torstaina, lokakuuta 20, 2011

Rakas Tyranni

Ohjeistuksia uhmiksen kanssa toimimiseen (useimmat todettu täysin tehottomiksi!)

-Kiellä lapselta se, mistä hän kieltäytyy. (hahaaaa.... käänteispsykologia ei toimi tähän lapseen!!!)

- Jää lapsen kanssa odottelemaan johonkin turvalliseen paikkaan Manaajan poistumista. (Meidät löytää tuolta pihalta sitten vielä huomennakin...)

- Ajattele selkeästi (onnistuu, noin minuutin verran. Sitten joko a)itkettää tai b)naurattaa - Äitiä)

- Yllätä lapsi huumorilla (tämä aiheutti vielä hirveämmän itkun!)

- Lauleskele (tällä päästiin eteenpäin 5 metriä, eli kehitettävä metodi!)

- Ohjaa lapsen huomio muualle (toimi, hetken. Autot oli kivoja niin kauan, kunnes äiti kielsi ettei autojen kylkiä saa koputella! Sitten tuli uusi syy raivota)

- Säilytä rutiinit. SÄILYTÄ RUTIINIT! HYVÄ IHMINEN jos arvostat ollenkaan mielenterveyttäsi PIDÄ KIINNI NIISTÄ RUTIINEISTA!!!!!! Tämä on EHDOTON! Jos mikään ei toimi, tämän ON TOIMITTAVA. Rutiinit ovat arjen, lapsen ja vanhempien pelastus! 



Uhmäiällä on kehitystehtävänsä. Kehittää vähintääkin vanhempia, mutta fiksujen kasvattajien mielestä kehittää eniten lasta. Uhmaiän kehitystehtävänä vanhemmille on myös tarjota ymmärrys siitä, että oma aika on myös tärkeää.

Ekan kerran Taaviainen kieltäytyi yhteistyöstä myös päiväkodin eteisessä aamulla. Yleensä on aina rynnännyt iloa täynnä leikkimään - nyt heitti fletkumadoksi. Kyllätäätästä. Rakas, rakas, rakas lapsi. Niin uhmaavan ikätasoinen tapaus. Vielä riittää huumoria ja hermoja. Toivottavasti jatkossakin!

18 kommenttia:

  1. Samassa liemessä lillutaan!! jaksuja <3

    VastaaPoista
  2. Tärkein mitä mie olen oppinut Jäppisen kanssa touhuamisesta: Kysellä ei saa! Suoria käskyjä totellaan yllättävän hyvin (välillä kyllä hitaasti), mutta pienikin valintatilanne siirtymärutiineissa aiheuttaa järkyttävän kriisin. Paloautopaita ja Elmopaita on molemmat kivoja, mutta niiden väliltä valinta on mahdotonta ja aiheuttaa vartin karjumisen. Sama, jos illalla erehtyy kysymään, laitetaanko hammasharjaan Muumipeikko- vai Niiskuneiti-tahnaa... Satukirjoja osaa kyllä valita itse, muistutella pitää vain siitä että unisatuja luetaan kaksi, ei enempää. Ja miten se kyseleminen yrittääkään tunkea selkärangasta läpi!

    VastaaPoista
  3. Meillä on yhdistetty noi parhaat kohdat: eli meillä on rutiinit, joihin liittyy se että lauleskellaan. ;D
    Paras kävelykappale tällä hetkellä on semmonen missä lauletaan, että "Taa-aa, taa-aa, isäkarhu tallustaa, taa taa taa taa, äiti karhu tassuttaa, ti-ti-ti-ti-ti-ti-ti-ti kuuluu metsän poluilta, ti-ti-ti-ti-ti-ti-ti-ti, pikku karhun tassuista" Tähän sitten äiti tekee sopivia isoja ja pieniä askelia ja laps nauraa ja marssii mukana.

    Parhaiten tämä toimii, kun ei sekuntiakaan uhraa ajatukselle siitä, miltä me mahdetaan muista kaduntallaajista näyttää. xD

    VastaaPoista
  4. jep. meillä matka kotiovelta parkkipaikalle voi kestää kaikkea väliltä 1-8 minuuttia. Matkaahan on ehkä 30m. Meilä laps ei raivoa mut se vaan seisoo. tahallaan. koska tietää että mua ärsyttää. murh. Yleensä sitten menen itse edeltä ja kurkkaan ovesta vähän ajan päästä että näkyykö ipanaa, siellä se yleensä laahustaa kohti kotia. Parkkikselle mentäessä tyydyn yleensä ottamaan kädestä kiinni ja raahaamaan jos ei muu auta. *huokaus*

    VastaaPoista
  5. Meilläkin muuten välillä lauletaan, jotta asiat etenevät esim. Tämä poika marssii - laulua. Sillä saadaan poika kulkemaan eteenpäin. Mutta mutta...ei se aina toimi. Nyt just taistellaan päikkäreitten kanssa....puuh. Mulle oisi ihan sama jos ei oisi kyse näin tärkeästä asiasta kuin riittävä uni. Tuohon kävelemiseen vielä, että meillä ollaan vielä kaukana sellaisesta kävelemisestä, jossa kuljetaan määrätietoisesti paikasta A paikkaan B. Mut sit juteltuani asiasta isäni kanssa tulin päätelmään, jotta ei sen oppimisella ole niin kiire. Hoen aina tuolla ulkona mielessäni sellaista "ei se päämäärä vaan se matka". Sillä sitten poika kyllä kävelee :). Mut ymmärrän silti tuskasi...

