pois mee ettei siitä puhu. Ei tarvittaskaan lääkäreitä missään ikinä, jos sillai sairaudet häippäsis. Sydän siinä pakahtuu jos kaikki sinne sisälle pakkaat, etkä mitään pura ulospäin.
    On auringonkukat kivoja ja kauniita, puput sulosia ja suklaa hyvää, mutta ei olis jos niitä kaiken aikaa olis. Elämässä on välillä totaalisia paskaosioita ja se pitää voida sanoa. anonilli voi olla sitte lukematta ne osiot joista ei tykkää eikä sitä tarvii koko maailmalle kuuluttaa, kirjottajalle varsinkaan. Sillä blogin tekijällä on tekijän oikeudet.
    Mä siis niin mielelläni kalastan sulta omaan puhekieleeni nuo kaikki nasevat sanonnat, mehevät ilmaisut ihan arkielämästä.
    Mä symppaan sun tilaasi, tiedän niin hyvin omakohtaisesti selkä- ja muunkin kivun. Ja voin kokemuksesta sanoo, että vaikka kivun kanssa, kun se on läsnä alati, voi oppia elämään, se kyrsii silti välillä niin että meinaa järki lähtee. Jos huonosti nukuttuja öitä on useampi, ei sitä potutuksen määrää ja hermojen heikkoutta enää osaa edes kuvailla (paitsi sinä :) ). Burana on selkäkipuun ihan roskatavaraa, ei tepsi mulle ja tulee vaan maha kipeeks. Mulle on auttanu nyt viimeks parhaiten naprometiini, joka on puettu uuteen asuun nimelle Vimovo. Siihen on kuoreksi laitettu vatsaa suojaava lääke ja sisus on tuota tulehduskipulääkettä. Siihen kylkeen voi liittää paracetamolia. sillä koktaililla lähtee kivut ainakin joksikin aikaa ja lihastulehdus paranee. Mulla on nivelrikko selkärangassa ja muualtakaan ei juur vapaita nikamia enää löydy. Mutta kipuun löytyy konstit. Se vitsi onkin sitte siinä, että löydät sen lekurin, joka nää asiat tajuaa. Ja totuus on sekin, että jonkinasteista kotijumppaa on pakko harrastaa, jos mielii pitää edes se vähäinen kunto kohallaan. Liikunnan puutetta sulla tuskin kahden pienen vilpertin äiteenä on.
    Mukavaa,että saat välillä edes jonkun apuun, jotta saat kerättyä voimaa ja levättyä myös. Sinusta välitetään....ihan näin vieraammatkin immeiset. Ja aika itsekkäistäkin syistä osittain. Jää nää herkkupostaukset saamatta, jos sulta voimat kaatuu ihan tyystin. Tää sun blogis on helmi. Kirjoittaja samoin.

    VastaaPoista
  5. Ei tuo ole normaalia, ei meillä ainakaan vielä ole ollut moista tautisumaa (koputtaa puuta).

    Imettäessä voi kyllä ottaa yhtä jos toista lääkettä, sellaisiakin, jotka menevät maitoon. Olen joskus syöttänyt imeväiselle sellaista lääkärin määräämää lääkettä, joka oli valmistajan mukaan kielletty imettävältä äidiltä. Teratologisesta tietopalvelusta saa parhaan tiedon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo, en mä ihan nää tätä normaalina :/

      Nyt pärjätään, mutta ens kertaan täytyy mennä tohtorille joka ymmärtää jotain näiden imetyssallittujen lääkkeiden päälle...

      Poista






Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...