torstaina, marraskuuta 17, 2011

Tasapaino...

Tasapaino on tapa ainoo, Tasapaino on ainoa keino. 
Ei sulla oo varaa mennä vartiikaan vinoon, 
eikä kumarrella kumpaankaan kenoon, 
Tasapaino, mä meinaan, tasapainoo. 

Näin laulaa Jukka Poika ja Soul Capitain band. Tää soi korvamatona nyt ihan nonstoppina.

Tottahan tuo. Tasapaino ois tosi hyvä juttu. Mutta väsyneestä päästä kärsii koko kroppa.

Eilen illalla olin jo aivan rätti. Pulla oli kiekunut koko päivän keuhkojensa terältä, kruunatakseen edellisen valvotun yön. Illalla Taaviaisen mentyä nukkumaan keitin itselleni kulhollisen nuudelisoppaa kookoskermalla. Nams.

Pakkasin sopan kulhoon ja parkkeerasin telkkarin eteen, kun isäntä tyynnytteli tuota pientä myrskynmerkkiä. Kun huomio herpaantui hetkeksi, loiskasin kiehuvan kuumat sopat syliin. Rasvatun salaman lailla pomppasin ylös sohvalta, sotkeutuakseni BabyBjörnin 1-2-3 sitteriin. Koipi sitterin raudoissa lensin maahan turvalleni, repien polttavankuumia vaatteita päältäni. Samalla tunsin että nyt sattui muuallekin kuin vain palaneisiin vatsaläskeihin.

Vaatteet pois ja ontuen kylmään suihkuun. Oikeassa reidessä ja vatsamakkaroissa punakat palojäljet. Vasemman koiven pikkuvarvas sinervänpuhuva ja niin maan saakutin kipeä. Miten mä taas osasinkaan?

Tarpeeksi väsyneenä ei pysy tolpillaan. Ei hahmota, ei näe, ei osaa. Onneksi tein eilen leluvuoren raivauksen olohuoneessa, poistin aktiivisesta leikkiläjästä 90% lelukrääsästä ja siivosin olohuoneen leluansoituksen. Tossa turvalleen lentämisessä ois ollut enään tikkuna lantavuoressa että oisin kaatunut Taaviaisen pikkuautokokoelman päälle. Meinaan, kaivurissa on aika terävä kauha ja siinä on suhteellisen terhakka pystyssä oleva pakoputki. Samoin nuppipalapeli-sissirata olkkarin lattialla pikkuisten tappiensa kanssa vaikuttaa lähinnä fakiirin työhommilta.

Tänään piti lähteä postille käymään. En lähde. Olen tyytyväinen jos saan linkutettua Taaviaisen päiväkodista ilman buranaa vahvempaa kipulääkettä - kun ensin keksin mitkä kengät saan mahtumaan koipiini.

voi elämä. Taas mä vaan osasin!
ps. Pulla veti viime yön kahdella herätyksellä. Huuto on lakannut, tänään on ollut taas hymyilevä suloinen Pulla heti aamusta. Ääni pienellä on painuksissa parin päivän huutomaratonin ansiosta. Kapalo taisi olla se avain nukkuvaan talouteen. Nousujohdetta, jooko?

pps. Tähän sopii kans Soul Capitain Bandin; "Mitä suurempi puu sitä kovempaa se rytisee kun se kaatuu..."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti






Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...