Odotinkin jo jännityksellä 3kk tiheän imun kautta. Mitä sitä odottelemaan enempää, nyt se on täällä. Pulla aloitti jo ihanasti ontuvan rytmin luomisen. Illalla sammuttiin ysin aikaan, puoliltaöin ja aamuviideltä tankkausta, herätystä seittemän aikaan tankaten. Tähän ehti ihanmelkeen jo tottua.
Kunnes. Tervetuloa vanhan tutun kidutuksen äärelle; hereille puolentunnin- tunnin välein, hinkkibaaria auki ympäri vuorokauden ja päiväsaikaan voi sitten koisia. Jos asiat ei mene, niinkuin Pulla toivoo/käskee/komentaa, aloitettaan perkeleenmoinen vinkovonkumonkumanku ja huuto. Näin siis saadaan liikettä niveliin meille fossiileille.
Homman kruunaa tietenkin esikoinen, tuo nukkumattomien öiden sankari. Viimeistään keskiyöllä alkaa mystinen vikinä ja itkuntuherrus. Onneksi noin puolessa tunnissa saadaan lohduteltua isompi marakatti takaisin unilleen. Nyt on tullut elintärkeäksi varusteeksi yövalo, jonka avulla isompi miniatyyri suostuu nukahtamaan.
Unenpuutteessa on se vika, että sitä ei tajua kukaan muu, kuin hän kuka saman suon on tarponut. Valitettavasti tähän kasaan ei kuulu puolisot tai muut munalliset, vain äiti-ihmiset. Sitä tuntee ja kuulee olevansa universumin inhottavin ihminen, kun aamuväsynä kompastuu taas tiskeihin ja repeää raivoamaan. Äitiyden käskynkässä kulkee nimittäin uskolliset kaverit "riittämättömyys" ja "nalkuttavuus" - ainakin tässä perheessä.
Tämä kaikki tietää meidän perheessä perkeleellisiä valtataisteluita tiskiharjan ja pyykkikorin äärellä, mikä ei varsin helpota kenenkään oloa. Mä tahtoisin vaan välillä olla sellanen äiti, jota hetken aikaa hoivattaisiin, tuotaisiin kahvi sänkyyn ja voikkuleipä, sanottais että ihan hyvä ja rakas olet itsenäs. Että ei haittaa että oot ihan rätti, ei ihme. Mutta, mites joku viisas sanoikaan - itte oot vakos kynnettäväksi valinnut - eiku se sanotaan miehelle. Sinnillä vedetään. Isännälle heitetään pisteet himaan että kestät tuota kävelevää ruutitynnyriä - äidille todetaan että sitä se nyt vaan on, deal with it.
Väsymyksessä artikulaatio katoaa, sanat on yhtä puuroa ja motorisesti on puolivuotiaan tasolla. Eilen heitin kahvit keittiön seinälle kun ote ei vaan pysynyt mukissa. Lattialla kävi kermat, lautaset, lasit ja sähkövatkain. Saisko jostain laajennuksen kotivakuutukseen, lisänimikkeenä "äitismi ja unenpuute"? Tuhannesti olen miettinyt että missä vaiheessa oikeasti tiputan sen vauvan - ja päälleen tietenkin?
Mantrana kulkee edelleenkin "ensi keväänä helpottaa, ensi keväänä helpottaa" - kokonaisuus. Kylse joskus.
Monkuvankuvinku ohi. Naurakaa tänään vaikka tälle;
Shit My Kids Ruined
(ps. minua naurattaa enempi Shit My Husband Ruined)
Onkohan olemassa äitejä, joille tuodaan aamupala sänkyyn ja annetaan vähän hemmottelua väsyaamuina? Ainakaan mie en ole livenä ikinä tavannut... Mutta olisihan se siistiä olla sellainen!
VastaaPoistaTäällä ilmoittautuu aamukahvi-äiti. Siis äiti, jonka mies hemmottelee. Mutta se myös hoitaa noita tunnin välein herätyksiä osin, joten on ihan yhtä tokkurainen ja saa myös joskus isä-hemmottelua. Ja sitä nalkutusta. Ja "etsä osaa lukea mun ajatuksia".. Univelka on helvetillistä!!
VastaaPoistaMeillä 3 täyttä yötä kuopuksella; 3-kuisena, 6-kuisena ja 10-kuisena..
samassa veneessä, esikko nukkui ekan täyden yön 1 v 4 kk ja edelleen on huonouninen. Vauva nyt 6 kk nukkuu paremmin mut esikoisella taas korvakierre kuureineen eli yöt porua :/ mies saa sättimiset osakseen täälläkin, vaikka yrittääkin ymmärtää. Mitään sänkykahveja nyt tod! en ole ikunaan saanut :D
VastaaPoistaEi se taida paljoa lohduttaa, että puolen vuoden päästä on helpompaa, kun sitä unta tarvitsee nyt. Muista olla itsekäs ja nukkua aina kun suinkin voit! Äläkä ihan vain vähän puuhaile ensin.
VastaaPoistajep,muistan kyllä tunteen kun on niin väsy ettei saa nukuttua vaikka mitä tekis.. aivot ei toimi eikä mikään muukaa :( toivottavasti teillä ei kestä 10v niinkuin meillä, tosin siihenkin tottuu ja mä olen onnekseni ihminen joka pärjää vähällä unella <3
VastaaPoistaTahruska, mä oon kuullut moisista. Mutta tavannut en ole!
VastaaPoistaAno - ihanaa, sä todistat tän olemassaolon! HIenoo kuulla, että vuoropeli toimii. Ja niiiiin todella "I feel for you" noihin öihin. Huhhhhuuuuh... Ja pisteet kotiin vielä "miks et muka häh osaa lukee mun ajatuksia prkl!" -osiolle!
Västäräkki; ei se auta ko sätkiä. Päivä kerrallaan... Miks "hyväunisille" vanhemmille siunataan huonounisia lapsia? Höh! epistä :D
Riitta - Kiitos <3 Kylselohduttaa, kun ajattelee ens kevättä. Pakko se on petiin heittää mahdollisuuksien mukaan. Muuten alkaa näkeen jo pikku-ukkoja!
Katjuska - mä niin tiedän, että sä tiedät <3 Kiitos siitä ja niistä moniosta hetkistä kun tiedät <3 Ja on onnenpotku olla ihminen joka pärjää vähillä - mulla on edelleen sellanen lapsekas 8h15min ja sitten olen nukkunut tarpeeksi. muutaman yön pärjää vähemmillä - mutta kroonistuttuaan alkaa oleen jo kiinalasita vesikidusta pahimmillaan!