lauantaina, joulukuuta 03, 2011

Kakarakuorma


Pieni lapsi tekee
rakkauden lujemmaksi,
päivät lyhyemmiksi,
yöt pidemmiksi,
pankkitilin pienemmäksi,
kodin onnellisemmaksi,
ja vaatteet kuluneemmiksi.
Saa menneet unohtumaan
ja tulevaisuuden tuntumaan
elämisen arvoiselta.

 Sylissä on ryysistä. Isäntä ihmettelee, että mitä se äitee taas riehuu. Mä huudan keittiössä soppakauha kourassa, että antakaa nyt ees hetken rauhaa! Kävelen pikkasen pidemmän lenkin koiran kanssa. Makaan kymmenen minuuttia pidempää saunan lauteella. Ja taas pystyy olla iho ihoa vasten, syli avoinna molemmille, korvat höröllä meteliä varten ja tuntosarvet koholla ennustamassa, mitä seuraavaksi tapahtuu. Sitten taas tarvitsee pienen happiraon, oman tilan ja hiljaisuuden. Kokoajan käy selkeämmäksi, että minäkin olen vain ihminen. Rakkaat kakarat ja itsekäs äiti. Toisaalta, laiskalla äidillä ahkerat lapset?

2 kommenttia:

  1. Tuo kuva palauttaa mieleen ei-niin-positiivisia tuntemuksia. Minun oli todella vaikea sietää esikoisen nujuamista ja pyrkimistä iholle, kun samaan aikaan imetin kuopusta. Asiaa ei yhtään auttanut se, että kuopus oli erittäin herkkä häiriöille kesken imetyksen, irrotti tissistä ja alkoi huutaa suoraa huutoa.

    VastaaPoista
  2. Tuo kuva voisi olla otettu meidän imetyshetkistä. Esikoinen haluaa käyttää äidin sääriä liukumäkenä samalla kun toinen roikkuu rinnassa.
    Ihana runo ja niin totta.

    P.s. Saunanlauteet on munkin pakopaikkani:)

    VastaaPoista






Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...