    VastaaPoista
  6. Tahruska, tuo on jännä juttu tuo valitseminen.

    Meillä esikoisen kanssa tuolloin parin vuoden molemmin puolin auttoi juuri se, että sai valita, sai päättää ihan itse. Ja kun se oikean hatun valitseminen oli niin kivaa, niin siinä unohtui kokonaan, että hattua ei alunperin haluttu ollenkaan.

    Kuopus samassa iässä tuumasi, ettei halua kumpaakaan, kun tätä vanhasta muistista yritin.

    VastaaPoista
  7. Huoh. Nää on niin näitä. Parasta on, kun toimivan keinon keksittyäni huomaan seuraavana päivänä, ettei se keino enää toimi. Kun taapero vetää selkä kaarella raivaria eteisessä ja heittäytyy sen päälle rappukäytävän lattialle ilostuttamaan naapureitakin huudollaan, on tosi vaikee ottaa kohteliaisuutena sitä että lapsi uskaltaa olla heikko just mulle. Ei ihan varsinaisesti ole kovin otettu olo sillä hetkellä. Että terveisiä vaan Sinkkoselle, oisko jotain muita yleviä tärppejä joitten avulla vanhempien pitäis sinnitellä noiden uhmiskohtausten yli? Taskumatillinen punaviiniä käsilaukkuun, kenties??

    Meidän uhmis on paraikaa päikkäreillä. On se nyt suloinen, kun se nukkuu.

    VastaaPoista
  8. Luin vielä uudestaan tuon sun tekstin ja mua niin rupes naurattaan toi "ajattele selkeästi". Se on mun kuoppani, kun rupee ärsyttään tarpeeksi, ei ajatus ole selkeää ja vielä vähemmän puhe. Joo kyllä on varmaan monet kääntyneet kuuntelemaan, kun sönkötän lapselleni tuolla kylillä. En yhtään ihmettele ettei poika ymmärrä :D.

    VastaaPoista
  9. Taru - kiitos! Lientä kerrakseen :D

    Tahruska - jep, meillä kans suorat ohjeet toimii parhaiten, suorat kiellot ja kaikenlaiset kiellot ei. Valintatilanteet välillä toimii, välillä ei. Tää on sellanen kenorivi tää lapsi että ei ikänä tiiä mikä toimii :D

    Saara, me ollaan kans jo luovutettu siitä että miltä näytetään. Tai kuulostetaan. Mun musikaalinen lahjakuus on harakan luokkaa, joten menee luontoäänistä tuo minun laulaminen!

    Elina- meillä on kans kädestä kiinni ja ny mennään; ainoo että tuo fletkumato osaa heittää vielä fletkumadommaksi... Luistaa tumpuista ja haalarinhihasta irti :D Sitten tarraan jo käsivarresta!

    Riitta, sehän se lysti onkin, että yksi hyväksihavaittu ei seuraavan kanssa toimi. Onneksi Pullan uhmikseen on vielä muutama vuosi aikaa...

    RiiaRuu- meillon sitten samat biisit, eilen vedettiin tämäpoikamarssii kipaletta :) Me kävellään tuota päiväkotimatkaa ihan siitä ilosta, että sais tuon kävelyn toimivammaksi yleisestikin - mutta tänään suosiolla otan rattaat. Ihan varmasti! Paikasta a paikkaan b on monta mutkaa :) Se ajattele selkeästi - kuuluu osioon "ei toimi" :D

    Anniina, se oiskin kun sinkkonen sanois että mutsille tonikka punkkua veskaan ja sitten laulattaa kahta enempi muksun kanssa :D Sinkkis sais heittää parit vinkit lisää tähän touhuun! Meidänkin rapun akustiikka on aika hyvää, jos ei itketä niin voidaan huudella ja karjahdella ihan siitä riemusta että ääni on kiva :D

    VastaaPoista
  10. Ihan kehittämisen arvoinen idea kyllä! Yleensä punaviinipäissäni soitan suvereenisti myös ilmakitaraa ja puhun kieliä, nää seikathan vois ottaa lapsen näkövinkkelistä ihan oppimiskokemuksen kannalta?

    Terveisin yks jolla huumori alkaa selkeesti olla jo kastemadon tasolla... :D

    VastaaPoista
  11. KAnnatetaan Anniina!
    ainoo vika että meillä taitaa olla AA sossujen kanssa kohta oventakana :D Pitäiskö pitäytyä vaan sokerihumalassa? (mikä ei paha sekään :D )

    VastaaPoista
  12. Se on kyllä totta. Ne pirulaiset ei ehkä ymmärtäis tätä punkun litkimistä hyvän tarkoituksen vuoksi ;) Sokeri- erityisesti suklaa- humala on kyl ihan pätevä sekin. Mmmm, käsilaukkuun aina suklaata ja iso haukku fasun sinisestä aina kun lapsi sekoilee... ja tsadam, sitä voi melkein kuvitella itsensä jonnekin ihan muualle kuin räntäsateiselle parkkipaikalle ;)

    VastaaPoista
  13. Kiitos tästä "hetkiä uhmaikäisen tempaukset" nauraa hyristelin itsekseni :)) . Rajojen hakemistahan tuo on ja äidit ne useammin sitten asettaa ja saa tuta toiminnastaan. Välittämistä ja rakkautta molemmin puolisesti, irrottautumista äidistä. Ja mikäli on koiraa kasvattanut niin (valitettavasti ;)) keinot pätevät myös lapsenkasvatukseen, hiljaisemmallakin äidillä äänijänteet avautuvat kummasti... :X ups... Kaiketi Sinkkonen on kommentoinut myös murrosikäisen (joskus ameebamaisen nuoren) uhmaiästä - kasvua itsenäiseksi aikuiseksi.
    On se välillä kamalaa ;) mutta onneksi on niitä onnen hippujakin välillä. Tsemppiä vanhemmuuteen!

    VastaaPoista
  14. Hei, aivan ihanat ekaipana ja tokakakara mittarit sivun laidassa :D.

    VastaaPoista
  15. Kuningas EI vierailee usein meilläkin. Esikoisen kanssa homma menee suunnilleen niin, että ehotan esim. että mennään ulos leikkimään. Vastaus on EIIIIIII, en halua ulos!!! Kun sitten tyynnyttelen, että pakko ei ole, voidaan jäädä sisälle, saan vastaukseksi itkuisen karjunnan: Mutta kun minä HALUAN MENNÄ ULOS!!! Tähän minä: no mennään sitten pihalle, niin kuin ehdotin aiemmin. Tähän esikoinen jo täysin hysteerisenä: EI, EI, EI, EN HALUA ULOS! Etkö sä usko?!

    Äidin itku/nauru/laulu/lahjonta tms. pahentaa vain huutoa. Mitähän ehdottaisivat viisaat kasvattajat tähän? Korvatulppien käyttöönottoa?

    VastaaPoista
  16. Seija - kiitokset tsempeistä! Mulla noiden äänijänteiden kanssa ei oo ollu ennenkään ongelmaa, kivasti kaikaa käskyt edelleen. Oon kyllä hämmästynyt että pinna riittää YLLÄTTÄVÄN pitkälle taaviaisen kanssa. Eikaitäävaan tarkoita että mää ol aikuine tai iha oikee vakava äitee? Kaisse sitä meinaa :)

    Katja - mä veikkaan että jälleen vastaus on punaviini. Ja fasun sininen. Lapselle ei mitään mahda mutta ittelleen kyllä ;D Ja oma aika. Ja pieni kylpyläloma...
    Voimia sinne ja EI EI EI:n kanssa!

    VastaaPoista
  17. Helpottavaa lukea, ettei se arki niin auvoisaa ole muuallakaan uhmakkaiden kanssa. Tällä viikolla on kitisty joka aamu tarhaan menemistä vastaan, mutta myös tarhasta kotiin lähtiessä on saatu aina raivarit jostain kehiteltyä. Haluaaavatatarhanportin-eihaluaavataporttia, eihaluakauppaanhaluaakotiinhaluaapikkukärryt, eihaluakenkiäpoisjalasta... ja sitä rataa. Tänään ei hermot riittäny loppuun asti, minä 1 - muksun maitomuki 0. En ole kovin ylpeä itsestäni. Onneks on pian viikonloppu ja voin aamulla vastata pojalle "juu, ei mennä tänään päiväkotiin".

    VastaaPoista
  18. Mahtavaa, meillä sama meno x 2 ;) Puolitoistavuotiaiden (korjattua ikää) uhma on jotain niin käsin kosketeltavaa, etenkään kun eivät osaa pukea uhmaa vielä kunnolla sanoiksi... Toinen polkee jalkaa, toinen vetää selän kaarelle, välillä mennään keitetyks spagetiks, usein maataan mahallaan maassa ja potkitaan ja huudetaan. Ja kun kotiovelta autolle pitäis päästä, päädyn usein raahaamaan molempia kädestä sillee että jalat raahaa maata tai kaks potkivaa tyyppiä kainalossa. Mukavinta on eteisen tuulikaapissa yrittää harrastaa kerrospukeutumista kun itsellä hiki valuu selkää pitkin ja huuto raikaa! No, ei tää tupla-arki aina näin kaoottista ole ;)

    Meillä toimii vain ja ainoastaan laulu. Aamupuurolla vedän Pepin ainakin neljästi kaikkine säkeistöineen. :D

    Tsemiä teille ja meille uhmisten kanssa eleleville! :)

    T:Leena

    VastaaPoista






Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...